Isosikoni on hirviö

Otsikoksi olisi voinut laittaa jonkin pahemmankin sanan, vaikkapa hitler :D

Niin siis asiaan. Mulla on mua 3 vuotta vanhempi isosisko, amiksen 2 luokalla. Ja se on 18. Käytös tosin on samaa luokkaa kun jollain 12 vuotiaalla teiniangstilla. Kyllä, en siis tosiaankaan vääristele asiaa, tai värittele tarinaa.

Onko sun mielestä ilmeily ja irvaaminen normaalia 18vuotiaalle? Mun mielestä ei. Tää sisko siis määräilee mua tietokoneen käytössä.

Eli siis se määrää, että sä menet joko nyt koneelle tai sitte sä et saa sitä enää ollenkaa, koska mä oon siinä sitte kokoajan. Ja mun on ihan turha mennä sille sanoo yhtään mitään, jos sanon, siitä seuraa sellanen sota että ei sitä jaksa.

Ja siis sillonku mä olin joku 4 vee ni tää mun niin kypsä sisko määräili mua meidän yhteisissä leikeissä, hänen piti aina saada olla paras/hänen lelunsa piti aina voittaa esimerkiksi jokin taistelu. Sisko myös kiristi mua tosi paljon, hän esimerkiksi haukku mua, ja kiristämällä piti mut erossa siitä etten menis vanhemmilleni sanomaan mitään. Ja siis pikkutyttönä (ja ehkä edelleenkin vähän) olin todella ujo, ja alistuvainen, joten noudatin siskoni sääntöjä. Siskoni siis haukkui mua ja se teki henkisesti pahaa, fyysisesti mm. hän puristeli minua poskista ja kyljistä, posket oli lapsena lähestulkoon aina punaiset. Se ihan oikeesti sattu! Jos et usko niin puristeleppas itteäs poskista lujaa, kyllä se vaan sattuu, varsinkin on herkkä, niinkuin mä :( Näin tää siis on jatkunu, oon joutunu olemaan määräyksen ja huutelun ja haukkumisen alasena siitä asti kun vaan muistan.

Nykyään vahvempana ja avartuneempana oon uskaltanu sanoa sille vastaankin asioita mutta niistä on kehkeytynyt vaan riitoja, ja mä vihaan sellasia, vihaan kovaa meteliä ja kovaa huutoa. Oikeestaan pelkään kovaa ääntä/riitelyä koska niistä usein seuraa jotain kamalaa, ainakin niin mä ittelleni oon uskotellut.

Fyysisesti oon ihan fine, mut henkisesti ihan verillä. Ja mitä vanhempiin tulee, ei ne kuuntele, ajattelee varmaan että tää on iahn normaalia sisarustappelua, mut ainakun ne on poissa ja minä ja sisko kahestaan, niin me ollaan täällä aseet ja nuijat käsissä toisiamme vastaan.

En tiedä kauanko mä jaksan tätä. Sisko on siis tosiaan siinä iässä että vois tuo muutto olla lähellä, mutta toissailtana kertoi vanhemmille, että hän ei halua muuttaa, koska on paljon helpompaa asua täällä. Huoh, joskus nää riidat ja kaikki tää haukkuminen on ollut niin pahoja, että on tehnyt mieli vaan viiltää ranteet auki ja kuolla.

Nyt ollaan siinä jamassa, että pelkään siskoani. Pelkät hänen sanat ja lauseet satuttaa mua, jos ne siis on sellasia loukkausjuttuja. Yksikin sana tekee pahaa. Ja tää siskon käytös on vaikuttanut muhunkin negatiivisesti. Eli mun suhteet mun vanhempiin on huonontunu, oon enemmän sisäänpäinkääntyny, ahistaa olla suuren ihmismassan keskellä/huomiona.

Tämänhetkinen olotilani on ahdistunut, masentunut ja mitä kaikkea muuta..en tiedä...Pakko myöntää että itsemurha-ajatukset on käynyt TODELLA monta kertaa mielessä!