lukiossa kirjoittamiani...ystäviä tulee mieleen..
Sinä eikä kukaan muu
On aamu uusi taas,
Niin kauniisti päivä valkenee,vailla huolenhäivää.
Siellä olet sinä,täällä olen minä.
Kuin taivas ja maa.
Niin erossa mutta niin lähellä.
Olet sateen makea pisara ihollani,
kyyneleen suolaisen maku poskillani.
Olet uusi toivo ja vanha menneisyys.
Kaiken entisenkin Salaisuus.
Tuulena puhallat vasten kehoani,
vieraissa käsissä minua kättelet.
Sisintäni suutelet,kaikella mitä olet.
Ja sinä olet paljon.Liikaakin ehkä.
Olet kuin elämän virta,joka ei ikinä lakkaa kulkemasta.
Purje joka minua aavoilla merillä kuljettaa.
Aina, läpi myrskyjenkin.
Elämä riepottaa ja sinä annat sen tehdä niin.
Se ei houkuttele sinua syleilyynsä,
se vie ainoastaan minut,
jonka sinä pystyt pelastamaan.
Sinä eikä kukaan muu
On aamu uusi taas,
Niin kauniisti päivä valkenee,vailla huolenhäivää.
Siellä olet sinä,täällä olen minä.
Kuin taivas ja maa.
Niin erossa mutta niin lähellä.
Olet sateen makea pisara ihollani,
kyyneleen suolaisen maku poskillani.
Olet uusi toivo ja vanha menneisyys.
Kaiken entisenkin Salaisuus.
Tuulena puhallat vasten kehoani,
vieraissa käsissä minua kättelet.
Sisintäni suutelet,kaikella mitä olet.
Ja sinä olet paljon.Liikaakin ehkä.
Olet kuin elämän virta,joka ei ikinä lakkaa kulkemasta.
Purje joka minua aavoilla merillä kuljettaa.
Aina, läpi myrskyjenkin.
Elämä riepottaa ja sinä annat sen tehdä niin.
Se ei houkuttele sinua syleilyynsä,
se vie ainoastaan minut,
jonka sinä pystyt pelastamaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Siellä kuulen äänesi,
sielä aistin onnesi.
Siellä olet lähelläni,
ikinä et karkaa.
Tyytyväisyyden aalto lipuu ylitseni,
se saavuttaa minut jokaisella kosketuksellaan.
Onnea en tunne, surua en näytä
mutta tyytyväisyyden aistin.
Elämä on kuin pumpulia.
Sen pehmeys ympäröi meidät kaikille hellyydellään.
Ja silloin minä sen näen,
kuinka hieno elämäni on.
Kaiken sen keskelläkin,
on olemassa yhä se sama kaunis maailma.
Se, jonka näin aina kun halusin.
Se, joka hiipui luotani epätoivon vallatessa sieluni.
Se, jota pimeinä öinä luokseni itkin ja rukoilin.
Se, jonka olen taas löytänyt.
Se sama.Koskematon,
kaunis maailmani.
kanssani...?
http://www.youtube.com/watch?v=K1CGZeHhUag
Pidin kovin.
Vehnäleipää mäyhään aivan yksinään suupielet väärinpäin,
kas leivälläkin on parinaan ylähuuli
sekös makkaraksi tuota luuli, yksinäistä leivänkannikkaa.
Ehkä syön sittenkin vain juustoa.
kyllä syön banaaneja.
eksyä enää yhtä pahasti..se oli aika väsyttävää ja masentavaa ja mitä enemmän,yksinäistä..mutta onneksi nyt on asiat hyvin ja jokapäivä löydän jotain sellaisia asioita jotka saavat hymyilemään ja miettimään kaikkea sitä hyvää joka elämään on suotu:)
Pikkuinen se siellä kirjoittelee... voi sentään!
kyllä aika iso..