Olen pian 17-vuotias tyttö. MInulla on jo pitkään ollut todella masentunut olo, mutta kukaan ei huomaa mitään esim. koulussa koska olen tottunut esittämään, että kaikki on hyvin. Kukaan ei kuitenkaan usko, että olen oikeasti masentunut eikä tämä ole mitään teiniangstia. Yritin käydä kuraattorin juttusilla, mutta hän ei uskonut että olen masentunut koska minulla on edes muutamia ystäviä ja seurustelen. Olen yrittänyt hakea apua, mutta tuntuu siltä ettei minua edes haluta auttaa eikä minua oteta vakavissaan. Tunnen menettääneeni melkein kaiken mitä rakastin. Ukkini kuoli alkuvuodesta ja sitä ennen hän oli sairastellut pitkään. Isääni minulla ei ole välejä ollenkaan. Ja mumminikin alkaa olla jo erittäin heikossa kunnossa ja ajattelen häntä paljon. Minua kuitenkin kiusataan koulussa mutta sitäkään ei uskota koska kiusaajani kiistävät kaiken eivätkä koe toimintaansa kiusaamisena. Olen myös viillellyt itseäni ja mietin itsemurhaa päivittäin koska en usko elämäni muuttuvan parempaan suuntaan enää koskaan. Minulla on ollut aika raskas elämä ja se, että olen tänään vielä täällä on ihme. Toisaalta haluaisin vielä parantua, mutta en usko sen olevan mahdollista kun kukaan ei usko että olen masentunut vaikka saatan itkeä useana päivässä viikossa tuntikaupalla. En tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Olis kiva jos joku auttais mua.. Kiitos vastauksista jo etukäteen.
Vakavasti masentunut nuori...
synkkätyttö
5232
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta; silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa.
Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee.
Ja hän antaa sinun vanhurskautesi nousta niinkuin valkeuden ja sinun oikeutesi niinkuin keskipäivän.
Hiljenny Herran edessä ja odota häntä. Älä vihastu siihen, jonka tie menestyy, mieheen, joka juonia punoo.
Herkeä vihasta ja heitä kiukku, älä kiivastu, se on vain pahaksi. Sillä pahat hävitetään, mutta jotka Herraa odottavat, ne perivät maan.
Tuossa onkin joku jo antanut sinulle parhainta neuvoa ja lohtua: Jumalan sanaa. Kaikella kärsimykselläkin on tarkoituksensa ja sinua kasvatetaan johonkin tehtävävään. Kun on menettänyt rakkaita, on suru ja silloin tuntuu, että siitä ei koskaan pääse entiselleen. Hyvä juttu, että sinulla on myös ystäviä, mutta olet tuskasi kanssa yksin. Kivessä kipeä kuin toisesessa - ennen sanottiin. On varmaan turhauttavaa että ei oteta todesta. Varmaan vaikutan ulkoapäin pirteältä.
Usein kiusaajat ovat narsistityyppisiä ja osaavat peittää jälkensä. Ei he paljasta pahuuksiaan silloin kun oma etu siitä kärsii. Toivon ja rukoilen että "se ihme" antaa edelleenkin voimaa sinulle jatkaa eteenpäin.
Sinun kannattaa näytää kuraattorille noita viiltelyjälkiä ja sanoa suoraan että mielessä pyörii itsetuhoisia ajatuksia.
Jospa sinulla on nuroruus vaikea, mutta sitten alkaa seesteisemmät ajat. Älä menetä toivoa paremmasta.
Mitä vitun Jeesus spämmiä täällä taas on?
Koirapalstalle noi ei ole vielä iskenyt :D :D
Ei mutta asiaa, mulla on sama itken päivitäin ja haudon itsemurhaa koska koen tilanteeni niin toivotomaksi. Olisin lähtenyt täältä jo menemäänkin vaan koira jotenkin lukee mua ja koittaa treeneissäkin skarpata entistä paremmin vaikka mulla ei ole enää mieltä mennä eteenpäin. Porukatkin on huomannut koiran äkkinäisen halun tehdä ja suorittaa mitä siinä ei ennen ollut, mua kyllä tuetaan porukassa vaan kotona meinaa mieli leikata niin pahasti kiinni että lähen yölläkin yksinäni ajelemaan pyörällä etten tekisi itselleni mitään. Lääkkeistä on tullut vaan pahempi olo ja tee nyt on ihme kyllä ollut lääkkeen korvike ahdistustiloissa (vihreä/musta tee, saa kaupasta)
En kannusta tai halua kenenkää päätyvän lopulliseen ratkaisuun kuin kuoppaan meno. Aina kannattaa yrittää edes ja sitten katsoa lopputulos mihin päätyy. Esim. maraton harrastus tai canicross on tosi yhteisöllisiä lajeja ja antaa paljon. Sitten kun näet tuloksen kehityksen paperilla niin voit aina petrata tai hioa astetta enemmän aina. Parhainkaa juoksija ei ole kauan paras koska löytyy vielä parempi joka ei ole vielä tullut esille eli itsensä haastamista hyvässä mielessä. Pakkomielteen jos rupeaa lajista ottamaan niin mennään jo kylmillä vesillä - se ei ole enää hauskaa
Kaveripiiristä varmasti löytyy tai sukulaiselta juoksuun soveltuva koira jonka kanssa voi harjoitella tai kisata joko perhetilanteen tai opintojen tms. vuoksi. Koira on terapeutinen myös vaikka se ei olisikaan oma.
Elämä on matka vaikkakin kivinen ja pitkä sellainen mutta suoriakin osuuksia löytyy sen olen tässä itkuisessa mielentilassani huomannut, tosin ne ainoat suorat tuntuu tulevan canicrossailusta joten en valita.
Jos mahdollista, tutkituta kilpirauhas arvosi yksityisellä klinikalla, jossa otetaan laajoja kokeita. Minun masennukseni syy oli kilpirauhasen käänteinen vajaatoiminta. Usein taustalla jokin sairaus.