Eli siis olen 13-vuotias tyttö ja parisuhteessa minua vuotta vanhemman tytön kanssa. Hän on ollut itsetuhoinen jo kauan, ja nyt hän laitoksessa. Hänen on todettu sairastavan vakavaa masennusta. Hän viiltelee yhäkin, ja pari päivää sitten jäi kiinni, kun hän teki niin syvän viillon että se osui johonkin kudokseen ja..niin. Tänään hän huumepäissään sanoi minullekkin kaikkea, että hän haluaa tehdä syviä haavoja jalkoihinsakin ja että hän tahtoo/aikoo tappaa itsensä.
En tiedä ollenkaan miten voisin auttaa häntä, eivät ne siellä osastollakaan ilmeisesti osaa.. Mitä voisin tehdä tai sanoa? Rakastan häntä ja olen aivan toivoton.. Olen myös huolissani hänen alkoholin- ja huumeidenkäytöstä.. Apua??
En tiedä ollenkaan miten voisin auttaa häntä, eivät ne siellä osastollakaan ilmeisesti osaa.. Mitä voisin tehdä tai sanoa? Rakastan häntä ja olen aivan toivoton.. Olen myös huolissani hänen alkoholin- ja huumeidenkäytöstä.. Apua??
Vastaukset 17
Vanhimmat
Sinun pitää ottaa välittömästi yhteyttä aukuisiin!
Aikuisiin*
Keihin aiukuisiin..? Siellä osastolla ne vaan syöttää sille lääkkeitä, jotka ei auta mitään..
Vanhempiin, lääkärille, kenelle tahansa
Vanhemmat tietää jo (ei sitä itsemurhajuttua). Äitinsä hänelle niitä huumeita ja alkoholia hankkii... Haluan vain auttaa häntä, en vaan tiedä miten..
Kerro vaikka omille vanhemmillesi jos he saisivat tehtyä tilanteelle jotain
En puhu vanhemmilleni, ja mitäpä he voisivat tehdä? Kieltäisivät vain olemasta hänen kanssan, ja sitä en todellakaan halua. Kiitos kuitenkin palautteestasi..
Kellään muilla ehdotuksia..?
Oikeasti, olen toivoton.. Tarvitsen neuvoja..?
Voi ei kamala tilanne :'( . En oikeastaan osaa auttaa :/
Jos yrittäisit puhua tytöllesi kuinka tärkeä hän on sinulle ja sitä rataa. Ja pyytää häntä lopettamaan huumeidenkäytön : S
Voisihan sitä yrittää... Hän sanoo ettei aio käyttää huumeita, kuin sillointällöin, mutta minua pelottaa että hän alkaa käyttää usesmminkin, varsinkin kun äidiltään niitä saa.. En halua että hänrstä tulee mitään huumeriippuvaista..
Kokeile vaikka puhuu terkkarille jis se osais viiä asiaa eteenpäin tai auttaa jotenki
Niinh...
Auttakaa nyt joku...en kestä tätä...
Kannattaa hakea johonkin todella kovaan apuun, koska vanhempasi eivät tod. näk. osaa auttaa tilanteessa paljoakaan. Jos kerran masennus on noin vakava ja huumeiden käyttö on yleistä/edes käyttää huumeita täytyy hakeutua kunnon hoitoon. Jos vaikka soittaisit esim. MLL:ään tai hankkisit ajan joltain henkilöltä jonka kanssa voitte yhdessä keskustella, ikäänkuin "parisuhdeterapiaa".
Sun tyttösi tilanne vaikuttaa ihan oikeasti tosi pahalta, varisinkin jos hän saa huumeita kotoa. Se on vaan niin helppoa :(
Voisiko hän muuttaa jonnekin muualle? Jonnekin, jossa hän näkis muunlaistakin elämää kuin kotona? Masentuneena maailma on vaan niin mustavalkoinen, että on hankala nähdä mitään toivoa yhtään missään.
Sä et ole mikään psykiatri, joten yksin et voi häntä pelastaa. Ole tukena, kuuntele, kerro ja näytä että rakastat, auta etsimään apua. Muuta et oikein voi tehdä. Paranemisen ja muutoksen on pakko löytyä hänestä itsestään, muuten kierre jatkuu vaan kun hän pääsee pois laitokselta.
Ne lääkkeet ei muuten ole aina pahasta, sillä niitten pointti on nimenomaan, ettei se masennus ja ahdistus jyrää häntä kokonaan, vaan että hän pystyis ajattelemaan ja tekemään muutakin. Kaikki lääkkeet ei tosiaan sovi kaikille, eikä ne toimi hetkessä. Niitten on vaan pakko kokeilla kaikkea ja toivoa että joku niistä toimii.
Koita jutella hänen kanssaan asioista joista hän vielä nauttii ja pitää. Mitä hän haluaisi tulevaisuudelta? Se voi olla joku ihan pienikin asia, joka tuo edes jotain valoa elämään. Anna hänen ymmärtää, ettei kenenkään tarvi olla aika täydellinen ja että elämä ei todellakaan ole vielä menetetty. 14-vuotiaalla on melkein kaikki ovet auki. Keskusteluapu oikeasti välittävien ammattilaisten kanssa auttaa varmasti. Voisiko hän pitää päiväkirjaa ajatuksistaan ja voisiko hän antaa sinun ja/tai jonkun muun lukea sit? Kaikkien ammattiauttajien kanssa ei synkkaa, joten pitää vaan löytää sopiva.
P.S. meinasin itse tappaa itseni 17-vuotiaana, kun kelasin, ettei elämässä ole mitään muuta kuin dokaaminen. Sit totesin, että tekosyyni elämään on uteliaisuus ja ihan sama mitä tulee eteen, niin se on silti mielenkiintoisempaa kuin mullan alla makaaminen. Vaikka paskaa satais niskaan, niin ihan sama. Kuolema on vaan sitä, ettei ole. Toivottavasti tyttöystäväsi ei usko Taivaaseen, tai siihen, että kuoleman jälkeen ois jotain parempaa. Taivassadut saataa tuntua liian houkuttelevilta :(
Kiitos kaikille vastauksista.. Pitäisi varmaan ensiksi yrittää puhua hänelle järkeä, ja jos mikään ei auta, niin otan yhteyttä ammattilaiseen...
Okei, en ota yhteyttä... En viitsi nyt kuitenkaan. Haluan vaa auttaa sitä. En kestä, rakastan sitä nii paljo että ei mitää järkeä..