Aina sanotaan että mennä eteenpäin, ja viimein näin teinkin, päätös kesti vuosia vuosia,, mutta se iloisuus mitä odotin, ei saavuta kun en pääse entisestä miehestäni irti, hän pitkittää virallisia asioita ja pelkään että jään puille paljaille hänen ketkutellessa (mm. pilaa asuntoamme/pihaa että mh laskee). Miten näet rahatilanteeni asettuvan, pärjäänkö? Näetkö hänen viimein hellittävän (ostavan esim. kotipaikan?) ja pääsenkö eroon sillä summalla, mitä olen ajatellu/ansainnutkin. tulen siinäkin häntä paljon vastaan) Olen pienipalkkainen ja rahani on menneet elämiseen /lapsiin (en juo enkä polta tms. ja ns. etelänmatkoja en ole koskaan tehnyt.) eikä minulla ole varaa oikeusjuttuihin. Rakkautta en siis ole saanut pitkiin aikoihin, saanko koskaan? Tuleeko miestä kumppanikseni, jos niin milloin ja minkälainen hän olisi? Netissä olen jutellut yhden miehen kanssa, joskus kivakin, mutta en halua häntä kun ystävänä, olemme kuitenkin niin erinlaisia ettei pitempää suhdetta voisi tulla. Paljon olisi kysyttävää toivottavasti jaksat katsoa ja ehkä vierittää kiveä sydämeltäni. Kiitoksia.
Tulkintaa...
55vtaval.rist.nainen
2<50
0Äänestä
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei,
Tilanne on varmasti hermoja raastava ja ex-mies ärsyttää lisää.
Kyllä tuollaiseen täytyy selkeästi selvyys ja ratkaisu tulla, ihan molempien osapuolien tulevaisuuden vuoksi, että elämä pääsee jatkumaan uusille uomille.
Kirjoitit että olet tehnyt "päätöksen", eli käsitin että avioeropäätös siis toimitettu käräjäoikeuteen?
Eli tämä asia selvä ja omaisuuden ns. ositus voidaan nyt tehdä, sillä ko. päivä toimii ositusperusteena.
Tässä tilanteessa näyttää siltä että sovussa ette nyt kykene jakaa omaisuuttanne eli laatia osituskirjaa.
Tällöin on järkevintä pyytää ulkopuolinen tekemään ositus.
Vaadit käräjäoikeutta määräämään pesänjakajan, joka toki maksaa mutta asia tulee tehtyä, eli vaikka sopua ei löytyisikään pesänjakajan on työnsä saatettava loppuun, eli asiassa on tietty kaava minkä mukaan toimitaan tuli sopu tai ei.
Tämä on niin oleellinen ja tärkeä asia, että se on ehdottomasti saatava kuntoon ja paikoilleen, ennen kuin tulee elämääsi tilaa uusille, hienoille asioille ja ihmissuhteelle.
Ei ole mitään syytä roikottaa asiaa, kun asiat pitkittyy niin ne mutkistuu, ja jos toisella on kiusanhalua niin areenaa riittää, eikä siitä tule yhtään mitään.
Hoida asia kuntoon välittömästi, äläkä hyväksy vetkutteluja tai ketkutteluja, elämä on arvokas ja ainutkertainen ja sitä tulee kunnioittaa pyrkien sellaiseen elämäntilanteeseen missä on parhaimmillaan.
Rakkausasioihin en edes ota kantaa, sillä tämä tilanne syö tunnekapasiteettiasi sen verran, ettet ole täysin oma itsesi tunnepuolen aluella ennen kuin asia klaari.
Pystyt kyllä, siitä se lähtee.
Hei ja kiitos vastauksestasi.
Asia on juuri niin kuin sanot! Hermoja raastavaa, joka vaikuttaa jo uniinkin ym. olemiseen. En jaksa olla aina niin positiivinenkaan, suhde lapsiinikin kärsii siksi, minä kun olen se kaiken pahan alku ja juuri, minähän sitä eroa halusin. Mies tuntuu nauttimvan kun kränää tulee ja kun ei joku hänelle sovi, lähtee kävelemään. Siis henkisesti olen nyt loppu, sen myönnän, mutta toivon aina kuitenkin parempaa, uutta elämää ja ihmissuhdetta, jossa kunnioitus ja rakkaus on numero yksi.