Oon nuori naispuolinen henkilö ja mun elämä on jo pitkään ollu aika sekasin. Oon kärsinyt joo aika onta vuotta masennuksesta/ahdistuksesa ja nyt on ollut elämässä vähän helpompaa niiden osalta mutta nyt se kaikki vaan tulee takasin en tee muuta ku itken aina kun olen yksin ja kiukuttelen kaikille muille. En vaan jaksais olla iloinen oma ittenki. Itken ihan hölmöistä syistä ja tuntuu ettei enään ees jaksais yritää koska kaikki tuntuu menevän silti alaspäin ihan kokoajan. En vaan tiedä enään mitä tehdä! Ei maistu ruoka ja haluun vaan olla yksin!
En vaan jaksais enään
Auttakaa mua
9218
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mene lenkille. Tämä kuulostaa iänkaiken vanhalta kliseeltä , mutta se toimii!
Mitä enemmän masentaa, sitä lujempaa kävelet. Saat huomata että kun hiki alkaa virrata, sinulla on muutakin kuivaamista kuin kyyneleesi.
Jos ruoka ei maita, silloin on ensiarvoisen tärkeää valita mitkä ovat ne vähät suupalat jotka saat suuhusi.
Kasvikset, hedelmät, oliivioljy (muutama tippa tomaattiviipaleen päällä), purkkisardiinit tai sitten kalaöljy ( huom EI kalanmaksaöljy), kana.
Saako valkoinen leipä (gluteiini) sinulle vatsavaivoja? Kenties voisit kokeilla pari viikkoa ilman vehnä-, ohra-, ruistuotteita.
Entä maitotuotteet? Voisko jättää ne väliin pariksi viikoksi?
Vilkaiseppa "Voiko masennuksesta parantua" kirjoittajalle saatuja vastauksia. Siellä on pari oikein hyvää ja kokeilemisen arvoista.
Onnea matkaan.
Kyllä, jos pystyy ottamaan itseään ns. "niskasta kiinni", jota juuri masennuksen pahemmassa vaiheessa on mahdoton tehdä, voi mennä lenkille ja se auttaa.
Mitä enemmän olen opiskellut aivojen toimintaa ja rakennetta ja aivojenkuvantamismalleja, niin sitä vakuuttuneempi olen, että aivojen tärkeimmät alueet, jotka vaikuttavat masennuksen taustalla, rupeavatkin toimimaan, kun liikkuu, syö, jos pystyy hyvin.
Jos on kova masennus, tuskin näitä toimia pystyy tekemään.
Eli keskusteluapua ensin.
Yksi lääkeyhtiö käyttää yhden sopivan masennuslääkkeen kehittämiseen noin 20 vuotta ja testikäyttö on 10 vuotta, tuskin nämä lääkefirmat miljardeja euroja heittävät hukkaan, kun on kyse ihmisten auttamisesta ja positiivisista tuloksista näiden 10 vuoden aikana.
Sitä paitsi lääkeyhtiöitä valvovat, lääkintöhallinto, viranomaiset, valtio ym. instanssit, joten tuskin sieltä mitään tuhoavia aineita ihmiselle ollaan kehittämässä.
Jo aivokuvantamis mallit, (vert. vähän samanlainen kuin diapetesarvojen mittaus) osoittavat aivojen kemiallisen tasapainon löytymisen, joka on ollut häiriintynyt.
Jokaisen oma asiahan se on haluaako kokeilla jotain lääkettä vai ei tai kokeilla jotain muuta tai olla käyttämättä, sinä päätät.
T:Erittäin tärkeä ihminenx
Sekä Torikauppias että Turhaihminenx ovat oikeassa.
Masennuslääkkeitä ei tarvitse lainkaan väheksyä. Syvissä masennuksissa niillä on varteenotettava osuus paranemiseen.
KuitenkinTorikauppiaan ehdotukset ovat tukemassa lääkehoitoa; potilaan omatahtoinen fyysinen ja psyykkinen osallistuminen omaan henkiseen kuntouttamiseen on äärettömän tärkeää. Varsinkin "hyvinä päivinä" aloittaessa omakohtaisen treenauksen, se kantaa tottumuksesta "huonojen päivien" ylitse. (silloin mennää vaikka ei jaksaisikaan, haluaisikaan, tahtoisikaan)
Jos haluut kertoo enenmän niin kuuntelen.
Jouduin nuorempana monen vuoden koulukiusaamisen kohteeksi. Mua arvosteltiin, haukuttiin, leviteltiin juoruja, tönittiin jne. Sen jälkeen masennus oli kaikista pahimmillaan. Jäin kotiin aina kun ois ollut jotkut juhlat koska pidin itseäni rumana ja arvottomana. Sitten masennus ja ahdistus alkoi helpottamaan, kunnes viime vuonna sairastelin todella useasti ja jouduin käymään sairaalassa erilaisissa tutkimuksissa joissa sit selvisi etää sairastan yhtä neurologista sairautta. Sen jälkeen alko taas menemään vähän alaspäin asiat. Nyt on kaikki hyvin vaikka välillä onkin niitä päiviä, että ei vaan jaksaisi. Saan paljon tukea ystäviltä, perheeltä
Todella hieno homma! Perheen ja ystävien tuki on just parasta lääkettä. Huonoja päiviä tulee,mutta pitää vaan muistaa, että kyllä niistä aina jotenkin päästään yli ja jaksetaan odottaa parempaa elämää. Kaikkea hyvää sulle.
"enääN"
opettele vaikka kirjottamaan.
Pieni virhe! Mitä hemmetin väliä pienellä virheellä on?!?!?
Iloitse siitä että jotain on muuttunut ja koet että myös asioita takanapäin. Kun on syvästi masentunut, on turra ja ei jaksa edes tuntea, näyttää tunteita. Nyt on voimia reagoita. Voit sanoa läheisille, että et ole heille ilkeä vaan kiukuttelu on omaa mielen käymistä. Hyväksy tällä hetkellä, että olet vielä toipilas: voi välillä mennä kaksi askelta eteen ja yksi taakse.
Älä vaadi itseltäsi nyt liikaa. Iloitse tosiaan siitä, että käänne on parempaan