Kerro kokemuksi irtisanoutumisesta ja miten selvisit

No jos yhtään lohduttaa, niin et ole yksin. Kuitenkin on hyvä muistaa, että suurin osa kuitenkin on onnellinen siitä, että saa maanantaina mennä töihin. Siellä tapaa mukavia työkavereita, ja saa mennä tekemään mielekästä tärkeäksi koettua työtä. Eli sellaistakin on olemassa. Rohkeasti sitä vain tavoittelemaan.

Sinulla on vain yksi elämä. Suomessa on vielä varaa valita. Valitse siis itsellesi mielekkäämpi työ. Turha kituutella koko elämäänsä sellaisessa työssä mistä ei oikeasti tykkää suurinta osaa aikaa. Toki kaikille tulee välillä olo, että "ei taas maanantai", mutta ei sitä oloa koko ajan saisi olla.

Suurin osa ihmisistä, jotka sinun asemassasi ovat lopulta vaihtaneet työpaikkaa, niin ovat myöhemmin olleet sitä mieltä, että päätös oli oikea, miksei aikaisemmin tajunnut lähteä.

Mieti mikä oikeasti kiinnostaa. Hae kilpailijoihin töihin, tai sitten mene opiskelemaan uutta alaa. Raha-asiat järjestyvät aina tavalla tai toisella. Suomessa elo on kuitenkin aina tuettua kaikissa elämänvaiheessa. Monikin uudelleenkouluttautuu nykypäivänä.

Aloita sillä, että katsot, että missä haaveammattia voisi opiskella. Tutki sen jälkeen aikauskoulutus-tuki-asiat. Sit vaan menox.

Nyt olet uupunut kyllästymisen takia. Yksityiselle kun menet niin saatat uupua työn määrästä ja pitkistä päivistä. Nimittäin se on aivan toista luokkaa yksityis sektorilla. Sitä olen yrittänyt selittää vaimollenikin joka pitkään ollut valtion palveluksessa juristin koulutuksellaan. Toki motivoiva ja antoisa työ antaa paljon enemmän edellytykisä selvitä suurestakin työmäärästä ilman uupumista. Itse olin pitkään vastuullisessa asemassa suuressa amerikkalaisessa konsernissa ja työpäivät 8-16 tuntisia maailmaa kiertäen. Eli ns. 24/7 luonteinen työ. Kiinnostava työ ja 7,000 euron kk palkka auttoi jaksamiseen. Sitten alkoi jatkuvat organisaatiomuutokset ja ilmapiiri kiristyi. Uutta assistenttia en saanut palkata vanhan tilalle ja selkäänpuukotukset alkoi firmassa kun minulla kaikkein eniten töitä. Reillu vuosi meni ja tajuaamatta paloin loppuun. Minun annettiin levätä pari viikkoa vaikka lääkäreiden mukaan olisin tarvinnut 6 kuukauden toipumisjakson.
No vuosi myöhemmin konserni teki taas suuren muutoksen toiminnoissaan. Minun lisäksi noin 300 muuta eurooppalaista päällikköä ja johtajaa irtisanottiin.Kun erolappu annettiin ja 60,000 euron eroraha maksettiin olin ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa huojentunut. Sen jälkeen vaihtui poari kertaa työpaikka ja nykyisessä todella mukavasta työstäni en saa kuin puolet siitä mitä tienasin parhaimina vuosina. Mutta olen onnelin ja levollinen nykyäään...

Jos talous kestää niin tottakai voit irtisanoutua. Itse olen nuoremman sukupolven kannattaja, ja ollut töissä jo nuoresta. Kerron vaan, että ei se työelämä täällä yksityisellä puolella ole sen parempaa. Ensimmäinen burnout elämässäni tuli alle 30-vuotiaana.
Mies on toivonut että saisin julkiselta puolelta töitä. Olen joskus ollut sijaistamassa, vakipaikkaa todella vaikea saada. Julkisella puolella ei tarvitse huolehtia jokaisesta sairaslomasta tai koulutuksesta, yksityisellä puolella olet vastuussa sille pomolle ja fimanomistajalle, on erilaista mennä kertomaan "nyt sillä Nikolla on taas joku vatsatauti, pitäis lähteä töistä" suoraan yrittäjälle kuin ilmoittaa työkavereille että hups taas tällaista, ja leimata itsensä kellokortilla pihalle, tyyliin korvaan tunnit sitten kun ehdin.

Ei toki pidä jäädä työhön jossa ei viihdy ja josta ei nauti. Mutta olisiko muita vaihtoehtoja olemassa, en usko että työpaikan vaihto on se juttu, tarvitset ehkä vaan pidemmän loman. Mitä kaikkea vuorovapaita sitä onkaan, tai jos siirtyy tekemään lyhyempää viikkoa tietyksi aikaa... Elämä on sovittelua.

Voihan sitä katsella uutta työtä / lähettää hakemuksia, vaikka olisikin vielä jossain työssä. Jos tärppää saada uusi työ, niin irtisanoutuu sitten entisestä - ei ainakaan ns. jää tyhjän päälle välillä...; varsinkin jos työttömäksi jäänti ja pienet tulot pelottaa...

Ei surkeassa työpaikassa kannata roikkua oman mielenterveytensä kannalta, mutta onko se elämä sen auvoisempaa työpaikan vaihdon jälkeenkään?

Nyt ehkä kannattaa miettiä kaksi kertaa ennen kuin lähtee kävelemään, töitä ei meinaan löydy kirveelläkään ja tilalle tulee turhautuminen.

Irtisanoutumisessa ei nyt ole järjen häivääkään ellei tilillä ole tarpeeksi katetta ainakin puoleksi vuodeksi, karenssi napsahtaa samantien ja tässä nyt muutaman kuukauden kotona roikkuessa olen huomannut, että töitä vähän tarjolla ja aivan surkealla palkalla.
Mutta eihän se työstä johtuva paha olo katoa jos asialle ei tee jotain, joten harkitse tarkoin mitä teet tai yritä sisäistä siirtoa, vuorotteluvapaata.
Kovasti vaan voimia ja kaikesta huolimatta hymyä huuleen!

Sanoudu vaan irti. Minä voin ottaa työpaikkasi ilomielin!!

Älä h...ä lähde, ennen kuin uusi työpaikka on katsottuna! Tuon ikäisenä katko ansioluettelossa ei näytä hyvältä, semminkään tulotasosi romahtaminen jos on velkojakin.

Olen katsellut sivusta muutaman korkeasti koulutetun ja potkut saaneen ikätoverisi työnhakupuuhia, ei todellakaan ole helppoa, sen voin kertoa.

Olen itse hyväpalkkaisessa työssä, ja sinua hiukan vanhempi. Vaikkei työ aina herkkua olekaan (eikä ole aina missään), niin aina kun mietin vanhoja persaukisia aikojani, tai jonkun tutun kärvistelyä vuokratyöfirmassa, tiedän että tulen tekemään joka sekunnin täällä kunnolla ennen kuin minut potkaistaan pihalle. Ota rahat pois kuleksimasta jne.

Tilanne on tietysti toinen jos on akuuttia kriisiä, kuten työpaikkakiusaamista tms. Omassa työssäni nämä asiat ovat kunnossa.

Vain oma neuvoni on, pää kannattaa tuulettaa jollain muulla tavoin kuin irtisanomislappua täytellen! Mene vaikka työterveyslääkärin puheille ja kerro asiat niin kuin ne ovat.

Valtion työt eivät koskaan ole hyvinpalkattuja. Mikäli et viihdy töissä syö se henkistä kapasiteettiasi ja ajaa sinut loppuun. Rohkeasti kohti uutta..tarkistele myös uudelleen koulutusmahdollisuuksia. Tsemppiä ja Aurinkoa elämääsi-

Hyvä taas on lähdössä pois valtiolta yksi laiskimus. Olen ikäni kiroillut valtion kunnan ym laitosten leipiintyneitä työntekiöitä. mitään ei viitätäs tehdä asiakkaatkin, kun tulee on naama, kuin petolinnun takamus katsotaan mitä tuokin tänne tulee pitää pois saada ajankin annan jonnin joutavia tietoja joutuu useasti juoksemaan. Ohjaan jonkun toisen luo, jos suinki pystyn. Toivottavasti lähdet mitä pikimmin pois!!!! Todella pääset yksityiselle tiedät mitä työ on. Kirjoitan kokemuksella teistä valtion ymisojen instanttien nappuloista. Olen ollut paljon tekemisissä niissä. Käyn sulle isäksi hyvin. En ole ainut kommenteissani. Sossun luukulle joudut ihme, jos tuion ikäinen saa töitä muualta vaikka onkin pitkä työkokemus. Varmaan nytkin työaikana lkirjoittelet hyvin verorahoja käytät jonninn joutaviin kirjoituksiin.. Ei osaa itse päättää mitä tekee. On juuri noita valtion viran ja toimen haltioita, mitkä teetätäävät toisilla työt!!!!!! T. Raskaan työn raataja eläkkeellä onneksi.

Onnistuisiko virkavapaus tai vuorotteluvapaa, jotta saisit hengähdystauon, jona aikana voisit etsiä uutta työtä tai ladata muuten akkujasi jotain mielekästä tehden? Irtisanoutumisesta ei ole kokemuksia, mutta nelikymppisenä valtion viranomaisena voin hyvin sympatiseerata fiiliksiäsi... Enkä suosittele työttömäksi heittäytymistä, sillä uuden työn saanti voi tosiaan olla todella kiven alla - kokemusta on!

Etsi joku koulutus, joka kiinnostaa ja jää opintovapaalle. Sen aikana voit vähän järjestellä ajatuksiasi, mitä haluat. Luultavasti ajattelet puolen vuoden päästä, että miksi en tehnyt tätä aikaisemmin.

Olen elämässäni irtisanoutunut lukuisia kertoja ja jokaisesta kerrasta olen ollut tyytyväinen. Tällä hetkellä olen toimistotöissä ja jokainen päivä ketuttaa. En jaksa tätä, mutta ainoa lohdutus on se, että kuukauden päästä kaikki on ohi. Olen valmistunut maisteriksi, mutta aion jatkokouluttautua tai oikeastaan uudelleen kouluttautua. Mietin huolellisesti, että mitä jaksaisin tehdä hieman pidempää. Tuntuu, että kaikissa töissä olen alkuinnostusta lukuun ottamatta kyllästynyt todella nopeasti. Päivät tuntuvat puuduttavilta eikä minua ole siunattu kivoilla työkavereilla.

Etsit muita töitä ja heti kun pääset uuteen, parempaan paikkaan sanot heippa.

Sanoin irti itteni 2v sitten, 12vuoden työrupeaman jälkeen pörssiyhtiöstä. Työ oli mielekästä mutta yrityksen paine ja toimintatavat ei tuntuneet oikealta. Aloin tekemään samaa työtä oman yritykseni parissa ja päivääkään en ole katunut. En usko vuorotteluvapaiden tuomaan muutokseen, tarvitaan tosiaan muutos eikä tauko jostain ahdistavasta työstä. Jos yritys ei pysty sitä tarjoamaan niin työntekijän on se itse tehtävä. Ei saa jäädä tuleen makaamaan!

Nyt on paljon irtisanomisia joka puolella! Aika ei ole mitenkään hyvä ja 46 vuoden ikä alkaa olla niillä rajoilla. Mieti onko vielä pahempi stressi olla ilman kuukausipalkkaa kuin olla siinä työssä mikä ei enää inspiroi. Ainakin pitäisi ehdottomasti olla jotain muuta työtä ennen kuin irtisanoutuu, koska muuten ei saa työttömyyskorvauksia. Voisit mennä työvoimatoimistoon puhumaan muutoksesta etukäteen ja ottaa selkoa eri mahdollisuuksista. Uudelleen koulutus vie aikaa ja varoja sekin. Itse en ikinä uskaltaisi lähteä hyvin palkatusta työstä noin vain ilman mitään takeita. Mieti mikä on sitten s e työ mitä tekisit todella mielelläsi. Yksityisellä saa tehdä paljon enemmän töitä eikä irtisanomissuojakaan ole yhtä hyvä kuin valtiolla. Mieti, mieti, mieti! Älä lähde mihinkään suinpäin! Aina voi tulla mutkia matkaan, sairautta tms. Yksityisellä ei saa sairastellakaan pitkään. Omat kokemukseni.

Kaltaisiasi palkkavarkaita on Suomi täynnä. Valtion ja kuntien työssä on puolet pelkkiä syöpäläisiä, jotka loisivat oikeaa työtä tekevien verorahoilla. Muuthan maksavat heidän palkat. Sinunkin ainoa ongelma on, ettei sinulla ole ollut työtä koskaan.

Hanki työpaikkasuhde. Tunnet kuinka suorastaan palat halusta lähteä aamuisin töihin, laulelet aamupuuroa keittäessäsi jopa kaikkia niitä lauluja joita olet aina inhonnut. Olet pelkkää hymyä ja energiaa, hyvä olosi suorastaan säteilee sinusta ja ihmiset ympärilläsi supattavat "hänellä on elämä stimmingissä". Suorastaan toivot, että pomosi tulisi ja käskisi sinua jäämään ylitöihin ja entäpä ne viikonloppu "ylityöt".

Onko koneen ääressä pakko istua koko päivän? Ota uutta näkökulmaa työhösi. Voisiko sitä tehdä toisella tavalla ja voisitko tavata saman alan ihmisiä jossain epävirallisessa tapaamisessa ja keskustella kokemuksistanne tms.

En usko, että kannattaa kovin hepposin perustein lähteä irtisanoutumaan kyseisestä paikasta.

Elämässä voi tehdä työn lisäksi muitakin muutoksia: terveet elämän tavat, paljon liikuntaa ja lenkkeilyä ulkona, alkoholi pois, uudet ystävät... Helposti voi huomata, että kaikki muutokset hyvään suuntaan työn ulkopuolella voivatkin saada itse työn maistumaan erittäin hyvältä. Hyvässä kunnossa ja reippaana työ tuntuu helpolta eikä masenna ollenkaan. Aloita vaikka meditointi, kahvakuula, lenkkeily ja illaksi jotain kivaa tekemistä: leffat, kirjat tms.

Valtion lyhellä työajalla työnteko on kuin lomalla olisi, tulosvastuuta kun ei ole. Kun siitä vielä saa rahaa, niin miksi joku siitä pois haluaisi?

Jos nainen haluaa jännitystä ja vaihtelua elämään, niin sitä kannattaa hankkia mieluummin vaikka miehiä kierrättämällä, kuin hyvän duunin vaihtamisesta tyhjään.

Kyllä työpaikkaa kannattaa vaihtaa,mutta ei ennenkuin on löytynyt uusi.Se sitten on aivan eri asia että kannattaako ottaa lopputili,jos ei ole tietoa uudesta työpaikasta. Kyllä kannattaisi hakeutua kursille ettei ne liiton päivät kuluisi ja tietysti toivoa,että sitä kautta löytyisi uusi työpaikka itse olen ottanut lopputilin ja olen myös löytänyt aika äkkiä uuden työpaikan,mutta ei se aina ole ollut parempi,kuin edellinen työ.Suosittelisin sinulle kuitenkin sitä vuorotteluvapaata yhden vuoden ja yrittäisit sinä aikana joko lataa akkujasi,tai etsiä uuden työpaikan.Koita jaksaa äläkä tee väärää valintaa ja hyvää loppuvuotta sinulle.

päivä menee hyvin sillä lailla,että laitat muovipulloon punaviiniä,ja korkin läpi laitat taipuisan letkun ja pullo kainaloon ja imeskelet välillä viiniä.oha kumma jos ei aika kulu.

Minusta ei kannattaisi irtisanoutua ennen kuin on suunnitelma tulevaisuudelle, opiskelupaikka tai työpaikka tiedossa. Ellei sitten voi lähteä suoraan sairaslomalle. Varsinkin jos on vielä velkaa.

Itse olen kohta 40, minulla ei ole koskaan ollut kuukausipalkkaa, olen aina elänyt köyhyysrajan alapuolella, mutta se työ mitä teen on luovaa ja unelma-alaani. Teen töitä tuntipalkalla, en saa rahaa jos lomailen tai sairastan, maksan ne itse. Mutta saan määrätä itse työaikani. Ja kenen kanssa työskentelen. Ikäviä työkavereita ei ole.

Itse olen ollut masentunut ja uupunut omaan tilanteeseeni, rahahuoliin, epämääräiseen tulevaisuuteen. Eläkkeelle en varmaan voi aikanaan jäädä kun ei ole eläkettä kertynyt.

Nyt haaveenani on että jaksaisin tehdä töitä niin paljon että tienaisin yli 2000 euroa kuussa, ja joskus jopa lähemmäs 3000. Mutta olen vielä toipilas...

Ai niin, kerran olin 3 päivää toimistotöissä, voi juma että oli hirveää istua koneella koko päivä, vieläkin ajattelen sitä kauhulla, miten kroppa kestää sellaista. Minusta ei olisi siihen. Mieluummin työskentelisin vaikka siivoojana.

Mutta välillä tuntuu että tekisin mitä vaan että saisi säännöllisen palkan, sairausturvan ja vielä lomallakin lorvailusta korvauksen! Mutta sitten taas olen niin ihastunut omaan työhöni, sillä on todellista merkitystä ihmisille ja saan heiltä niin paljon kiitosta ja palautetta että tuntuu että olen siunattu kun saan tehdä näin merkityksellistä työtä. Mutta siltikin uuvun välillä ja tuntuu että ei jaksaisi lähteä töihin ja sitten on töissä ihan sekaisin väsymyksestä...eli ei se aina ole helppoa mullakaan.

Lähde vaan!

Muuta vaikka vuodeksi maalle. Tyhjiä asuntoja riittää! Elä vaikka sosiaaliturvan varassa. Sinä olet veroja maksanut, pidä nyt tauko!

Tsemppiä!

Suosittelen irtisanoutumista, jo siksi, että Suomessa tehdään aivan liikaa työtä joka ei tuota mitään. Kaikki valtion- ja kunnan virat ovat yhteiskunnalle täysin hyödyttömiä veronmaksajien rahoilla ylläpidettäviä suojatyöpaikkoja.

Itse irtisanoutuisin moisesta virasta moraaliin vedoten.

Josko hakisit sairaslomaa työ-uupumuksen vuoksi, olosi helpottuisi ja olisi rauhassa aikaa miettiä mitä tehdä. Sairaslomasi saattaa venyä pitkäksi mutta et menetä työpaikkaasi ja voit yrittää loman jälkeen uudelleen josko tilanne olisi parempi. Tsemppiä.

Jos sinulla on uusi työpaikka tiedossa,suosittelen työpaikan vaihtoa.Muuten jatka samaa rataa.On onni omistaa työpaikka tänä päivänä.

EIEI EI älä missään nimessä irtisanoudu sinulla on ikää joten on vaikeuksia saada uutta työtä.
Etsi ongelmaan muualta ratkaisua,voisit käydä terapeutin,psykologin juttusilla
se tosiaan auttaa työ ahdistukseen.

Ei kannata "tippua" tyhjän päälle. Pysy nykyisessä työssäsi ja etsi samalla jo uutta..irtianoudu vasta sitten kun olet saanut jo joko uuden työpaikan tai vaikka opiskelupaikan. Tiedän omasta kokemuksesta mitä on kituminen työssä, josta ei pidä yhtään :(.
Tsemppiä :)!

Ota hyvä ihminen vuosi vuorotteluvapaata. Silta ajalta kai saa ihan kohtalaisen korvauksen. Ekasta aamusta alkaen lenkille joka päivä.

Kannattaa pitää kiinni työpaikasta varsinkin, kun taloudellinen tilanteesi on noin huono. Velat pitäisi olla maksettuna ja iso kasa säästössä, jos edes harkitsee irtisanoutumista. Muuten masennut seuraavaksi työttömyyden ja rahapulan takia.

Yli nelikymppiset ovat työnantajien mielestä jo auttamattomasti yli-ikäisiä, joten tuskin edes saisit kovin helposti uutta työtä, et ainakaan mitään mielekkäämpää.

Hae ennemmin pitkää sairauslomaa työuupumukseen. Tosin siltäkään ajalta työnantajan ei ole pakko maksaa palkkaa.

Onko hyväpalkkainen toimistotyö aina ollut sinun unelmatyösi? Vai onko se ollut jokin muu ammatti, mistä ei saisi ns. "kunnon palkkaa" eikä pitkiä lomia, mutta rahanahneuksissasi olet valinnut hyväpalkkaisen ammatin? Tosin täällä Suomessa tietysti täytyy ajatella sitä postilaatikkoon tulvivaa laskuvirtaakin, mutta mitä hyötyä on hyväpalkkaisesta työstä, jos siellä ei sitten jaksa käydäkään? Tässä huomataan, että ei yksinkertaista vaikkakin hyvin palkattua työtä jaksa ihminen loputtomiin tehdä, jos se ei oikeasti ole "se juttu". Ammatti ja työ on kuitenkin niin iso osa ihmisten elämää niin kannustaisin jokaisen tavoittelemaan itselleen sitä unelma-amattia, vain niin jaksaa pitkässä työelämässä! Sehän on selvää, ettei jokaiselle voida maksaa tähtiliksaa, mutta jos todella rakastaa työtään, sitä tekee vähän huonommallakin palkalla palkitusta työstä motivoivaa. Raha ei tee ihmistä onnelliseksi, ei se näköjään ole tehnyt sinuakaan. Vai onko?

Mieti, mikä olisi se juttu mitä olet halunnut työksesi tehdä ja jos siihen on mahdollisuus mene alan koulutukseen. Eihän koskaan ole liian myöhäistä. Sulla on kuitenkin vielä työikää jäljellä. Pitää rohkeasti nousta siitä sohvalta ja ryhtyä tavoittelemaan onneaan, ei se tule ketään kotiovelta hakemaan! Nyt on aikaa vielä muuttaa suuntaa eikä vanhana sitten kiikustuolissa tuumia jotta ketuiks män..Tsemppiä!

minulla on samallainen ongelma,
olen 63v mies ja en voi sanoa itseäni irti
tykkään työstä niin että haluaisin tehdä 7 päivää viikossa töitä
miten saan sanottua irti itseni kun kaikki työtoverini odottavat
että jäisin pois,olenko jo eläkeikäinen?

Eikös ensin kannattaisi kokeilla vaikka vuorotteluvapaalla tai opintovapaalla? Että voi muuttaa mielensä tarvittaessa eikä tarvitse katua..

Mani-mielenterveys
Stressi-normaali käytös
Rahan perässä vedätys- vapaus.

Jos irtisanoudut,eikä ole toista työpaikkaa tai opiskelupaikkaa räpsähtää työkkäristä noin 3 kuukauden karenssi;et saa mistään rahaa. Tilanteesi on kyllä semmoinen,että jotain uutta tarvitset.
Aikaisemmin tuolla kirjoitettiin,että valtiolla ja kunnalla on turhia työntekijöitä. Täysin samaa mieltä. Joillekin voisi antaa potkut,kun työnteko ei kiinnosta. Palkka kyllä kelpaa,mutta töitä tehään lusmuiten. Liian pitkät lomat,yksityisellä et tommoisia lomia saa,vaikka oisit olla vuosia töissä. Ehdottomasti siis pitkät lomat pois.

Oletko harkinnut vuorotteluvapaata ? Onko se sinun työpaikassasi mahdollista toteuttaa..? Kannattaa selvittää se asia. Virkavapaata et varmaan voi ottaa,jos säästöjä ei ole. Puolen vuoden tai vuoden henghädystauko työstäsi,voisi olla ratkaisu. Saisit levättyä ja mietittyä mitä haluat tehdä. Tuo vorotteluvapaa olisi hyvä siihen,jos se vain onnistuu..Entäs lyhenttyä työviikkoa, jos tekisit tai hiukan lyhyempiä työpäiviä..? Olisiko mahdollista neuvotella siitä työnantajan kanssa..? Kannttaa myös selvittää ja laskea tulot ennenkuin,teet ratkaisuja..esim.jos haluat tehdä lyhennettyä työviikkoa ,lyhyempää työpäivää tai jäät vuorotteluvapaalle. Itselläni olo helpottui aikoinaan,kun silloisesta töpaikasta irtisanouduin. Joka aamu tai ilta työpaikalle meno oli väkinäistä,vaikka työkamut oli todella mukavia. Toivottavasti löydät ratkaisun,ennekuin palat loppuun tai ahdistus/masennus iskee. Tsemppiä ja voimia ! =)

Onko työ ainoa, mikä aiheuttaa tyytymättömyyttä? Joskus tyytymättömyyttä aiheuttaa myös joku asia yksityiselämässä (esim. huono parisuhde, lapsia näkee liian vähän, ei osaa asennoitua ikääntymiseen hyvin), jolloin irtisanoutuminen ei ratkaise tätä ongelmaa, vaan päinvastoin johtaa taloudellisesti huonoon tilanteeseen.

Olen itsekin yksinhuoltaja ja en kyllä uskaltaisi irtisanoutua. Jos olisin sinun sijassa, niin tekisin jotain seuraavista:

- yrittäisin hakea uutta työtä talon sisällä
- etsisin uutta työtä yksityiseltä tai kunnalliselta sektorilta
- miettisin, että voisiko koulutuksellani tehdä jotakin vähän toisentyyppistä työtä, jossa olisi esim. asiakastapaamisia tms, jotta ei tarvitse istua aina toimistossa
- miettisin koulutusvaihtoehtoja
- juttelisin esimiehen kanssa, että olisiko mahdollista muuttaa toimenkuvaa ja saada uudentyyppistä vastuuta
- hakisin sairaslomaa masennuksen takia ja sijoittaisin tarvittaessa omaa rahaa terapiaan
- miettisin tosissani, että mistä asioista saisin elämäniloa työn vastapainoksi
- voisinko muuttaa asennettani siihen suuntaan, että työstä voisi nauttia? Entä jos tekisin vain työtä, koska jonkun se vaan pitää tehdä ja vastapainoksi hankkisin harrastuksen, joka olisi intohimojeni kohde?
- olisiko mahdollista maksaa korkoja asuntolainasta seuraavat pari vuotta ja kouluttautua haluamaasi ammattiin?
- voisinko tehdä työtä osa-aikaisesti niin kauan, kunnes keksin jotakin parempaa?
- voisinko ottaa palkatonta vapaata?

Sinulla on vielä arviolta 20 vuotta työuraa jäljellä ja ne ratkaisevat vuodet saada eläkettä. Älä missään tapauksessa jättäydy pois työelämästä ennen kuin sinulla on varasuunnitelma. Kymmenet tuhannet ihmiset Suomessa toivoisivat olevansa sinun tilanteessasi, jossa vaihtoehtoja on useita ja että työtä todellakin on.

Hei. Olen sinun ikäisesi nainen. Olen ollut pitkään työttömänä. Miksi sinun pitäisi tehdä jotain niin radikaalia, että irtisanoudut työstäsi. Onko sinun mahdollista ottaa vuorotteluvapaata?
Kelan sivulle kun laittaa hakusanan "vuorotteluvapaa", niin saa todella tarkasti tietoa. Onkohan sinulla viidenkympin ikäkriisiä? Voi tietysti olla myös työstä johtuva Burn out. Irtisanoutumisen jälkeen joutuisit niin hirveään byrokratiahelvettiin, että sitä sinä et ainakaan jaksa. Minä suosittelen sinulle vuorotteluvapaasta keskustelemista lähimmän esimiehesi kanssa. Voit kertoa hänelle, että olet miettinyt myös vaihtoehtona irtisanoutumista. Vuorotteluvapaalla saat rauhassa miettiä, että mikä sinun tilanteesi on. Saat itsellesi aikalisän. Vuorotteluvapaa korvaus tulisi ilman järkyttävää byrokratiahelvettiä. Ensimmäisenä saisit varmasti työvoimatoimistosta "karenssin", eli joutuisit elämään kuukausia ilman työttömyyskorvausta, koska olet itse irtisanoutunut työstäsi. Työterveyshuollossa henkilökunnalla on vaitiolovelvollisuus. Suosittelen, että puhut siellä tilanteestasi, jos esimiehesi sanoo, että vuorotteluvapaa on täysin mahdoton järjestää. Minun nähdäkseni sinulla on alkanut myönteinen elämänkriisi. Tulet ymmärtämään tämän myöhemmin. En halua tässä julkisessa keskustelussa sanoa enempää. Jos vastaat tähän viestiin, niin saan siitä tiedon sähköpostiini. Toivotan sinulle rohkeutta. Olet oikealla tiellä.Ja niitä koiriakin löytyy sitten hoidettavaksi! Kun tietää, mistä kysyy.

Sinun pitää hommata työsi vastapainoksi jotain elämää ja harrastuksia, jotta voisit jatkaa yksitoikkoiseksi kokemassa työssäsi. Nykyisin kannattaa pitää työstä kiinni kynsin ja hampain.

Ei kannata irtisanoutua itse vaan odottaa sitä, että sut saneerattaisiin pihalle joskus. Kannattaa koittaa nähdä asian valoisat puolet. Ei ole suurta taloudellista huolta tms.

Voisko sun mielentila johtua ihan jostain muusta kuin itse työstä? Miten voisit kohentaa elämänlaatua?

Älä missään nimessa irtisanoudu! Jää vaikka vuorotteluvapaalle tai opintovapaalle? Nykyaikana jäät ilman työtä olit miten koulutettu tahansa. Valtion virka on tällä hetkellä kuin lottovoitto.

Otin loparit vuosi sitten.Paska homma ,kusipäiset työkaverit(suurin osa) ja ihan dille esimies.

En ole hakenut töitä vuoteen enkä enää hae.(ikää 58)
Nostelen mielummin päivärahaa ja putoan sitten työmarkkinatuelle.

Velat jäi maksamatta,mutta väliäkös sillä.
Ne meni ulosottoon,enkä niitä saa koskaan maksettua.Väliäkös silläkään.

Elämä on mielenkiintoisempaa näinkin.
Ei ne suuret tulot vaan pienet menot.
Keräilen pulloja ja tölkkejä.Ystävät ovat kaikonneet,jopa lapset.
Väliäkös silläkään.

Säästöön saan kuukaudessa noin 100-130 euroa ja kerran vuodessa teen hulppean etelänmatkan tai kaksi pienempää matkaa.Yksi on jo tehty.

Eläkerahoista ulosotto vie jotain,mutta siitä huolimatta saan kasattua noin 1000 euroa vuodessa mukavaan matkaan palmurannalle.

Mitenkäs se nyt menikään:"Käyn ahon laitaa minä ilman paitaa,ei estä kukaan kun matkaa teen.Minä suvituulen nyt kutsun kuuleen...trallallaa..
Käuttäkää te kurjat sorvia,kohta näkyy hiirenkorvia....trallallaa.."

Älä irtisano itseäsi. Uutta työtä on vaikea löytää. Ota virkavapaata vuodeksi tai jää vuorotteluvapaalle, josta saa liksaa 60 % ansiosidonnaisesta.

Kertomuksesi perusteella sinulla on liian hyvä olla. Kas onnellisuus ja hyvä olo ovat sellaista tavaraa ettet sitä huomaakaan ennenkuin menetät sen. Jos joutuisit työttömäksi ja sinut lähetettäisiin räntäsateiseen säähän lakaisemaan nälkäpalkalla katuja tai keräämään risuja tienvarsilta niin osaisit arvostaa ja kaivata nykyisenlaistasi työtä/elämää. Olen kokenut senkin.

Tapahtuipa 15 vuotta sitten. Olin 48 v ja täysin kyllästynyt silloiseen työhöni. Sanotutin itseni irti ja sen jälkeen oli vielä puoli vuotta töitä. Kun vapauduin, niin seuraavana päivänä olin selailemassa koulutusmahdollisuuksia ja löytyihän se sieltä. Puolisen vuotta työttömyyttä ja sitten alkoi opiskelut ammattikorkeakoulussa. JA EN OLLUT OLLUT koskaan niin hyvä koulussa kuin silloin. Hyvästä kiitettävään arvosanat. Nyt olen eläkeiässä, mutta uuden alan työt jatkuvat ehkä 68 vuoteen saakka. Olen tyytyväinen.

Ei muuta kuin rohkeasti miettimään, mitä todella haluat tehdä lopun työurasi tai vaikka opiskelemaan uusi ammatti!

Tällä hetkellä voin sanoa että jos sulla ei o 100% varmaa toista työtä ei kannata erota. kataisen hallitus on tehnyt työttömän elosta suomessa tosi kurjaa ja kun töitä ei saa kun irtisanottuja tulee vain kokoajan lisää niin uuden työn saanti on kiven alla vaikka olis kui hyvät paperit.

voin vain sanoa että kivetä sydämmesi ja mielesi ja jatka työssäsi kunnes ajat jälleen on paremmat ja uuden työn saanti o helpompaa ja vaihda sitten työtä.
vaikka työsi olisi kuinka kamalaa saisit olla iloinen että sinulla on töitä. kaikki ei voi sanoa samaa. itse tekisin vihaamani työtä nyt jos vain saisin paikan sieltä. työtä josta pidän en nyt saamaa pitkään aikaan.

kivetä itsesi ja jatka eteenpäin.

Mene oikeisiin töihin niistä valtion suojatyöpaikoista jos pääset.
Siinä se nähdään miten helpolla jotkin pääsee. Mene vaikka ,metallialalle koulutukseen. Metallialan palkat alkaa 7.5 eurosta tunnissa ja käytännössä et yli 10 euron juurikaan pääse. Katso metallin TES jos epäilyttää. Työ joskus väsyttää metallialalla niin että ei jaksa valittaa edes.

EI työttömän elo ole kurjaa.
Jos siltä tuntuu että on, niin vika on korvienvälissä.

Työtön voi tehdä elämästään taidetta.
Selailla tarjouksia ja käydä ostamassa niitä.
Ilmaiseksikin saa jotain ruokaa.EU-hätäapu pisteistä.

Minä olen muuttanut paikkakunnalle jossa vuokrani on pienestä kaksiosta 250 euroa.
Sitten saan asumistukea ja käteen jää vielä yli 500 euroa.

Minulla ei ole puhelinta.En tarvitse sitä.
Ei myöskään nettiyhteyksiä.Käyn kirjastossa välillä katselemassa näitä ruikutuksia.

Kuukaudessa jää säästöön yli 100 euroa ja niillä rahoilla teen vuodessa 1-2 etelänmatkaa.

Töihin en mene enää koskaan vaan odottelen eläkettä joka on 3-4 vuoden päässä,eikä minua edes huoli enää kukaan mihinkään töihin.Hyvä niin.

Älkää valittako.

...mielestäni täällä eletään vain ja vain kerran eikä tietääkseni kukaan ole kuolinvuoteellaan surkutellut tekemättömiä töitään vaan päinvastoin sitä ettei ole pitänyt itsestään sekä lähimmäisistään huolta - so. sitä tulee kyllä toimeen vähemmälläkin kun istumalla päivät pääksytysten päätteen äärellä...

Hae ensin toinen työpaikka ja sitten vasta loparit ja voit pitää siinä välissä pariviikkoa vapaata enne uuteen menos koska olet sen ikäinen jos otat vain loparit niin sitä uutta työpaikkaa ei välttämättä löydykkään ja komas vaihtoehto on että teet nykyisestä työstasi mielnkiintoisemman ja voitko tehdä sitä etätyönä ja onko olemaassa toimen vaihtamista nykyisessa työssä ja se siitä.

Ymmärrän hyvin viestisi. Olen menettänyt kaiken 90 luvulla, maksellut velkasaneerausta 18v.jne...Raha ei kuitenkaan ole elämän tärkein asia, oma terveys/rakkaat läheiset ovat tärkeimpiä mielestäni, elämän tukipilarit. Rahasta puhuit suurimpana vaikuttajana roikkumiseesi nykyisessä työssä. Niin...Nyt täytyy uskaltaa heittäytyä turvallisesta elämästä johonkin, mitä pelkää, kun tahtoo muutoksia. Mutta elämä aina kantaa.
Vaikutat älykkäältä ihmiseltä, saat varmasti erilaista työtäkin. Raha-asioihisi saaat maksusunnitelmia ym.
Tärkeintä on kuitenkin se, miltä sinusta tuntuu, itse tiedät sen parhaiten. Pelko on tekijä, mikä hidastaa, mutta Toivon sinulle Rohkeutta, uskoa itseesi. Saat elämältä paljon vielä.....

Ää nyt hyvä ihminen ota llopputiliä! On niitä muitakin ratkaisuja. Selvittele pääsetkö vuorotteluvapaalle. Kannattaa alkaa vilkuilemaan muita työpaikkoja ja sitten kun uusi paikka löytyy niin voit hyvällä mielin irtisanoutua.

Voin kertoa sinulle, että työttömänä olo ei ole mitään herkkua. Olen ollut ilman työtä 5 vuotta. Myös mieheni on irtisanottu ja koska on yli 40 vuotias niin töitä on vaikeeta saada. Onneski hänen kohdallaan tilanne näyttää nyt valoisalta koska hän on pääsemässä työhön.

Tiedän, että minun työlistyminen on mahdotonta. Mahdotonta siksi, että käytän liikumiseen keävelykeppiä. Suomessa on vaan sellainen trendi, että vammaist ei töihin pääse. Talaudellisesti se on kitkuttelua elämän suunittelu on mahdotonta. Onneksi on kuitenkin perhe ja ihana lapsi joka pitää arjessa kiinni.

Avun masennukseen on mahdollista saada homeopatiasta. Homeopatia hoitaa koko olemusta sekä fyysisä että henkisiä patoutumia. Jos homeopatia ei tunnu omalta voit kokeilla vaikka reiki hoitoa. Tässä linkki homeopatian yhdistykseen http://www.homeopaatit.fi/loyda-ammatti-homeopaatti/

Sulla on masennusta ja muita ongelmia, työpaikan vaihto tuskin auttaa siihen. se voi pikemminkin pahentaa tilannettasi, koska uuden työpaikan löytyminen tässä lamassa ja tuossa iässä (olet yli 40-vuotias ja nainen), on erittäin vaikeaa.
Mitä jos kävisit työterveyshuollossja ja aloittaisit terapian? Muita muutoksia elämään, lisää harrastuksia, ruoka-asiat ja liikunta kuntoon.

Lisäksi puhut nyt vähän ristiin. Kerrot, että lapset ovat aikuisia ja töissä. Miten voit samalla olla vielä yh?
Asutko yksin? Jos, niin olet eronnut/sinkku, et enää yksinhuoltaja. Ala panostaa omaan henkiseen hyvinvointiin, niin jaksat työssäkin paremmin.
Ihan aluksi onnittele itseäsi siitä, että sinulla on hino työpaikka, tulot ja pitkät lomat! Kelpaisi nimittäin myös minulle!

Anot vuorottelu vapaata, niin on aikaa miettiä.

Selvitä itsellesi, että mitä sitten tekisit jos eroaisit. Pitäähän sinulla olla selkeä suunnitelma, tai huomaat pian olevasi tukityöllistetty 9:n euron päiväpalkalla.
Eli hanki uusi työ tai mene kouluun. Koulu käy hyvin, jos saat ansiosidonnaista.
On kuitenkin syytä varmistua työtilanteesta sen jälkeen.

Onko sulla mahdollista jäädä vuodeksi vuorotteluvapaalle? Maksetaanko siitä enää niin, että palkalla eläisi? Vuorotteluvapaalla saisit rauhassa miettiä mitä haluat elämältä. Sun kehosi ja mielesi kertoo, että sun on aika nostaa kytkintä tosta työpaikasta. Nykyinen työsi ei enää ole sitä mitä sisimpäsi kaipaa. Nuo tunteet yrittävät ohjata sinua pois nykyisestä työstäsi ja etsimään itseäsi ja sitä mikä toisi uutta iloa ja tyydytystä työhösi!

Tilanteesi ei ole helppo. Olen huomannut että mitä pidempään ihmiset ovat samalla työpaikalla, sitä vaikeampaa sieltä voi olla irrottautua. Siinäkin tapauksessa jos he eivät ole tyytyväisiä työpaikkaansa.
Toimeentulo on yksi suuri huolenaihe joka pitää epätyydyttävässäkin työssä. On edes jonkunlaista rahallista turvaa. Kun itse on työskennellyt enimmäkseen tilapäisissä töissä ja työpaikat ovat vaihtuneet tiuhaankin, on sopeutuvampi ottamaan vastaa erilaista työtä ja myös jättämään työnsä sen määräaikaisuuteen perustuvan jakson jälkeen. Vaikka sanotaan että pätkittäin tehtävä työ on epävarmaa, on siinä hyvätkin puolensa. Pätkissä töitä tekevän on sopeuduttava usein hyvin monenlaiseen tilanteeseen. On tutustuttava aina uusiin työkavereihin ja sopeuduttava työyhteisöön ja työn tuomiin ongelmiin.
Usein työnantajat katsoo negatiivisesti jos työssä ei ole ollut lainkaan välillä. Syy työttömyyteen katsotaan tärkeämmäksi kuin monenmoiset työt joita hakija on jo tehnyt. Ei nähdä menneitä töitä opin kannalta voimavarana. Se joka saa työtä pätkissäkin, on yleensä intoa täynnä ja hyvinkin toimelias työssään.
Jos työhön on sitouduttava pitemmäksi aikaa, ei pätkätyöt merkitse sitä, että työntekijä on lyhytjännitteinen. Hänellä ei aina ole vain mahdollisuuksia olla pitempiaikaisesti yhtäjaksoisesti samassa paikassa tai hänelle ei suoda näitä mahdollisuuksia.
Tässä ei aloittaja ehkä saanut vastausta kysymyksiinsä, mutta jotakin työelämästä tämä valaissee. Joku toinen ottaa paikkasi varmasti mielellään vastaan, mutta mistä saat itse toimeentulosi jatkossa, siinä ajateltavaa. Yksi mahdollisuus on pyrkiä sitä kohti mitä haluaa tehdä, mikä tuo tyydytystä omaan elämään ja leivän pöytään. Yrittäjyyttäkin voi kokeilla, se voi olla jopa kannattavaa.

Lopeta kitinä. Jotkut tässä joutuu pakosta työttömänä olemaan kun teollisuus suljetaan firma kerrallaan.

on tärkeää kuunella omaa oloaan.. se kertoo sinulle siitä mikä on sinun parhaaksesi. Oman "oikean" polkunsa tunnistaa siitä että sitä on helppo ja hyvä kulkea.. Vain olemalla rehellinen itselleen, voi olla onnellinen. Ja vain olemalla rehellinen ensin itselleen, voi olla sitä muillekin. Älä mieti sitä mitä muut ehkä ajattelevat sinun valinnoistasi, et ole velvollinen miellyttämään muiden ajatuksia. Sinun elämäsi on Sinun elämäsi, nauti matkastasi! Ja kun sinulla on hyvä olla, jaat tuosta olosta muillekin hyvää! Se että elää ahdistuksessa, tuottaa myöskin fyysistä sairastumista.. Esim. jos on stressaantunut, ei hengitä normaalisti, jolloin menee paikat
jumiin ja tämän tilan jatkuessa tuottaa sairauksia.

Tässä henkistä tsemppiä, jota en itsekään voi toistaa itselleni ja muille liian usein.

Itsellä oli pari vuotta sellainen tilanne, että "huonossa taloudellisessa tilanteessa" jouduin paiskimaan toimistolla jopa 3 työntekijän työt. Seuraamuksena uupumus, josta unettomuutta ja alakuloisuutta. Sain unilääkkeet unettomuuteen, mutta niistä ei paljon apua ollut. Sitten päätin lääkitä itseäni hieman alkoholilla huonolla menestyksellä. Lopulta meni pomojen kanssa sukset niin pahasti ristiin että irtisanouduin vaikka ei ollut uutta työpaikka tiedossa. Aluksi helpotti, sitten iski pieni paniikki. Oli kuitenkin asuntolainaa maksamatta. Aloin etsimään uutta työpaikkaa ja noin kymmenen työhaastattelun jälkeen sellainen löytyi, tosin toiselta paikkakunnalta. Pistin asunnon myyntiin ja se meni kaupaksi viikossa! Sitten vain muuttokuorman kanssa uuteen kaupunkiin ja uuteen työpaikkaan. En ole kyllä täysin tyytyväinen tähänkään paikkaan. Työkuorma on inhimillinen, mutta ei vain kiinnosta tämä homma. Ihmissuhteetkin ovat hieman retuperällä. Uupumuksen jälkiä paikataan edelleen masennuslääkityksellä, mutta unilääkkeet on pois kuvioista. En aio ihan helpolla irtisanoutua. Uuden työpaikan saaminen on nyt vaikeampaa kuin pari vuotta sitten. Ehkä voisi opiskella vaihtelun vuoksi, jos nyt niin käy että työpaikka menee... Mutta kyllä työ vain pitää ihmisen raiteilla ja yhteiskuntakelpoisena.

Eikun sitten vaan osallistumaan esim. tähän arvontaan, mikäli rahasta on pulaa :)

http://maanmenoa.blogspot.fi/2013/11/voita-7200-euroa-puhtaana-kateen.html

Itsehän voitan kaikista kilpailuista joten töitä ei tarvitse tehdä.. vitsi vitsi..

Raha ei täytä sitä tyhjiötä jonka koemme, mikäli emme osaa kuunnella itseämme. Johtuen opituista arvoista, tavoitteista jne useimmat unohtavat jo nuorena miten se tehdään, ja olin yksi heistä, mutta opin siihen jälleen Alkuajatuksen avulla. Siitä löytyy tarkkaa tietoa, jonka avulla löydät itsesi, opit kuuntelemaan itseäsi, joten siihen kannattaa ehdottomasti tutustua. Löytyy varmaan googlaamalla.

Jos nyky yhteiskunnassa irtisanoutuu 46 vuotaana. On LOPPU ELÄMÄNSÄ TYÖTÖN.

Miksi tuhlaat elämääsi?

Olet oman onnesi seppä; jos et pidä työstäsi niin lopeta se! Toteuta unelmiasi jos sinulla on sellaisia. Elämässä pitää tehdä juuri sitä mitä haluaa ja mikä tekee onnelliseksi, muuten heittää elämänsä hukkaan!

Voisiko vuorotteluvapaasta olla jotakin apua? Olisi aikaa miettiä mitä ryhtyy tekemään.

Onkohan moni karenssilla oleva työtön kyllästynyt saamaan kk 280€ elämiseen?

Ei työ itsessään(ainoo palkan lisäks, mikä mut on pitäny nykyisessä firmassa), mutta työyhteisö panttaa välillä vastaan kyllä senkin edestä...
Ja kaikki lähti siitä aikanaan, kun en ruvennut siivoamaan kenenkään yksityiselämän sotkuja, eikä mua kiinnostakaan ihan senkään vuoksi kun ne ei mulle kuulu.
Milloin olis pitäny (nais-)työkaveri polkaista paksuksi ja viedä vihille, kun oma avoukko ei suostu edes koskemaan enää, ja milloin olis pitäny överivelkaantuneille kolleigoille ostella milloin mitäkin ja muutenkin paikkailla monen tonnin edestä asioita(normi- ja ulosottovelkaisia). Milloin parin tonnin autoja, milloin muutaman tonnin vuokrakuluja, milloin laittaa baari-iltaa etc. Ja itse ei välillä silloin meinannu saada edes kyytiä kotiin töistä, jos sitä joskus harvoin tarvii(oma auto korjattavana tms). tai jos saakin, niin maksais enemmän kuin taksi. Ja sit lisäks, kun näilä rahantarvitsijoilta ei saa edes vitosen pikkuvippiä takaisin, niin ihan jo senkään takia en kyl sit vippaa heille muutakaan.
Ja kun mulla on vaan se asenne, etten ota naista sen takia et muut ei häntä huoli eikä nyt muuten sit mun mielestä kenenkään tosiaan kuulu työkavereitansa elättää.
Tai paikkailla tällaisia, et toisella on kymppitonnien ulosotot sen takia, kun kännääminen ja narkkaaminen oli opiskelua ym kivempaa silloin aikanaan kun olisi tosiaan pitänyt vähän edes opetella aikuiseksi.
Ja totta kai mä olen sit se sairas ja vittumainen kusipääjuoppo(nää vielä on niitä lievempiä ilmaisuja) kenestä kukaan ei tykkää, kun pidän oman pääni näissä asioissa.
Sitten kun se asiallinen sanominen näistä ei mennyt perille, niin jossain vaiheessa sit tietysti monen kuukauden härkkimisen ja vinkuvonkumisen jälkeen hermostuin ja ärähdin sit oikein kunnolla et asia meni perille, niin totta kai se oli kuin bensaa nuotioon.
Nykyään kyllä pidän pääni itse kiinni ja vielä isompaa etäisyyttä kollegoihini kuin aikaisemmin. Ja asennoidun täysin niin, et mun asiat ei kuulu heille ja heidän ei mulle. Eli en kysy enkä kerro.

Jotenkin käy vihaksi tämä teksti! Sellaset ne ei osaa olla kiitollisia siitä vakituisesta työpaikasta joka on perseen alla! Joillekkin ei anneta edes mahdollisuutta päästä töihin vaikka kuinka olis halua ja mielenkiintoa. Niin ja ammatti kyllä löytyy ja työkokemusta myös. Miksi edes hakeutua alalle joka ei kuitenkaan kiinnosta ja sitten nitistään 50-vuotiaina miten ala tuntuu niin puulta ja muuta paskaa. Tällä hetkellä työpaikat on tosi kiven alla niin ärsyttää tosi paljon, että tänne tullaan sitten narisemaan, että työ ei enää nappaa vaikka se olis vakituinen ja se jos mikä on tosi harvinaista tänä päivänä. Olkaa kiitollisia siitä mitä teillä on!

Harva sentään osaansa kai jatkuvasti tyytyy.

Hei, Lähde liikkeelle vain omista lähtökohdistasi, oma terveys, läheiset, jaksaminen. Ei kuitenkaan kannata antaa itseään loppuun polttaa. Tiedät itse parhaiten tilanteesi. Ikäsi on harmittava, jos olisit 10 vuotta vanhempi, olisi jo mahiksia luovia eri konstein vanhuus eläkkeelle.
Ota pieni breikki, tee oma tulevaisuuden polkusi vaihtoehdot, ja tee itsellesi paras valinta omista lähtökohdistasi.
Olet ehkä jaksamisen ongelmissa, mieti alkuun . miten saat vapaata toipua ja selkeän miettisen jälkeen omat ratkaisusi.

Hei Eingel
Olen seitsenkymppinen. Jäin pois töistä 47 vuotiaana. Työni oli vaativa ja hyväpalkkainen. Vaimoni jätti vakinaisen työnsä vuotta myöhemmin. Meillä oli velaton koti. Ei ollut säästöjä. Lapset pärjäsi omillan. Eikä mitään tietoa millä eläisimme.
Se oli vaan liian rankkaa!
Hetkeäkään emme ole katuneet. Elimme nuukana.Teimme halpoja matkoja. Hoidimme lapsenlapsia. Teimme jotain keikkahommia. Välillä olimme työttömiä.
Riitelimme vähemmän. Päänsärkyni loppui. Join vähemmän.
Ketään en neuvo tekemään meidän päätöstä. Me onnistuimme.
Jos jäät pois virastasi tuossa iässä, muista:
Eläkkeesi tulee olemaan minimaalinen. Menetät työterveydenpalvelut. Menetät työkaverit. (Tämä on käsittämättömän iso juttu.) Kaveripiirisi ja sukulaisesi pitävät sinua hulluna tai kadehtii rohkeuttasi, mutta jokatapauksessa menetät ne varmasti.
Periaatteessa varota. En tiedä sinusta mitään, mutta oletan sinun jäävän yksin. Meillä oli toisemme ja järkevät lapsemme.

Minä sanouduin vakituisesta työstäni irti 41-vuotiaana ja muutin toiseen kaupunkiin ilman, että oli uutta työtä tiedossa. Kun ei alaa vastaavaa työtä löytynyt uudesta kaupungista lähdin opiskelemaan uuteen ammattiin, täysin erilaiseen kuin edellinen. Sain valmistuutuani työtä. Ensin tein lyhyempiä sijaisuuksia ja lopulta sain vakituisen viran 45-vuotiaana.

Hetkeäkään en ole katunut päätöstäni. Pääsin työhön, joka vastaa paljon enempi toiveitani. Jos ihmisiltä alkaa kysymään, mikä on järkevää niin siihen kaikki sitten kaatuukin. Suurin osa ihmisistä haluaa pelata "varman päälle" ja saavat suunnitelmasi tuntumaan aivan utopialta. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä. Kannattaa tavoitella sitä mistä pitää. Rikas elämä on minusta sellainen, jossa pääsee kokemaan ja näkemään paljon. Minulle se ei missään nimessä ole yksi ainoa ammatti, jossa istutaan toimistossa. Tätä mieltä olen minä ja muut voivat olla toista mieltä.
Usko itseesi! Tsemppiä sinulle!

Kannattaisko harkita vuorotteluvapaata? Joutuisit tuolloin elämään pienemmilä tuloilla ja näet pystytkö siiehn ja myös ehkä jaksaisit jatkaa sen jälkeen
Tsemppiä sinulle, äläkä tee hätiköityjä päätöksiä. Valitettavasti jo tuossa iässä voi olla vaikeata saada ainakin yktiyiseltä puolelta töitä

Ymmärrän aloittajaa, olen hieman vanhempi. Kasvatin yksin lapset käyden koko ajan hoitoalan kolmivurotyössä. Työssä sinällään ei mitään vikaa, mutta kko työyhteisö todella huono ilmapiiriltään. Kiusaamista, mustamalausta, juoruilua, valehtelua, mitätöintiä, jopa tekemistäni työvuoroista valitettiin, milloin tein liikaa pyhätyötä yms.Jatkuvaa seläntakana puhumista. Työnjohto ei voinut/halunnut voida kiusaamiselle mitään.
Kestin tuota vuosia lasten takia, välillä masennuin ja olin monta viikkoa sairalomalla.Joka EI OLE YKSINHUOLTAJUUTTA KOKENUT, EI YMMÄRRÄ SITÄ TYÖN JA VASTUUN MÄÄRÄÄ, MIKÄ KOTONAON, VIRKATYÖN LISÄKSI.

Nyt kun lapseni ovat aikuistuneet, haluaisin irtisanoa itseni, hoitoalalla työtilanne on hyvä, mutta yli viisikymppinen ei enää välttämättä löydä vakit. työtä. Asuntovelkaa myös vielä joksikin vuodeksi on.
Olenkin ajatellut etsiä varakkaan miesystävän, sekä vuokrata oman taloni, sekä käyn töissä oman jaksamisesi mukaan.

Mulla tänään viimeinen työpäivä itse sanouduin irti...kolmen kuukauden karenssi tulossa...en selviä mutta pakko vaan oli tehdä se kirjoitin juuri tälle palstalle siitä miten henkisesti raskasta on viime päivät ollut kun esimies syyllistää jne...oma terveyteni on minulle kuitenkin tärkein ja täytyy olla vaikka välipäiviä syömättä niin eiköhän se siitä...en varmaan selviä laskujen maksusta mutta yritän neuvotella jotain maksu suunnitelmia niin että ehkä sitten...JA et todellakaan ole yksin...minä ainakin haluan halata ja toivottaa voimia :)

Kun minut irtisanottiin töistä, olin pitkään epätietoinen tulevan suhteen. Ahdistuin, mutta onneksi sain tukea ja turvaa ystäviltä. Minua harmitti se, että työni eivät jatkuneet, vaikka tein mielestäni parhaani töissä. Olisiko pitänyt olla sosiaalisempi ja käyttää enemmän ääntä, jotta olisi erottunut porukasta? Minullahan oli kokemusta ja tietoa kyseistä työtä kohtaan. Olin myös aidosti kiinnostunut ja alkuun ihan motivoitunut työntekijä. Sitten jokin muuttui. Työkaverini jättivät minut tekemään töitä ja kävivät eri aikaan tauoilla. Olisin halunnut kahvitella samaan aikaan, kuin muutkin. He eivät halunneet tervehtiä minua aamuisin tai jos jotain sanoivat, niin se kuulosti kovin teennäiseltä. Kyllä, olin työpaikkakiusattu ja sikäli heikommassa asemassa, etten tullut suhteilla taloon. Siispä minulla ei ollut ketään todella läheistä kollegaa, eikä heistä ikinä sellaisia olisikaan saanut. Edellisessä työpaikassa olin todella pidetty. Jälkikäteen harmitti, että vaihdoin paikkaa ja nyt olen työtön. Valoa on tunnelin päässä ja mä olen todella sisukas luonne, eli tulen tästä vastoinkäymisestä selviämään. Yritystä on. Nuo ilkeät ex-työkaverit saivat jo uuden uhrin, jolle käy varmaan samalla tapaa. Säälittävää käytöstä aikuisilta, kun pitää kiusata nuoria (vielä työuransa alussa olevia) tai muuten heikompia. Minä en tee niin, koska arvostan kaikkia sellaisina kuin he ovat.

Mä en ole irtisanoutunut, mutta työssä viihtyminen on äärimmäisen tärkeä asia. Itse tein aikoinaan sellaista työtä määräaikaisena jossa naputeltiin päivät läpeensä lukuja papereista koneelle kellokortin tarkkuudella. Ei kiitos enää!!! Nyt olen freelance-toimittaja ja täytyy sanoa, että tämä homma on mun. Saan tavata erilaisia ihmisiä, kirjoittaa ja työaikoja ei todellakaan ole. Silti pystyn painamaan hymyssä suin vaikka kuinka pitkän päivän enkä edes huomaa ajan kulumista. Liksasta viis kunhan kulut miten kuten tulee katettua.

Mitä aloittajalle kuuluu? Oletko ottanut selkoa mahdollisuudesta vuorotteluvapaaseen? Silloin pääset kokeilemaan vapaata ja pienempiä tuloja.
Yh olit, muttet ole enää, kun kerran lapsesi ovat aikuisia ja huolehtivat itse itsestään. Uutta työtä et saa 50v ja uuden ammatin opiskelu tuo saman asian eteesi; kokematon ei saa työtä eikä vanha liioin.
Valtio on sen verran iso instanssi, että työn vaihto voisi onnistua? Siinä tapauksessa et menetä lomiasikaan.
Ite jäin työttömäksi pari vuotta sitten enkä taida enää uutta hommaa löytää, olen nyt 51v. Lapset ovat opiskelemassa ja uskon että siippa elättää tiukan paikan tullen.

Pois vaan paskapaikasta ja vi-istattakaa ha-tut kaikille mulkuille siellä paskapaikassa ja uus elämä käyntiin

Täällä myös yksi todella väsynyt. Pidän kyllä työstäni (olen tehnyt sitä 25 vuotta) mutta osaan sen työni jo toisella kädellä, se ei anna enää sitä tyydytystä jota haluaisin. Työympäristö väsyttää minut, jatkuva kiire, sairaslomia ei voi pitää koska firmassa ei ole minun alani osaajaa joten lomien jälkeen painetaan pitkää päivää että saadaan asiat ajantasalle. Työnantaja ei panosta työhyvinvointiin, työterveys on pelkästään lakisääteinen, sairastapauksissa maksat itse tai menet terveyskeskukseen. Työnantaja toki itse käyttää työterveyttä mielin määrin. Ei ole mitää tyhy-päiviä ei minkäälaista toimintaa jolla saisi työhyvinvoitia. Jatkuva paine tuloksen tekemisestä ja kaikki raha menee työnantajan hyvinvointiin - matkoihin, autoihin jne. Ei edes kiitosta tule mistään mutta pienestä virheestä tehdään elämää suurempi asia kettuiluiden kanssa. Työasioissa sinun täytyy olla tavoitettavissa iltaisin, viikonloppuisin ja lomien aikana - palkatonta tietysti. Palkankorotuksista on turha haaveilla, viimeksi sain sellaisen 10 vuotta sitten. Aina on huono aika.

Työilmapiiri on kiristynyt, paikkaillaan laiskojen tekemättä jättämiä töitä ylitöinä ja nämä työnsä sössivät ottavat kiitokset provikoiden muodossa. Kun osaa tarpeeksi nuoleskella pomoa, saa provikatkin ja kun et nuoleskele, ei tule provikoitakaan.

Ikää jo minulla 54 joten uudelleen kouluttautuminen olisi pakollinen koskapa itseäni en irti voi sanoa ja mennä samalle alalle kilpailukieltosopimuksen vuoksi. Ei ole varaa olla puolta vuotta tekemättä mitään ....

Jotenkin tuntuu että miten tätä jatkaa vielä eläkeikään asti kun illalla jo masentaa aamuinen töihin lähtö ja halu päästä oravanpyörästä pois ...

Oma sihteerin virka suurehkon kaupungin palveluksessa alkoi käymään vuosi vuodelta ahdistavammaksi. Koko ajan tuli tehtäväksi uusia kokonaisuuksia edellisten töiden päälle kun pois lähteneiden tilalle ei rekrytoida. Joten työtä tehtiin myös iltaisin ja osin viikonloppuisin, kesälomasta luonnollisesti osa meni työhön paluuta suunnitellessa ja stressatessa. Myös muistin ja keskittymiskyvyn katoaminen oli erittäin huolestuttava merkki asioiden olevan jo kohtuullisen huonosti.

Viime syksynä ymmärsin ettei oma fyysinen eikä henkinen terveys jaksa kymmentä vuotta eläkkeelle ja nyt on kaksi karenssikuukautta kolmesta takana enkä ole vuosiin voinut näin hyvin. Olen jaksanut ulkoilla, harrastaa, löytänyt pari uutta ystävää jne. Työvuosina elämä oli aamulla työhön illalla työstä kotiin nukkumaan ja ystävyyssuhteetkin olivat lähes kuolleet.

Moni antaa ohjeeksi hakea sairauslomaa, oma moraali ei sitä sallinut koska en ollut sairas muutoin kuin liiallisen työmäärän väsyttämänä.
Onneksi taloudellinen tilanne salli tehdä tämän hyvin radikaalin, politiikkojen mielestä rikollisen päätöksen. Mutta itselle oma terveys meni kaiken muun edelle. Toki tiedostan pitkittyvän työttömyyden tuovan uusia haasteita, mutta nyt elän hetkessä ja onneksi oma kulutuskäyttäytyminen on aina ollut lähes minimimenoja. Vaihtoehtona olisi ollut todeta saattohoitokodissa viimeisinä elinviikkoina elämän valuneen kunnallisen byrokratian pyörittämiseen.

Tässä vielä jatkoa ketjun aloittajalta Eingeliltä. Tällä hetkellä nautin elämästä. Olen menossa omasta halustani (etsin myös haluamani työpaikan itse) jonkun ketjun kirjoittajan parjaamaan työkokeiluun, josta ansiosidonnaisen päivärahan lisäksi saan verotonta kulukorvausta 18 e päivä, koska olen toisella paikkakunnalla kuin asuinkuntani. Kulukorvaus ja liitonrahat vastaavat n. 2000 e bruttokuukausipalkkaa. Menen työkokeiluun toiselle alalle, jonne minulla on koulutus, ala on luova ja fyysinen. Teen nelipäiväistä työviikkoa, jotta ennätän nauttia myös muusta elämästä.

Kotipaikkakuntani lisäksi asun kahdella eri paikkakunnalla kesän aikana. Rakastan uusia asioita ja seikkailuja; pyöräilen tutkimassa uutta asuinympäristöäni, osallistun erilaisiin tapahtumiin, tutustun uusiin ihmisiin. Tämän hetkinen elämäni mahtuu autooni, kaikki muu on jätetty kotipaikkakunnalle. Suosittelen kaikille rohkeiden ratkaisujen tekemistä omista lähtökohdista. Menen sinne minne Jumala johdattaa, materiaali ei ole itselleni tärkeää, tärkeämpää on kokemukset sekä se, että voi tehdä sitä mitä haluaa sekä olla myös Jumalan käytössä aina siellä missä olen. Olen avoin vapaaehtoistyöhön, ulkomaille lähtöön, monenlaisiin projekteihin. Minua ei muuten enää masenna lainkaan, välillä tietysti hiukan ratkaisut hirvittää, mutta Jumala on vahvistanut ratkaisuni olleen oikea monenlaisilla tavoin esim. sain todella edullisen asunnon ihmeellisesti työkokeilupaikkakunnalta. Mukavaa kesää kaikille ja siunausta elämäänne, elämä kantaa, älä jumiudu, ole utelias, jaa aikaasi muille, juttele esim. tuntemattomille kolme kertaa päivässä, auta vapaaehtoisesti, opettele uusi kädentaito, nauti luonnosta..äkkiä huomaatkin elämääsi tulleen aivan uudenlaista sisältöä.

Mitäs, Eingel sinulle nykyään kuuluu?

Hei, tämä on kiinnostava keskustelu, itse sairaslomalla täällä pohdin, mitä elämällä tekisin. Kanditutkinto ja amk-tutkinto löytyy, ikää 42 ja nykyinen työ uuvuttaa, bruttopalkka 2000 ikälisiä hiukan päälle, olen tämän ammatin urahuipulla ja täysin kyllästynyt ja uupunut alaan, ei ole enää sitä mitä silloin, kun opiskelin ammatin 20 vuotta sitten....irtisanoutumista mietin joka päivä, haen työtä ja opintovapaa pidetty, vuorottelu ei mahdollinen. en tiedä mitä tekisin, etten uuvu tähän. olen onnellinen työpaikasta, mutta se ei riitä nujertamaan uupumusta ja väsymystä itse työtehtävään...

Työttömänä jo 4 vuotta, heti YT:n ja irtisanomisten jälkeen on ollut levollinen mieli.
Kun on talous kunnossa niin ei ole mitään hätää 50-vuotiaallakaan.
Mistään ei tarvitse tinkiä ja aikaa on, kokoajan mietin että mitä teen ja harrastan.
Aika ei tule pitkäksi ja viikot menevät hujauksessa.

Nytkin on monta asiaa joita haluan toteuttaa, kyllä elämä on ihanaa.

Voi kuinka paljon näitä ketjuja luinkan vielä vuoden vaihteen tienoilla, ja etsien vastausta irtisanoutuako vai ei.. Nyt voin kertoa, että irtisanouduin! Ei ollut uutta työpaikkaa odottamassa (olin kyllä hakenut, mutta ei ollut tärpännyt enkä pystynyt enää jäädä odottamaankaan). Karenssi tietenkin tuli (45pv), ja minulla ei ollut säästöjä. Palkkani oli kuitenkin aika ok, joten sain hyvät kesälomarahat. Loppupalkan turvin tuon karenssiajan kestää. Asun yksin, eli ei ole kanssamaksajaa. Tavoitteeni on kouluttautua lyhyesti lisää ja päästä pian taas töihin. Tämä oli kallis investointi itseeni ja omaan hyvinvointiini, ja näen todellakin kuinka tärkeä valinta tämä oli. Varsinainen työttömyysaika jää todennäköisesti vain karenssin pituiseksi, eli vähän kuin olisi kesälomalla ollut. Ehkä toipumiseen uupumisesta olisi tarvittu vielä hieman lisää aikaa, mutta joskus tilaisuuksiin on pakko tarttua kun ne eteen tulevat. Uutta kohti, tällä kertaa itseään herkemmin kuunnellen ja omista rajoista kiinni pitäen.

Tsemppiä kaikille ja muistakaa, että meillä on vain tämä yksi elämä. Työ vie niin ison osan elämästä, että sen ei pidä olla 8h kärsimystä+ varsinaisen työajan jälkeen loputonta työn vatvomista ja siitä stressaamista. Harva meistä saa koskaan tehdä työtä joka on intohimo ja elämän tarkoitus, mutta että edes ok tai jopa joskus ihan kivaa, ja ehdottomasti ilman vatsahaavaa ja unettomia öitä. Sekin voi olla tavoittelemisen arvoista.

Kiinnostava ketju. Olen yli 50v johtotason työntekijä ja olen kipuillut työni ja työnantajani suhteen jo muutaman vuoden. Työ ei anna enää mitään muuta kuin muhkean kuukausipalkan. Ongelma on että en tiedä mitä tekisin jos en tekisi tätä työtä. Firman sisällä vaihtoehtoja ei kotimaassa ole. Joidenkin mielestä palkka on riittävä syy käydä töissä. Itse en tästä ole enää yhtään varma, mutta tyhjänpäällekään en rohkene hypätä. Ensi vuonna poistuu myös vuorotteluvapaa ja aikuiskoulutustuki. Kai se on vaan pakko jaksaa perheen vuoksi kun ei muutakaan keksi.