Mikä on seminaarityö?

"Itse tykkäsin seminaarikursseista. Niissä tosiaan esitellään oma työ..."

Niitä seminaaritöiden esittelytilaisuuksia latistaa usein tämä yliopisto-opiskelussa yleinen lintsaamisilmiö. Osanottajat laskelmoivat, kuinka paljon on mahdollista olla poissa ja ovat sitten maksimimäärän.

Toinen lieveilmiö on yleinen mukavuudenhalu. Nykyajan ihmiset pääsevät aikuisikään niin vähin ponnisteluin, ettei heillä ole kokemusta itsensä todellisesta likoon laittamisesta. Mikä ei ole kivaa, se jätetään tekemättä. Kun sitten seminaaritöistä pitäisi käydä yhteistä keskustelua, usein paljastuu, ettei opponentin lisäksi juuri kukaan muu ole vaivautunut esitettävään työhön syventymään, saati siitä keskustelunaiheita kehittelemään. Tätä passiivisuutta taas on opettajan vaikea sanktioida ja se tiedetään.

Mistä huomaa, että ruotimisvuorossa oleva osanottaja ei ole työtä kunnolla edes lukenut, paljastuu alkukommentista: "Tämähän on ihan mielenkiintoinen... "

"Omalla kohdalla ryhmistä ei kyllä pahemmin lintsattu..."

Varmaan vaihtelua esiintyy eri yliopistojen, tiedekuntien ja opettajien kesken. Mutta kun yliopistossa ollaan luistettu siitä porukan yhteishenkeä ylläpitävästä arvostelumenettelystä, että siihen niputettaisiin osallistuminen, tehtävät ja tentti, niin silloin pinnarit hyötyvät. Yliopistossahan arvostelussa noteerataan vain tämä viimeksi mainittu eli tentti tai seminaareista seminaarityö. Enpä huomannut, että härskeinkään lintsari olisi arvostelussa kärsinyt.

Sitten miesopiskelijana huomasin sellaisen ilmiön, että mitä paremman näköinen naisopiskelija oli kyseessä, sitä enemmän hän lintsasi. Melko pian aloimme kavereiden kesken vitsailla, kun vaikkapa luentosarjan avaukseen ilmaantui tavallista paremman näköinen naisopiskelija, että tuo ei täällä tule paljon vanhenemaan. Valitettavasti arvio osui lähes aina oikeaan.

Hyvännäköiset naisihmiset ovat jo nuoresta pitäen huomanneet, että heitä kohdellaan "silkkihansikkain" ja tätä piirrrettä käytetään nykyään härskisti hyväksi. Ja eihän se sievä pää pysy sievänä, jos sitä tavallisten lajitovereiden tapaan kuormittaa.

Ei kai se hyvännäköisten naisten harrastama lintasaus taida täysin kiellettyäkään olla, mutta kyllähän se pahasti rapauttaa muiden tunnollisten opiskelijoiden motivaatiota ja kasvattaa heidän taakkaansa pitää yhteisiä kuvioita toimivina.

"Miten hyvännäköisyys määritellään? Missä vedetään raja?"

Johan se tuolla ylempänä nyrkkisääntönä määriteltiin: Mitä enemmän naisopiskelijalla on vara lintsata, sitä paremmannäköinen hän lajitoverien ja oman käsityksensä mukaan on. Ja ei miesopiskelijaa keljuta se, että näitä hyvännäköisia naisopiskelijoita on olemassa tai että saavat helpolla hyviä arvosanoja, vaan se, etteivät he saavu säännöllisesti luentosaleihin ja seminaareihin mielopiskelijoiden ihailtaviksi.

Tuokin on totta, että myös vanhat kurtut voivat saada seminaarista hyviä arvosanoja, mutta harvassa tapauksessa yhtä vähällä vaivannäöllä, kuin nämä pyöreäpyllyiset ja uhkeapoviset kanssasisarensa.

Eikä siinä hyvännäköisyydessä sinänsä mitään pahaa ole. Huonoa siinä vain on tämä nykyinen suhtautumistapamme, jossa hyvännäköisyyttä palvotaan. Muut joutuvat kantamaan taakkaa heidän edestään.

Jos et ymmärrä mitä tarkoitan, niin ajattelepa mitä siitä tulisi, jos kakille hyväksyttäisiin yhtä runsas luennoilta ja seminaareista lintsaaminen ja kaikki saisivat tästä lintsaamisesta huolimatta yhtä hyviä arvosanoja, mitä hyvännäköiset saavat.

Eihän siellä luentosalissa silloin olisi juuri ketään, eikä tenttivastauksissa pian juuri mitään sisältöä.

"Yliopistoissahan ei ole useimmilla luennoilla läsnäolovelvollisuutta, joten ei niiltä poissaoleminen oikeastaan lintsaamista ole. Lintsaaminenhan on poissaolemista jostakin jossa läsnäoleminen on suorituksen hyväksymisen ehtona."

Joo, kyllä se tilanne tarkemmin ajatellen on näin, että ei se käyttämäni "lintsata"- ilmaisu ihan oikeaan osuva ole silloin, kun ollaan poissa tilaisuuksista, joissa selkeää läsnäolovelvollisuutta ei ole.

Mutta kyllä touhun sisältö kuitenkin lintsaamista suuresti muistuttaa, sillä nämä luennoilta tai seminaareista toistuvasti poissaolijathan ovat vapaa-matkustajia yhteisen homman mielekkäänä säilyttämisen suhteen.