Olen seurustellut miesystäväni kanssa 10 kk, ja nyt olen suunnittelematta raskaana. Meillä on molemmilla kaksi kouluikäistä lasta, emmekä asu yhdessä. Tilanne on aika katastrofi, ja se on aiheuttanut negatiivista ilmapiiriä välillemme. Ensin ajattelin, että en tee aborttia, mutta nyt sekin ajatus on alkanut pyöriä mielessä. Yhteen muuttaminen ja yhteisen perheen perustaminen tuntuu mahdottomalta ajatukselta olemassa olevien lastemme asioiden järjestämisen takia. Lapsen syntyminen tähänkään tilanteeseen tuntuu hankalalta.
Toisaalta olin haaveillut, että ehkä vielä joskus jotenkin voisin saada yhden lapsen, mutta näin ja nyt en halunnut sen tapahtuvan. Mies ei olisi halunnut lapsia enää ollenkaan, ja hänen ahdistustaan tilanteesta on ollut vaikea kestää. Nyt olen itsekin todella ahdistuneissa ja epätoivoisissa tunnelmissa. Onko abortti ainoa vaihtoehto, vai voiko asiat kääntyä vielä hyväksi, jos pidämme/pidän lapsen? Emme ole kunnolla ehtineet raskausuutisen jälkeen edes keskustella eri vaihtoehdoista, joten en tarkkaan tiedä, mitä mies haluaa. Hän on sanonut kyllä huolehtivansa lapsesta sen syntymän jälkeen, jos päätän sen pitää, mutta toisaalta on sanonut sen tulemisesta paljon kaikkea negatiivistakin, mikä on satuttanut.
En tiedä, miksi tänne kirjoitan, ehkä vain siksi, että pakko purkaa tätä jonnekin, ja ehkä saada jotain näkökulmia/vertaiskokemuksia tilanteeseen. Olen ollut tän viikonlopun tosi synkissä tunnelmissa, ja tuntuu surulliselta sen lapsen takia, että tieto sen alkunsa saamisesta on tuonut näin paljon negatiivista ilmapiiriä mukanaan. Jos päätän sen pitää, voiko tämä vielä muuttua onneksi uuden elämän syntymisestä, vai jättääkö kaikki tämä synkän varjon koko hänen elämänsä ylle, ja olisiko abortti paras vaihto kaikkien kannalta? Tällaisia kysymyksiä olen päässäni pyöritellyt, ja olo on todella kurja :(
Toisaalta olin haaveillut, että ehkä vielä joskus jotenkin voisin saada yhden lapsen, mutta näin ja nyt en halunnut sen tapahtuvan. Mies ei olisi halunnut lapsia enää ollenkaan, ja hänen ahdistustaan tilanteesta on ollut vaikea kestää. Nyt olen itsekin todella ahdistuneissa ja epätoivoisissa tunnelmissa. Onko abortti ainoa vaihtoehto, vai voiko asiat kääntyä vielä hyväksi, jos pidämme/pidän lapsen? Emme ole kunnolla ehtineet raskausuutisen jälkeen edes keskustella eri vaihtoehdoista, joten en tarkkaan tiedä, mitä mies haluaa. Hän on sanonut kyllä huolehtivansa lapsesta sen syntymän jälkeen, jos päätän sen pitää, mutta toisaalta on sanonut sen tulemisesta paljon kaikkea negatiivistakin, mikä on satuttanut.
En tiedä, miksi tänne kirjoitan, ehkä vain siksi, että pakko purkaa tätä jonnekin, ja ehkä saada jotain näkökulmia/vertaiskokemuksia tilanteeseen. Olen ollut tän viikonlopun tosi synkissä tunnelmissa, ja tuntuu surulliselta sen lapsen takia, että tieto sen alkunsa saamisesta on tuonut näin paljon negatiivista ilmapiiriä mukanaan. Jos päätän sen pitää, voiko tämä vielä muuttua onneksi uuden elämän syntymisestä, vai jättääkö kaikki tämä synkän varjon koko hänen elämänsä ylle, ja olisiko abortti paras vaihto kaikkien kannalta? Tällaisia kysymyksiä olen päässäni pyöritellyt, ja olo on todella kurja :(
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mielestä ei pitäisi liikaa murehtia tulevaa tai sitä mitä luulee tapahtuvan
Teillä ei kuitenkaan kirjoituksesta päätellen ole mikään todellinen katastrofi tilanne päällä. Tietysti uusi odottamaton tilanne luo sellaisen tunnelman.
Mutta niin kuin kirjoitin,on turhaa murehtia tulevaa koska sitä ei loppupeleissä kukaan tiedä eikä voi ennustaa.
Ja sanon tämän siksi että kokemusta asiasta on
Yllätysraskaus,epäluulo tulevaan ja pärjääminen tilanteessa johon en halunnut.
Loppujen lopuksi kaikki ratkesi parhain päin. Lapsi on maailman ihanin asia,isästä tuli myös avomieheni ja meillä on onnellinen elämä. Vaikka kaikkea ennen tätä en missään nimessä uskonut aapisen järjestyvän.
Tsemppiä tulevaan! Asioilla on AINA tarkoitus järjestyä
Onnittelut plussasta ja pahoittelut että raskausuutinen sai tuollaisen alun :(
Itsellä ei tuollaisesta kokemusta ole eikä myöskään lapsiakaan vielä, mutta haluan vaan omaa tarinaani vähän raottaa, eli kun mieheni kanssa olimme n.2kk seurusteltu niin tulin raskaaksi, pitkän harkinnan jälkeen totesimme että abortti on paras vaihtoehto, kun emme edes toisiamme hyvin vielä tunteneetkaan. tästä on jo yli vuosi aikaa ja vielä ollaan onnellisesti yhdessä, perheenlisäystä saimme pienestä koiravauvastamme, mutta se on kuitenki eri asia :)
Ja abortin jälkeen siis olen kahdesti tullut raskaaksi, alle vuoden sisällä, toinen oli kohdunulkoinen raskaus ja toinen päättyi keskenmenoon, ja nyt lapsi olisi niin tervetullut ja tällä hetkellä jännitetään josko olis tärpännyt ku ei menkkoja kuulu :)
Eli pointtini siis on, että aborttia en suosittele kenellekkään, sillä itse olen katunut sitä niin paljon varsinkin kun kaksi raskautta meni noin, ajattelen vaan väkisin että mitäs jos juuri tuo raskaus ois mennyt hyvin loppuun asti, mutta sitä on enää turha märehtiä..
Toivon tosiaan ettette päätyisi aborttiin ettekä ajattele sitä ainoana vaihtoehtona, sillä usko pois, se kaduttaa jälkeenpäin ja silloin et voi enää mitään asian eteen tehdä.
Toivottavasti saisitte asian sovittua niin että pienokaisen sallittaisiin tulla maailmaan, mutta se on tietysti teidän oma päätös! :)
Omituinen mies. Eikö hän tiennyt, mistä lapset tulevat?
Älä tee aborttia missään tapauksessa vastoin omaa tahtoasi siinä toivossa, että se auttaisi sinua pitämään miehen. Ensinnäkään et tee mitään mokomalla miehellä, ja toisekseen et kuitenkaan saa miestä "omaksesi" kun et ole tähänkään asti saanut.
Jos pidät lapsesi, se on elämässäsi ilonaiheena vielä sittenkin, kun mies jo työntää koiranputkea ja sinä olet unohtanut hänet kauan sitten.
Mielestäni kannattaa keskustella asiasta, molempien ajatuksista, pelot ja toiveet on hyvä käydä läpi, eikä tehdä oletuksia. Tämä pohjalta olet varmaan valmiimpi tekemään sen ratkaisun omalta kohdaltasi, mutta muista että luontokin voi päättää oman osansa tilanteesta.
Ei ole varmaan olemassa mitään tilastoa, kuinka moni pari on mennyt yhteen ja tullut onnellisiksi, muttei varmaan sitäkään, missä asiat olisivat menneet mutkalle, vain ja ainoastaan yhteisen lapsen tähden, lapsen jota ei ole suunniteltu. Elämässä kun monet asiat vaikuttavat. Ihminen on lisäksi sopeutuja ja lapseen on niin helppo rakastua, kahden aikuisen, elämää nähneen yhteenmeno vaatii enemmän sopeutumista, mutta hyvällä tahdolla sekin onnistuu.
Toivon rakentavia keskusteluja keskellenne ja molempia tyydyttävää päätöstä.
Jos olet haaveillut vielä yhdestä lapsesta, niin sittenhän asiat on ihan hyvin. Sitä milloin ja mihin tilanteeseen lapsi tulee, ei aina ole päätettävissä. Elämä ei aina mene niin kuin hauaa tai niin kuin on suunnitellut. Se että lapsi on nyt tulossa, ei tarkoita sitä, että sinun pitäisi muuttaa miehen kanssa asumaan. Ei minunkaan mieheni lasta halua juuri nyt, mutta se ei enää ole hänen käsissään. Hän on syyttänyt minua raskaudesta, kun tietenkin se on aina naisen vika. Mutta lapsi on tulossa meillekin ja se on elämää. En minäkään tiedä, onko minulla vielä miestä lapsen syntyessä. Jos on niin se on hyvä. Jos ei ole niin sitten eletään niillä eväin. Olen selvinnyt yksin lasten kanssa, niin eipä se tilanne todennäköisesti sen vaikeampi tule olemaan. Niinhän sinäkin olet. Ja kouluikäisistä on jo paljon apua vauvan hoidossa kun ottaa heidät mukaan hoitamaan vauvaa. He osaavat jo syöttää ja pukea vauvaa ja vahtia vähän aikaa (jos vaikka menet suihkuun tms). Ethän sinä ole yksin vauvan kanssa. Sinulla on siellä kaksi apuria! Jos teet abortin, niin en usko lastesi ymmärtävän...hänhän on heidän siskonsa/veljensä!!
Ei enää surullinen aloittaja tuli päivittämään tilanteensa. Päätin sitten lopulta pitää lapsen. Aika keskeytykseen oli jo varattu, mutta en pystynyt siihen. Odotan vauvaa positiivisin mielin, ja mieskin on sopeutunut ajatukseen. Välimmekin ovat parantuneet. Lapsemme, varsinkin minun, olivat erittäin ilahtuneita uutisesta (kerroimme jouluna), ja heidän ilonsa on lisännyt onnentunnetta tulevasta vauvasta. Se on auttanut miestäkin sopeutumaan. Hän ei enää näe asiaa niin negatiivisena kuin alkuun.
Tulevaisuudensuunnitelmamme yhteen muuton suhteen ovat vielä auki. Lapsen takia olemme sitä harkinneet, mutta kaikenlaisia haasteita siihen sisältyy mm. jo olemassa olevien lastemme takia. Itse en ole myöskään varma, haluaisinko tiettyjen elämäntapaeroavaisuuksien takia asua koskaan yhdessä miesystäväni kanssa. Nämä asiat ratkeavat varmaan sitten ajan kanssa. Henkisesti olen kuitenkin valmis ottamaan lapsen vastaan, vaikka meistä ei perhettä tulisikaan. Suhteemme tulee nähtävästi kuitenkin jatkumaan. Nähtäväksi tietysti jää, kuinka vauvan syntymä tulee vaikuttamaan.
Tällä hetkellä olen kuitenkin onnellinen siitä, miten asiat ovat :)
Hienoa, että asiat ovat nyt noin hyvin. Kaikkea hyvää sinulle ja onnellista odotusta sekä uutta vuotta!
Tuntuu niin surulliselta että pienen ihmisen elämä on tuollaisten ääliöiden käsissä, tappaako toinen vai antaako hänen elää. Adoptio on olemassa. Ja vielä ihan omaa tyhmyyttänne! Kun lapsi syntyy jos nyt et tapa häntä, niin miltäköhän lapsesta tuntuisi jos saisi tietää että mietitte pistääkö pois päiviltä. Oot sää tyhmä, ei voi muuta sanoa. Aborttipalsta on toisaalla.
täällä kanssa yksi joka raskaana (viikoista ei varmuutta, jotain 8 kait..)
Ja joo, nuorin nyt 6kk ja tätä ei kyllä tätä suunniteltu ja meil kyl petti ihan puhtaasti ehkäisy, jälleen kerran. (nuorin sai alkunsa kondomista huolimatta, kuten tämäkin) Joten nyt itse kallistunut aborttiin mutta mies ei siihen suostunut sanomaan mitään muuta kuin että siitä keskustellaan sitten? koska? alkaa oleen aika kiire päättää :(
itse kyl viel kuvitellut että yksi tehdään, muttei nyt vaan kuitenkaan olisi sen aika, vielä....tää on oikeesti tosi vaikea asia, kun ei tiedä mikä on oikein ja mikä ei..
Vaikka tietää omat voimavarat ja kropan niin sitä toivoisi ettei tästä tarvitsisi itse päättää....