Oma kantani on, että koiran, jonka taloudessa ei ole lapsia, ei niihin tarvitse myöskään tottua. Etenkin kun koira ei tule olemaan lasten kanssa edes tekemisissä, sillä lähipiiriin ei kuulu lapsia, eikä niitä itsellenikään tule.
Mutta pentuhan olisi tärkeää sosiaalistaa ja totuttaa kaikenlaiseen. Etenkin hyvin isoksi kasvava koira voi olla aika hankala, jos se aikuisena alkaa lapsia pelätä.
Mutta toisaalta _tottumisesta_ ei voi puhuakaan, koska ei ole lähipiirissä lapsia, jotka voisivat pennun kanssa kunnolla olla. Ainoat lapsikontaktit ovat hyvin satunnaisia, jotka ehkä kerran kuussa ulkona kysyvät, saako silittää. Onko sellaiseen alkaminen edes järkevää?
Jos lapsi olisi viimeksi rapsutellut koiraa vaikka kun se oli 3kk, ja seuraava lapsikontakti tulee siinä 5kk ikäisenä, niin luulen, ettei niillä muutamilla aiemmilla paijauksilla ole mitään merkitystä, vaan koira saattaa olla lapsille jopa liian raju, kun on iso rotu kyseessä.
Tietenkin jos kysyy itseltään, että mitä haittaakaan lapsiin totuttamisesta on, niin eihän siinä mitään, jos sen pystyy tehdä kunnolla. Mutta tässä tilanteessa ei pysty, niin onko se kannattavaa tuollaiseen heikonpuoleiseen "totuttamiseen" alkaa.
Mutta pentuhan olisi tärkeää sosiaalistaa ja totuttaa kaikenlaiseen. Etenkin hyvin isoksi kasvava koira voi olla aika hankala, jos se aikuisena alkaa lapsia pelätä.
Mutta toisaalta _tottumisesta_ ei voi puhuakaan, koska ei ole lähipiirissä lapsia, jotka voisivat pennun kanssa kunnolla olla. Ainoat lapsikontaktit ovat hyvin satunnaisia, jotka ehkä kerran kuussa ulkona kysyvät, saako silittää. Onko sellaiseen alkaminen edes järkevää?
Jos lapsi olisi viimeksi rapsutellut koiraa vaikka kun se oli 3kk, ja seuraava lapsikontakti tulee siinä 5kk ikäisenä, niin luulen, ettei niillä muutamilla aiemmilla paijauksilla ole mitään merkitystä, vaan koira saattaa olla lapsille jopa liian raju, kun on iso rotu kyseessä.
Tietenkin jos kysyy itseltään, että mitä haittaakaan lapsiin totuttamisesta on, niin eihän siinä mitään, jos sen pystyy tehdä kunnolla. Mutta tässä tilanteessa ei pysty, niin onko se kannattavaa tuollaiseen heikonpuoleiseen "totuttamiseen" alkaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Meillä on niin että kun pentu oli pieni, lapset sitä halusivat aina silittää ja monesti annettiin silittää mutta aina annettiin ohjeet että kyykkyyn ja ojentakaa käsi, älkää kunartuko pennun ylle. No, paria poikkeusta lukuunottamatta kaikki meni eka kyykkyyn mut sit kuitenkin nousi heti kun koira tuli lähemmäs ja rupes silittää niin että pentu säikähti. Tästä syystä koira ei tykkää lapsista. Ei siis tee niille mitään mutta ei myöskään halua niitä lähelleen. Arastaa kyllä aikuisiakin mutta ne hyväksyy helpommin. Eli mun mielestä turha pentua totuttamalla totuttaa johonkin jolla ei niin ole väliä, koska saattaa käydä päinvastoin. Jos lähipiirissä olisi lapsia olisin kyllä heitä pyytänyt usein leikkimään koiran kanssa, mutta ei ole niin harmikseni annoimme tuntemattomien. No, me pysytellään poissa lasten tieltä eikä enää anneta silittää :)
Meidän koirat ovat tutustuneet lapsiin vasta kun ovat jo olleet aikuiskoossa. Isoja koiria ovat. Ja tykkäävät lapsista, menevät mielellään paijattaviksi.
Jos rotu on ihmisystävällinen, ja koiran luonne normaalin avoin ja rohkea, ei siinä niin paljoa totuttelua tarvitse. Helpomminhan pentu säikähtää, kun on vielä arka ja avuton.