ja alistuminen. En usko, että voin olla onnelinen ilman sinua, ilman rakkautta. Kaikki meni pilalle. En jaksa taistella enää, vaivun tuskan syövereihin ja makaan siellä. Jos nousen, minun on tarkoitettu elää, jos en, on aika kuolla.
Romahdus
.....
37400
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
hehehehehe
Olisit miettinyt asiaa vähän aikaisemmin. Olisit kiusannut ja loukannut vähän vähemmän, olisit kohdellut muakin tuntevana ihmisenä niinkuin kohtelit kaikkia muita naisia. Et sä mitään oo koskaan taistellut, sä oot pelleillyt isoilla asioilla täällä yötä päivää, siinä sun taistelus. Ei olis tarvinnu muuta kun olla ihminen ihmiselle mutta sullehan se ei käynyt. Sun piti talloo toinen maahan kerta toisensa jälkeen.
Sun ikäsen miehen pitää tietää varmaksi mitä siitä seuraa. Ei sulla ollu koskaan rakkautta, muuten et olis ollu semmonen hirviö kun olit.
Olen nainen, enkä kommunikoi hänen kanssaan täällä enkä oikeassa elämässä.
yhtään.
aika ilkikurista. Eikai teillä ole roolit vaihtunu.
Sinä se kanssa jaksat!
Uskomatonta, kuinka kaiken sen vittuilin ja nolauksien jälkeen mitä oot täällä saanu, kerta kerran perään kehtaat kirjoitella tätä samaa litanniaa.
Luulisi, että olisi edes viikon hiljaa viikonloppuisen turpiinsaamisen jälkeen, mutta ei. Se Hannusi on niin monasti todettu mielikuvitushahmoksesi mutta vieläkin tunnut uskovan muuta.
Itse toimii ja tekee mitä tekee. Joskus väärin, joskus oikein. Mikään tai kaikki ei mene pilalle jos on olemassa rakkautta ja toimii sen mukaan.
kaikki se kärsii jne.
jos jollekin jäi tämä epäselväksi, mikä, niin rakkaus
Rakkaudella on rajansa.
Nousee tai ei. Nostetaan tai ei.
Kun väsyttää, täytyy maata siellä syövereissä. Kerätä voimiaan. Etsiä ulospääsyä.
Reittiä, tapaa ja jotain syytä jatkaa.
Kaikki saattoi mennä pilalle ja se täytyy kai vaan hyväksyä. Jos ei voi hyväksyä, niin täytyy sitten selvittää vielä keskeneräisiä asioita, jos mahdollista.
Tai kääntää sivua ja ottaa oppi virheestä.
Jokainen päivä eletään ja vain yhtenä päivänä kuollaan. Ei siinä ihmeempää.
Ootko syntynyt jostain näistä vuosista -90 -91 -92?
Ajattelet dramaattisesti. Kukaan ihminen ei voi olla jumala tai niin jumaloitava että elämäsi kuolee, jos/kun rakastat häntä jota et saa. Se mitä nyt tapahtuu ei ole koko totuus. Rakastunut näkee "harhan" johon kuuluu vain tämä yksi ihminen. Katso tulevaisuuteen ja sen mahdollisuuksiin, elämä on mielenkiintoinen matka.
Kuulepa kun olen ajatellut juuri noin, sekä monella muulla tavalla, ja luullut jo päässeeni yli monta kertaa. Olen lukenut aivokemiasta, tiedän rakastuneen harhoista, helppoa on ulkoapäin nähdä muiden tilanne ja neuvoa. Mutta kun valtava tuska on sydämen pohjalla, kun on kohdannut jotain mikä loksautti palat paikoilleen ja vastasi siihen perustarpeeseen, joka ihmisellä on, ja sitten sen menettää niin pohjalle ankkuroituu tiiviisti, vaikka yrittääkin pinnalla välillä pyristellä.
Ei voi mitään selvittää, se on puolet tuskasta.
Jos ei saa rakastaa sitä ihmistä, jonka oikeaksi kokee, elämä ja onnellisuus jää kovin ohueksi ja pinnalliseksi. Ei jaksa loputtomiin paeta todellisuutta. Voisi ajatella, että on sairastunut jonkinlaiseen sydänvikaan.
mutta mua väsyttää. sinun tämän hetken tilanne on tuo..aika ja tilanteet kuitenkin muuttuvat, kuten olet huomannut. Todellisuus on kuitenkin sitä oikeaa elämää. Keskustele asiasta jonkun kanssa tai mene terapiaan, jos et pääse yksin yli.
jatkuvien neuvojen virta. kyllä jokainen tietää miten toimia.
sinun?
Tietääkö ?
Miksi ei voi, kummasta johtuen ei voi ?
Sun teksti tuntuu aidolta asialta, anteeksi epäilys, mut näitä täällä on niin moneksi.
Monella elämä on ohutta. Se kai on surullisen tavallista tarinaa. Vaatimattomuus oman elämänsä suhteen ja tässä asiassa ei ole aina hyvä asia.
Enkä minä ole yhtään mikään tätä asiaa vatvomaan, mut nostan hattua, joilla on sisua yrittää.
nää helevetin tietoa jakavat älypäät joutaa täältä romukoppaan, luulevat olevansa kaikkien yläpuolella eikä muut muka tiedä mitään eivätkä ymmärrä mitään. se on muitten ihmisten aliarvioimista.
väärin. Toisten ihmisten aliarvioimista on jättää huomiotta, jos toinen on hädässä. Tuskin täällä voi juurikaan auttaa ketään, mutta saa vasstata silti. kiitos vain hyvästä neuvosta silti ;)...
Aliarvioimisestako se sitten johtui, kun hän ei vastannut epätoivoisiin viesteihini epätoivon hetkinä??
ollutta ja mennyttä. Mutta se ei ole koko totuus. Ja siitäkin on selvitty.
Totuus myös se, etten yhtään ymmärtänyt hänen tilannettaan.. ja olisin voinut puhua kun sen aika oli.
No niin kunhan tartuin tuohon, kun hetätti muistoja.
Yhä sydämeni rikottu tunteita täynnä sitä ainoaa kohtaan. Hän on yhä vaikuttavinta ja ihaninta, mitä tiedän.
jos ihminen on hädässä niin et sinä täällä tee mitään, huom !! et yhtään mitään hänen hätäänsä pienentääksesi. se että täällä sanoo sataan kertaan ilmaan heitetyn lauseen " mene terapiaan " on yks paskan hailee.
no sanoinkin tuossa jo aijemmin, että ei täällä voi auttaa..ettekö ymmärrä luettua
Itsestä johtuen ja siitä, miten asiat menivät. Hän on myös todennäköisesti toisen kanssa, siksikään en halua ottaa yhteyttä tai nähdä, kun pelkään että sattuisi vain enemmän.
Niin ja käyn terapiassa ja on ihmisiä joille puhua, on hyviä asioita elämässä.
Ai ai täälläpä tänään fiilikset.
kysymys aloittajalle, ärsyttääkö sinua nämä neuvot täällä ? Onko neuvottu liikaa tms ?
no johan otti sulla lujille )).
No ei niinkään. kyse ei ole minun tuntemuksistani vaan aloittajan. alusin tietää, miltä hanestä tuntui neuvomiseni ja muiden neuvot. Sulla oli nyt ilkeä mielikuvitus. Mutta kehen täällä voi luottaa...
On sen verran raskas kivi sydämellä, että eivät pikkujutut hetkauta, siis ärsytäkään. Enkä hae täältä neuvoa, kunhan puran tuskaani. Sitä ihminen pahimmassa tuskassa tarvitsee, paikan tai ihmisen, jolle purkaa pahaa oloaan. Ei pahimman tuskan vallassa osaa ajatella järkevästi eikä terapiassakaan tällaisessa vaiheessa pyritä mihinkään ajattelutapojen muutoksiin.
Suru ja luopumisen tuska eletään niissä hetkissä mihin ne kuuluu. Ajan myötä ne hellittää otteensa ja tuskan ote hälvenee. Vahvuus tulee tuskan tilanteen läpi elämisestä.
Kun päästää irti on jo paljon voitettu, elämä on myös luopumista siitä mistä ei tahtoisi.
Hyvin kirjoitat tuntemuksistasi.
Niin makaa kun petaa. Tyypillistä narsistin huomion hakua koko dramaattinen vuodatus. On taidettu jäädä ihan rysänpäältä kiinni ja nyt voivotellaan ja juostaan terapiassa. Narsisti selviää aina koska vika ei koskaan ole hänessä itsessään vaan muissa ja olosuhteissa.
Hohhoijaa. Tämä ihminen ei tiedä kärsimyksestäni mitään, toisekseen syytän itseäni ja omaa kypsymättömyyttäni siitä, että kaikki meni pilalle. Pelkäsin omia tunteitani ja niiden näyttämistä.
Käsittämätöntä empatian puutetta.
Jos se jotain helpottaa, että saa purkaa katkeruuttaan ja projisoida narsistinsa, jättäjänsä ja pettäjänsä meikäläiseen, niin be my guest ja ottakaa ketju haltuunne.
Aika auttaa, vaikkei sitä uskoisi, ja se kipu hellittää vielä. Mutta ikävän tilalle tulee joksikin aikaa tyhjyys, ja se on myös pelottavaa, kun ei tunne mitään, ja siksi siitä ikävästä ei vaan haluaisi irrottaa, sitten kun se lopultakin alkaa hiipua. Tuntuu että menetettykin rakkaus on tyhjää parempi...