Olen varattu mies, mutta silti elämäni on hyvin yksinäinen. Käytännössä minulla ja vaimolla ei ole mitään yhteistä, mitä jakaa. Koko liitto on pitkä tarina, josta en avaudu täällä. Mutta haluaisin, että elämässäni oli muutakin kuin ainaista yksinäisyyttä.
Onko typeriä neuvoja? Olen pessimisti, en usko että kukaan kirjoittaa tänne, mitään joka auttaisi millään tavalla, mutta aina voi erehtyä.
Onko typeriä neuvoja? Olen pessimisti, en usko että kukaan kirjoittaa tänne, mitään joka auttaisi millään tavalla, mutta aina voi erehtyä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
reppu selkään :) Ei kannate homehuttaa ihtiä viärässä pesässä.
Olisiko se sitten syytä yrittää löytää niitä yhteisiä juttuja ja jollei se onnistu niin laittaa lusikat jakoon?
Kaksin yksin on pahempi kuin yksin yksin.. Jokainen varmaan jsk on yksinäinen, mutta jos se on jatkuvaa on asia jo pahempi.
Onko teillä mitään yhteistä ? Vai oletteko molemmat vain omien kuorienne vankeja ? Jos avoimesti kertoo toiselle tunteensa, ne pelotkin, pitäisi silloin olla enemmän "iholla ". Mutta jos piilottaa kaiken sisälleen, eikä jaa mitään toisen kanssa se panssari estää kyllä kaiken yhteyden pidon.
Yksi keino on että yrität tehdä asioita joita tekisit yksin. Silloin saat enemmän itseluottamusta ja sillä on positiivinen vaikutus.
http://www.paihdelinkki.fi/tietoiskut/415-laheisriippuvuus
Ystävien löytäminen on vaikeaa, mutta se voi myös olla helppoa jos ei valikoi kavereitaan liian tarkasti. Päältäpäin ei aina näe kuka on kiva.
No jos teillä ei ole mitään yhteistä, niin olette siis kai toistenne vastakohdat ja vastakohdathan tunnetusti täydentää toisiaan?kö? Menkää vaikka treffeille, käykää elokuvissa, valitkaa sellainen asia mitä toinen tykkää tehdä ja sitten toisinpäin, käykää matkoilla, menkää vaikka kylpylään tai vaikka vaan uimaan, ulkoilemaan, kokeilkaa jotain uutta, menkää kahvilaan tai ravintolaan, viettäkää aikaa keskenänne. Näitä tuli mieleen muuta en osaa sanoa :)....