Ei ole kiva, kun tuntee että rakkaus on kuolemassa pois. Miksi en voi enää tuntea samalla tavalla kuin ennen? Vaikka tekisin mitä, ei mikään tunnu auttavan... Kriisivaiheko? Suhteen loppu?
Erilaisten tunteiden sekamelska, joista ei ota selvää erkkikään. Hämmentävää kun ei kerta kaikkiaan TIEDÄ.
Erilaisten tunteiden sekamelska, joista ei ota selvää erkkikään. Hämmentävää kun ei kerta kaikkiaan TIEDÄ.
Vastaukset 6
Vanhimmat
alkuhuuma kestää aina ehkä viikon, ehkä kuukauden, sen jälkeen pakostakin suhde muuttuu, muttei pidä luovuttaa siinävaiheessa, se tunne kuuluu asiaan, on vain jatkettava yhdessä eteenpäin, niin huomaa, ettei se "rakkauden kuoleminen" ehkä ollutkaan se oikea tunne, ehkä se oli jännitystä, sitä, että suhde sai uusia ulottuvuuksia, toista alkoi tuntemaan paremmin, ja tietty alkuhuuma poistui, ei se silti tarkoita, ettäkö tunteet olisivat kadonneet. ei vaan saa luovuttaa. suhteen loppu se ei millään saisi mielestäni olla, koska kaikissa uusissa suhteissa eteen tulee samanlainen tila/tilanne, se vaan on ratkaistava:)..onnea suhteelle;)..
Rakkaus kuolee pois,kun antaa sille luvan mennä.
Mahdotonta ei muuteta. Niin moni puhuu rakkaudesta, harva osaa rakastaa.
no kuka osaa rakastaa...?mitä on rakastaminen..?eikö riitä, että haluaa hyvää ja parasta toiselle ja on luottamuksen arvonen tai jotain..mutta rakkaus tulee vaan ajan kans eikö näin..?
sitähän se rakkaus on.. ja paljon muuta se on yhteistä oloa ja arkipäivän elämää toisen huomioonottamista ja antamista halua olla yhdessä niin myötä kuin vastamäissä :)
mutta sitä pitää vaalia ja ymmärtää että kun se sinulla on pidä siitä myös kiinni.
niin ja jos on esteitä,rakkaus hiipuu ja kuihtuu, jos siitä ei huolehdita ja anneta kasvun mahdollisuutta. Monesti kysymys etupäässä siitä.
Itse koin ihan saman tunteen =PANIIKIN!! viime keväänä, kun ihanaa suhdetta ja rakastumisen alkuhuumaa oli takana 1,5 vuotta. Olin jo varma kaiken tuhoutumisesta mutta väärässä olin. Sehän on tutkittu juttu, että rakastUminen kestää 6kk-1,5v. Siitä eteenpäin pitäisi puhua rakastAmisesta. Tiesinhän minäkin alunperinkin, ettei se parisuhde oli sitä samaa huumaa ja kuplivaa tunnetta mahassa koko ajan, vaan että se tasoittuu ajan myötä. Mutta enpä olisi uskonut, että sen hyväksyminen olisi niin vaikeaa. Nyt olo alkaa taas palata "normaaliksi". Eihän sitä entistä tunnetta enää tavoita kuin häivähdyksen hetkittäin, mutta tilalla on jotain muuta ja ehkä pysyvämpää. Olen onnellinen kultani kainalossa. Odottele siis rauhassa ja mieti asioita. Ehkä kaikki ei olekaan ollenkaan huonosti vaan päin vastoin..