Lapsen kanssa uuteen kotiin/elämään?

Olen 25-vuotias äiti, miehelläni ja minulla on ihana 2vuotias poika ja asumme yhdessä. Olemme seurustelleet mieheni kanssa 4vuotta ja kihloissa olemme olleet 3v. Lapsemme ei ollut suunniteltu ja kun poikamme syntyi oli vastuun suuruus liikaa miehelleni, hän päätti ottaa 4kk aikalisän suhteellemme kun poikamme oli 1kk ikäinen. Tämän aikalisän aikana ei hän suostunut tapaamaan minua tai poikaamme. Olin järkyttynyt ja masennuin pahasti, jouduin psykiatriselle vuodeosastolle ja poikamme sijoitettiin 3kk kriisiperheeseen kun mieheni ei häntä suostunut pitämään. Jotenkin kuitenkin selvitimme kaiken ja pääsimme perheenä eteenpäin. Mieheni kertoi että vastuu perheestä pelotti ja iski vasta kun vauva oli konkreettisesti kanssamme. Luottamusta on kasvatettu mutta viimeisen 5kk aikana olen huomannut että haava jonka mieheni jätti minuun on niin suuri ettei parane. Luonteeni muuttui täysin masennukseni aikana, tulin epävarmaksi itsestäni äitinä, kihlattuna sekä ihmisenä ja se sama epävarmuus minulla on vieläkin. Muutuin eronhetkellä ujoksi, pelokkaaksi ja araksi. Annoin anteeksi miehelleni koska hän on pohjimmiltaan hyvä ihminen sekä hyvä isä, hän ei ole lähtenyt tai ollut epärehellinen ikinä mistään. Olen pyöritellyt ajatusta muutosta pois hänen luotaan jo kauan, pelkään vain että yksinäisyys ja suhteen epäonnistuminen lopullisesti nujertaa minut ja tahtoni elää. Tukiverkkoa ei minulla ole joten jäisin yksin poikani kanssa. En tiedä jäädäkkö vai lähteä?