Haluan eroon itsessäni olevasta piirteestä eli ylihuolehtivaisuudesta. Hulluksihan tässä tulee, kun koko ajan murehtii ja miettii esim. muksujaan.
En ymmärrä, miten minusta on tullutkin tämmöinen ylistressaantunut kanaemo. Mietin omaa lapsuuttani ja ei minua kyllä koskaan hyysätty. Haavoja jos tuli, niin siinähän itekseen paranivat tai jos kuume sun muut iski, niin maattiin vaa sängyssä ja taas mentiin, ku jaksettiin.
En ymmärrä, miten minusta on tullutkin tämmöinen ylistressaantunut kanaemo. Mietin omaa lapsuuttani ja ei minua kyllä koskaan hyysätty. Haavoja jos tuli, niin siinähän itekseen paranivat tai jos kuume sun muut iski, niin maattiin vaa sängyssä ja taas mentiin, ku jaksettiin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse oon ollu ylihuolehtivainen vaan lasten vauvan aikana. Oli jatkuva pelko jostain ja yölläkin heräilin katsomaan onko kaikki kunnossa. Meni sitten ohi lasten kasvaessa.
Mulla ei vaan mene ohi, vaikka muksut ei enää mitään pieniäkään ole. Sepä se tässä onkin ongelmana..
Tuo on paljon , että tunnistat ja myönnät .
Parisuhteessa voi olla suuri rasite , jos toinen on murehtija ja huolehtija liiallisella tavalla , toinen voi stressaantua itseä enemmän .
Katselin jokin aika listaa ja se löytyikin , onko siinä tuttuja asioita .
http://www.tohtori.fi/?page=7236802&id=1079986
Olihan tuossa paljonkin tuttua. Hymyilyttikin jo vähän, kuin luin tuota listaa.
Kiitos tuosta linkistä. :)
Niin, tuossa mainittiin, että ylihuolehtiva vanhempi saattaa käytöksellään aiheuttaa sen, että lapsestakin tulee huolestuja. Minun vanhempani eivät kyllä missään nimessä olleet ylihuolehtivaisia.. Päinvastoin.