Kaleva | Susanna Kemppainen
Wincapitalaisia kohdellaan eri tavoin eri puolilla
Sijoitusklubi WinCapitaan liittyvät viimeaikaiset tuomiot herättävät hämmennystä. Käräjä- ja hovioikeuksissa on linjattu WinCapita-voittojen kohtaloa eli sitä, pitääkö niitä maksaa takaisin valtiolle niin sanottuna rikoshyötynä.
Lain lähtökohta on selvä. Kukaan ei saa hyötyä rikoksesta, oli sen tehnyt kuka tahansa. Rikoshyöty tulee tuomita valtiolle riippumatta siitä, onko hyödyn saaja itse syyllistynyt rikokseen vai onko hän syytön.
WinCapitan osalta Hannu Kailajärvi on lainvoimaisella tuomittu rikoksesta WinCapitassa, joten syyttäjät ovat vaatineet klubin voittoja valtiolle rikoshyötynä.
Wincapitalaiset kautta maan puolestaan ovat esittäneet, ettei heidän tarvitsisi maksaa voittoja takaisin tai että summia edes kohtuullistettaisiin. Käräjäoikeudet eivät pääosin ole lotkauttaneet korvaansa vaatimuksille, kun taas Rovaniemen hovioikeus suostui kohtuullistamiseen.
Sen mielestä kaikkien voittojen takaisin maksu on sen käsittelemissä jutuissa sijoittajien taloudelliseen tilanteeseen nähden kohtuutonta, joten se antoi wincapitalaisten pitää kolmasosan voitoistaan.
Itä-Suomen hovioikeus puolestaan tuomita jytkäytti erimielisessä tuomiossaan, että wincapitalaiset saavat pitää kaikki voittonsa. Se totesi, että kaikki WinCapita-voitot eivät ole rikoksella saatua rahaa eli se toisin sanoen näki osan klubin toiminnasta lailliseksi toisin kuin moni tuomioistuin sitä ennen.
Koska syyttäjät eivät kyenneet osoittamaan, mikä osuus rahoista on laitonta ja mikä laillista, päätyi Itä-Suomen hovioikeus hylkäämään rikoshyödyn takaisinmaksuvaatimukset kokonaan.
Rikoshyötyyn erikoistunut Turun yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Pekka Viljanen pitää ratkaisua outona.
Rikoslain mukaan tilanteessa, jossa rikoksen tuottaman hyödyn määrästä ei ole saatavissa selvitystä tai se on vaikeuksin esitettävissä, hyöty on arvioi-tava.
Itä-Suomen hovioikeuden olisi siis pitänyt itse arvioida, mikä osuus rahoista on sen mielestä laitonta ja määrätä tuo summa maksettavaksi valtiolle sen sijaan, että summat kokonaisuudessaan hylättiin.
Eriäviä ratkaisuja äimisteleville on syytä muistuttaa, että tuomarit ovat ihmisiä. He tekevät tuomioistuintensa nimissä ratkaisuja, joihin vaikuttaa heidän omat käsityksensä asioista. Esimerkiksi se, mikä on yhden tuomarin mielestä kohtuullista, ei välttämättä sitä toisen mielestä ole. Tästä syystä tuomioistuinten antamat tuomiot vaihtelevat.
Onneksi on olemassa korkein oikeus. Se antaa ennakkopäätöksiä, joilla varmistetaan, että tuomioistuimet eri puolilla maata tulkitsevat lakia samalla tavalla. Käräjä- ja hovioikeudet tukeutuvat KKO:n linjauksiin.
Rikoshyödyn osalta KKO:n linjausta ei ole vielä saatu, joten lopputulos on wincapitalaisten kannalta epäreilu. Osa joutuu maksamaan kaikki voittonsa takaisin, osa vain osan ja osa ei lainkaan.
Vielä kurjempi on kohtalo tappiolle jääneillä. Sitä mukaa kun hylkääviä tuomiota rikoshyötyvaatimuksista satelee, pienenee heidän mahdollisuutensa saada edes osa häviöistään vahingonkorvauksina takaisin.
On selvää, että syyttäjät hakevat ainakin Itä-Suomen hovioikeuden tuomioon valituslupaa korkeimmalta oikeudelta vaikka yhtäkään valituslupahakemusta ei olekaan vielä jätetty. Ja hyvä niin.
Hämmentävässä tilanteessa tarvitaan KKO:n linjaus vähintäänkin siitä, onko valtiolle maksettavaksi WinCapita-voittoja ylipäätäänkään syytä kohtuullistaa. Samoin tarvitaan näkemys siitä, onko kaikki klubin rahat laitonta vai ei.
Toivottavasti korkein oikeus myöntää luvan nopeasti ja antaa ratkaisunsakin mahdollisimman pian. On kestämätöntä, että wincapitalaiset ovat eriarvoisessa asemassa eri puolilla maata.
http://www.kaleva.fi/mielipide/kolumnit/wincapitalaisia-kohdellaan-eri-tavoin-eri-puolilla/646734/
Wincapitalaisia kohdellaan eri tavoin eri puolilla
Sijoitusklubi WinCapitaan liittyvät viimeaikaiset tuomiot herättävät hämmennystä. Käräjä- ja hovioikeuksissa on linjattu WinCapita-voittojen kohtaloa eli sitä, pitääkö niitä maksaa takaisin valtiolle niin sanottuna rikoshyötynä.
Lain lähtökohta on selvä. Kukaan ei saa hyötyä rikoksesta, oli sen tehnyt kuka tahansa. Rikoshyöty tulee tuomita valtiolle riippumatta siitä, onko hyödyn saaja itse syyllistynyt rikokseen vai onko hän syytön.
WinCapitan osalta Hannu Kailajärvi on lainvoimaisella tuomittu rikoksesta WinCapitassa, joten syyttäjät ovat vaatineet klubin voittoja valtiolle rikoshyötynä.
Wincapitalaiset kautta maan puolestaan ovat esittäneet, ettei heidän tarvitsisi maksaa voittoja takaisin tai että summia edes kohtuullistettaisiin. Käräjäoikeudet eivät pääosin ole lotkauttaneet korvaansa vaatimuksille, kun taas Rovaniemen hovioikeus suostui kohtuullistamiseen.
Sen mielestä kaikkien voittojen takaisin maksu on sen käsittelemissä jutuissa sijoittajien taloudelliseen tilanteeseen nähden kohtuutonta, joten se antoi wincapitalaisten pitää kolmasosan voitoistaan.
Itä-Suomen hovioikeus puolestaan tuomita jytkäytti erimielisessä tuomiossaan, että wincapitalaiset saavat pitää kaikki voittonsa. Se totesi, että kaikki WinCapita-voitot eivät ole rikoksella saatua rahaa eli se toisin sanoen näki osan klubin toiminnasta lailliseksi toisin kuin moni tuomioistuin sitä ennen.
Koska syyttäjät eivät kyenneet osoittamaan, mikä osuus rahoista on laitonta ja mikä laillista, päätyi Itä-Suomen hovioikeus hylkäämään rikoshyödyn takaisinmaksuvaatimukset kokonaan.
Rikoshyötyyn erikoistunut Turun yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Pekka Viljanen pitää ratkaisua outona.
Rikoslain mukaan tilanteessa, jossa rikoksen tuottaman hyödyn määrästä ei ole saatavissa selvitystä tai se on vaikeuksin esitettävissä, hyöty on arvioi-tava.
Itä-Suomen hovioikeuden olisi siis pitänyt itse arvioida, mikä osuus rahoista on sen mielestä laitonta ja määrätä tuo summa maksettavaksi valtiolle sen sijaan, että summat kokonaisuudessaan hylättiin.
Eriäviä ratkaisuja äimisteleville on syytä muistuttaa, että tuomarit ovat ihmisiä. He tekevät tuomioistuintensa nimissä ratkaisuja, joihin vaikuttaa heidän omat käsityksensä asioista. Esimerkiksi se, mikä on yhden tuomarin mielestä kohtuullista, ei välttämättä sitä toisen mielestä ole. Tästä syystä tuomioistuinten antamat tuomiot vaihtelevat.
Onneksi on olemassa korkein oikeus. Se antaa ennakkopäätöksiä, joilla varmistetaan, että tuomioistuimet eri puolilla maata tulkitsevat lakia samalla tavalla. Käräjä- ja hovioikeudet tukeutuvat KKO:n linjauksiin.
Rikoshyödyn osalta KKO:n linjausta ei ole vielä saatu, joten lopputulos on wincapitalaisten kannalta epäreilu. Osa joutuu maksamaan kaikki voittonsa takaisin, osa vain osan ja osa ei lainkaan.
Vielä kurjempi on kohtalo tappiolle jääneillä. Sitä mukaa kun hylkääviä tuomiota rikoshyötyvaatimuksista satelee, pienenee heidän mahdollisuutensa saada edes osa häviöistään vahingonkorvauksina takaisin.
On selvää, että syyttäjät hakevat ainakin Itä-Suomen hovioikeuden tuomioon valituslupaa korkeimmalta oikeudelta vaikka yhtäkään valituslupahakemusta ei olekaan vielä jätetty. Ja hyvä niin.
Hämmentävässä tilanteessa tarvitaan KKO:n linjaus vähintäänkin siitä, onko valtiolle maksettavaksi WinCapita-voittoja ylipäätäänkään syytä kohtuullistaa. Samoin tarvitaan näkemys siitä, onko kaikki klubin rahat laitonta vai ei.
Toivottavasti korkein oikeus myöntää luvan nopeasti ja antaa ratkaisunsakin mahdollisimman pian. On kestämätöntä, että wincapitalaiset ovat eriarvoisessa asemassa eri puolilla maata.
http://www.kaleva.fi/mielipide/kolumnit/wincapitalaisia-kohdellaan-eri-tavoin-eri-puolilla/646734/
Vastaukset 11
Vanhimmat
"Rikoshyötyyn erikoistunut Turun yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Pekka Viljanen pitää ratkaisua outona."
Tosi outoa. Tämäkin pätykkä arvostee Itä-Suomen hovioikeuden ratkaisua aivan minun sanoin ja sanonnoin. Jos lainaa minun ajatuksiani, vaikka vain Suomi24 palstalta napattuna, olisi reilua mainita lähde. ;)))
Kyllä vaan maar meidät Vallu pitäisi nimetä korkeimman oikeuden tuomareiksi (juomareiksi) casessa WinClub/-Capita. On se suorastaan katastrofaalista, kun noinkin arvovaltainen hemmo lainailee sun tekstejä ilman lähdettä.
Ja mitaan ette voi...
Erittäin oivallinen mielipidekirjoitus.
___C___
> Rikoshyötyyn erikoistunut Turun yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Pekka Viljanen pitää ratkaisua outona.... Rikoslain mukaan tilanteessa, jossa rikoksen tuottaman hyödyn määrästä ei ole saatavissa selvitystä tai se on vaikeuksin esitettävissä, hyöty on arvioitava.
> Itä-Suomen hovioikeuden olisi siis pitänyt itse arvioida, mikä osuus rahoista on sen mielestä laitonta ja määrätä tuo summa maksettavaksi valtiolle sen sijaan, että summat kokonaisuudessaan hylättiin.
Jos muistan oikein, nim. Valuuttakauppias kertoi asiasta jo ennen professori Viljasta. En niele kummankaan mielipidettä sellaisenaan, kuten olen jo kertonut.
___C___
Lain mukaan lähtökohtaisesti rikoksen tuottama hyöty olisi tuomittava kokonaisuudessaan menetetyksi. Ensisijaisesti olisi pyrittävä selvittämään todellinen hyödyn määrä. Vain jos selvitystä ei ole saatavissa tai sitä on vain vaikeuksin esitettävissä, tuomioistuimella olisi oikeus arvioida hyödyn määrä. Tämä kaikki kuuluu lain sisältöön HE 80/2000 mukaisesti.
Tästä olemme varmasti kaikki samaa mieltä. Oikeuden vaikeus alkaa kuitenkin jatkossa, sillä samainen hallituksen esitys jatkaa siten, että "säännös ei muuta sitä seikkaa, että todistustaakka hyödyn menettämisen perusteista ja määrästä on menettämisseuraamuksen vaatijalla."
Kuopio on siis ollut kallion ja kovan paikan välissä: se on havainnut tilanteen vaikeaksi nähdessään sekä laillista ja laitonta rahaa, mutta lienee tarkoituksella jättänyt asian korkeimman oikeuden ratkaistavaksi. Hovioikeudenneuvokset kaipasivat syyttäjiltä riittävää näyttöä, mutta heistä vain yksi sellaisen sai. Kyseessä ei ollut laajennettu rikoshyödyn menettäminen, vaan oikeus odotti aivan oikein syyttäjiltä laajaa näyttöä näyttövelvollisuuden mukaisesti.
Kaikki epäselvyys toimii vastaajien hyväksi, jolloin lakia oli luettava suppeasti.
Tuomarit olisivat voineet lain suomin valtuuksin lähteä arvioimaan rikoshyödyn todellista määrää, mutta ymmärtääkseni heillä ei ollut siitä harmainta aavistusta. (Tai ilmeisesti yhdellä neuvoksella oli, joka neuvos olisi tuominnut kaikki syyttäjien ehdottamat nettotuotot rikoksesta saatuna hyötynä.)
Todistustaakka hyödyn menettämisen perusteista ja määrästä on siis menettämisseuraamuksen vaatijalla eli nyt syyttäjällä. Oikeutta ei voida velvoittaa heittämään asiassa arpaa, ellei syyttäjillä ole oikeudessa mukanaan mitään muuta kuin harjanvarsi.
___C___
> Rikoshyödyn osalta KKO:n linjausta ei ole vielä saatu, joten lopputulos on wincapitalaisten kannalta epäreilu.
Olemme täälläkin puhuneet asiasta mm. nimellä oikeusturva ja jäsenten yhtäläinen kohtelu lain edessä. Jokaisen jutun lopputulos näyttäisi nyt riippuvan jäsenen aktiivisuudesta ja varallisuudesta, asianhoitajan pätevyydestä sekä ensisijaisesti tuomareista. Riippuvuus ei näyttäisi kuitenkaan olevan niin suuri niinkään laista, koska kukin tuomari tulkitsee lakia aivan itse ymmärryksensä ja omantuntonsa mukaan.
Oikeudet eivät ole kumileimasimia. Nyt samassa alkurikoksessa kansalaisten oikeusturva näyttäisi vaarantuvan, joten KKO:n päätös olisi hyvinkin tarpeellinen asiassa. Tuomiot ovat kuin arvalla heitettyjä, vaikkain kaikki lain mukaisia.
”Erittäin oivallinen mielipidekirjoitus.
Markussetä on terävä kuin tikka. ;)))
Vaan mihin helevettiin vastaukseni on taas joutunut? Jälleenkö sinä Kikka-Kalevi olet sortunut nuoruutesi syntiin. Pidä vaan kädet peiton päällä äläkä niksuta sitä namiskukkelia.
”Jos muistan oikein, nim. Valuuttakauppias kertoi asiasta jo ennen professori Viljasta.”
Muistat oikein. Jos et olisi muistanut, minä kyllä olisin jaksanut mölytä asiasta.;)))
Minä taas en pidä outona, että rikoshyötyyn erikoistunut Turun yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Pekka Viljanen on samaa mieltä kanssani. Oudompaa olisi, jos hän olisi ollut eri mieltä.
Minä kun satun olemaan ”Primus inter pares”, mutta en viitsi sitä enää enempää suomentaa.
Itä-Suomen hovioikeus teki loogisen virheen. Hovioikeuden väittämähän oli, että koska syyttäjä ei osannut näyttää mikä osa vastaajien tulosta on laitonta rikoshyötyä, vastaajat pitäkööt rahansa. Samalla kuitenkin yksi vastaajista itse kertoo, että tietty osa hänen tuloistaan on lisenssikaupasta. Voiko oikeudessa esittää parempaa näyttöä kuin vastaajan oma kertomus.
Looginen johtopäätös olisi ollut, että kaksi koijaria voi pitää rahansa ja yksi menettäköön rikoshyötyä siinä suhteessa kuin hän itse omassa asiassaan kertoo.
Aivan turhaan nämä mulkerot poistattavat kirjoituksiani. Totuus kun ei pala tulessaan ja minä olen totuus. Sikäli haluan olla vaatimaton, että Mestari olkoon myös tie ja elämä. ;)))
"Markussetä on terävä kuin tikka. ;)))"
Toinen lainaa Susanna Kemppaisen tekstiä lisäämättä riviäkään omaa hengentuotettaan ja toinen kehuu lainaajaa teräväksi.
No, lainaajan terävyydestä ei ole näyttöä puoleen jos toiseenkaan - ehkäpä kommentoimattomuus on osoitus rajallisesta päättelykyvystä, se ei kuitenkaan todista mahdollista terävyyttä.
Mikäli Markussetä on se, joksi häntä epäilen, kommentin puuttuminen ei ihmetytä.
Kehujan terävyyden tasosta sen sijaan on näyttöä -> tylsä tyyppi.
Älä minulle mussuta. Tröllihän tuota avausta oivalliseksi kehui. ;)))
> Voiko oikeudessa esittää parempaa näyttöä kuin vastaajan oma kertomus.
Siis vastaajan, jolla ei ole totuudessapysymysvelvollisuutta? Oikeudessa voi esittää parempaa näyttöä, kuin vastaajan oma kertomus, kuuluu vastaus.
___C___
> Itä-Suomen hovioikeus teki loogisen virheen.
Ei nyt ihan näinkään. Hovioikeudenneuvokset joutuivat taiteilemaan omantuntonsa ja harkinnan lisäksi seuraavien yksityiskohtien kanssa:
1. Lähtökohtaisesti rikoksen tuottama hyöty on tuomittava kokonaisuudessaan menetetyksi.
2. Ensisijaisesti on pyrittävä selvittämään todellinen hyödyn määrä.
3. Vain jos selvitystä ei ole saatavissa tai sitä on vain vaikeuksin esitettävissä, tuomioistuimella on oikeus arvioida hyödyn määrä.
4. Todistustaakka hyödyn menettämisen perusteista ja määrästä on menettämisseuraamuksen vaatijalla eli syyttäjällä.
5. Syyttäjä oli jättänyt sekä perusteet (laillinen vs. laiton) että sitä kautta määrän avoimeksi.
6. Kyseessä ei ollut laajennettu rikoshyödyn menettäminen.
7. Puolustus marssitti asiantuntijoina paikalle kolme tohtoris- ja professorismiestä, jotka asettivat syyttäjän perusteet kyseenalaisiksi.
8. Kaikki epäselvyys asiassa toimii vastaajien hyväksi, jolloin lakia oli luettava suppeasti.
9. Ratkaisun tulee olla samasta alkurikoksesta yhdenmukainen ja kansalaista tulee kohdella yhtäläisesti lain edessä.
___C___
Näin tarkasteltuna hovioikeuden ratkaisussa ei ole mitään epäloogista. Jos syyttäjät olisivat esittäneet asiansa tarkennettuna tai menettämisseuraamuksen laajennettuna, tuomarien työ olisi ollut huomattavasti helpompaa.
Markussetä ei ole tikka. Mieluummin käki.
Trallaa laa, älä ole pösilö.
Toki vastaaja voi kertoa mitä lystää. Nyt kuitenkin syyttäjä vaati rikoshyötyä valtiolle ja yksi vastaajista tunnustaa, että on minulla sitä rikoshyötyä tietty määrä. Mitä syytä oikeudella on olla uskomatta vastaajan omaa tunnustusta, se minulle nyt kertokaa, kun Trölli ei vaan voi.
PS. Voin jopa kertoa, mitä oikeuden pöytäkirjaan tulisi kirjoittaa.
------------C-mies pistää jauhot suuhun --------------
Syyttäjä vaatii 100 euroa menetettäväksi rikoshyötynä. Vastaaja myöntää, että 80 eutoa on tullut rikoshyötyä, mutta 20 euroa on tullut laillisesta lisenssikaupasta. Riidaton on, että 80 euroa on lainvastaista rikoshyötyä.
_______ C-mies oikoo mutkat suoriksi __________
Näin kun tehdään, riideltäväksi jää vain 20 euroa. ;)))
"Ratkaisun tulee olla samasta alkurikoksesta yhdenmukainen..."
Tulee, tulee. Näyttö on vaan erilainen. Yksi tunnusti. ;)))