Ei tämän näköisen rinnalla kehtaa kukaan kulkea. Kiusataan kyllä, mutta ei muuta.
ei ulkonäölleen mitään voi !
ei ulkonäölleen mitään voi !
Tänään sen ymmärsin
katsoin itseäni
16419
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Älähän nyt. Varmasti sinulla on jotain kauniita piirteitä ja kannattaa muistaa, että positiivisuus ja hyvä mieli tekevät ihmisestä kuin ihmisestä ihan viehättävän.
höpö höpö!
Tärkeää.
Ainakin naisille on tärkeää edes sietää omaa peilikuvaansa.
Hyviä ominaisuuksia pitää vaan korostaa ja kantaa ne vähemmän hyvät parhaalla ja mahdollisimman myönteisellä tavalla.
Hankkiudu erilleen kiusaajista ja koita löytää mielekkäämpää seuraa . Ei ole pidemmän pälle kiva olla aina vitsinä, vaikka välillä se menetteleekin.
Se syö sisältä ja ihan syyttä, kun voisi olla toisinkin.
ymmärtänyt sen kauan aikaa sitten että tämän näköisen on turha haaveilla kenestäkään miehestä..kavereiden ympärillä kyllä pörrää miehiä mutta ei mun siksi viihdyn mieluummin kotosalla... :(
on kaunis puolensa. Toisilla se on ulkoinen olemus, toisilla sisäinen kauneus.
Kannatan ajatusta että vaihat kaveri piiriäsi. Jos sinua kohdellaan rumana niin koet olevasi ruma. Minulla oli edellisessä suhteessa puoliso joka kohteli minua aina rumana ja aloin käyttäytymään sen mukaan. Luulin olevani ruma ja lihava. Tuntui oudolta kun yksin jäätyäni sain huomata että miehet ihailivat avoimesti. Aloin itsekkin näkemään itseni uusin silmin
Tais olla melko narsistinen puoliso? Yritti pitää sut itsellään tappamalla itsetuntosi.
Melkein onnistuikin siinä. mutta en mä katkera ole, kait hänellä oli itsellään niin huono itsetunto ja muita syitä siihen. Hän ei oikein jaksanut elää kanssani ja kaikki kaunis ja ihana oli hänestä p.skaa ja inhoittavaa. Nyt hän varmaankin osaa nauttia elämästään.
Pelkäsin eromme jälkeen että miltä tuntuu kun näen hänet jonkun kauniin typykän kanssa joskus. Huh ei tuntunut miltään kun heidät näin. Tiedän olevani auniimpi ulkoisesti ja minulla on monta arvokasta ja ihanaa asiaa joita hän kaipaisi jos olisi terve mies. Silloin tajusin ettei hän vain halunnut koskaan olla onnellinen kanssani ja minua helpotti. En minä yksin eikä minun ominaisuuteni tai ulkonäköni olleet syynä meidän epäonnistumisiin, vaan en kelvannut hänelle .
Olen jo alistunut kohtalooni muiden naurun ja pilkan kohteena. Sitä on kyllä vaikea kestää, kun lapset ja vanhukset purskahtavat pelosta itkuun minut nähdessään. :(
Minä en usko että "Jumalan antamaan" pitää tyytyä. Jos oikein paljon surettaa niin kyllähän asioita voi korjata jopa kauneusleikkauksilla. Joku nätti voi myös tätä moralisoida mutta itse olen joutunut nuorena ihmisenä kokemaan sen kun ulkoisessa olemuksessa on jotain naiseuden määritelmään sopimatonta ja naurettavaa ja kyllähän se vaikuttaa olotilaan ihan läpikotaisin.
Aloittaja voi kuvitella niinkuin useimmat itseään rumaksi luulevat, mutta _oikeasti_ rumille ihmisille todella nauretaan, nähty on. Varsinkin rumalle naiselle, joka yrittää olla "jotain". Ihan aikuiset ihmiset.
se on huomattu ja se itku ja kirkuminen sekä humalaisten päällesylkeminen. Myös fyysistä väkivaltaa joutuu kokemaan rumana liikenteessä, letistä nyitään ja tuupitaan ohimennessä, laukku vedetään olalta ja hattu päästä. Tässä vain muutama esimerkki ruman päivästä. :((
Mitä helvettiä? :( Tuota on vaikea uskoa
Tiedän ihmisiä jotka eivät ole ulkoisesti kauniita ja ei heitä kukaan hauku. Jos on sinut itsensä kanssa ja antaa olemuksellaan ja käytöksellään itsensä olla oma itsensä niin ihmiset pitävät väkisinkin. Mun ex oli aika mitättömän näköinen ja pieni kooltaan, mutta alkuaikoina hän pääsi itsetuntonsa kohottamaan ja oli ihan jees. Rakastin häntä ja minua ei se ulkokuori haitannut, koska sisältä näkyi lämmin ihminen joka hymyili aidosti.
Minäkin olin nuorena neitona ruma ankanpoikanen, laiha ja pienet rinnat. Kärsin alemmuuskompleksista, kun miehet huusivat perääni, että eihän tolla ole edes rintoja. Häpesin itseäni.En ollut mitään. Olin ruma. Mutta vuodet vierivät. Rinnalleni ilmestyi nuorukainen, laiha rimppakinttu hänkin, mutta komea mielestäni. Ihastuin. Perusimme perheen. Hän ihaili minua, kertoi sen, silti meni kauan, ennenkuin aloin hyväksyä itseni. Lasten syntymän myötä hieman pulskistuin ja niinpä myös rinnatkin kasvoivat ja aloin nähdä jo itsekin itseni kauniimpana. Mieheni ihaili raskausarpisia rintojani, jotka imetyksen myötä olivat hänelle entistäkin rakkaampia. Hän sai minut vuosien myötä puhkeamaan täyteen kukkaan ja nyt olen niin onnellinen ja kiitollinen. Minusta rumasta rinnatttomasta ankanpojasta tuli vuosien myötä kaunis joutsen.
on pienet rinnat, muttei kukaan ole sen vuoksi minua koskaan haukkunut, saati edes maininnut asiasta. Korkeintaan miesystävä saattanut kehuen sanoa, että on ihanat pienet tisut. ;D Taisit keksiä tuon sadun päästäsi, en voi uskoa että kellekään siitä kadulla tai muuallakaan huomautettaisiin. :)
Ei sille ulkonäölleen tietenkään mitään... Tai onhan nykyajan lääketiede tietenkin ihmeellistä ;). Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että sisäinen kauneus on kaikista tärkein. Jokaisessa on kuitenkin aina jotain kaunis. Se on katsojan silmissä, mitä oikeasti näkee. Me ihmiset olemme mieltyneet erilaisiin asioihin. Tällä tarkoitan sitä, että jokainen etsii esimerkiksi seurustelukumppanistaan tietynlaisia piirteitä ja toinen taas voi olla, ettei koskaan voisi kuvitella kumppanillaan olevan tuollaisia piirteitä. Kiusaajat ovat todella ikäviä. Heillä on monesti oma itsetunto niin huono, että täytyy toista kiusaamalla pönkittää omaa egoaan!