on tällä hetkellä ihan sekaisin. Enkä oikein tiedä että kuin tästä eteenpäin. Täytyy vain luottaa siihen, että aika auttaa.. mutta tuntuuko teistä kenestäkään joskus siltä kuin Aika - olisi sinua vastaan. Odotat ratkaisua, mikä tulisi tiettyjen tilanteiden selvittyä, mutta todellisuudessa olisitkin vain kaivanut itsellesi kuoppaa, haudaten osan odotuksistasi - haaveistasi ?
Sanotaan että aika parantaa. Kyllä, näin on käynyt.. mutta tuoko liika aika ongelmia, elämänhän tulisi olla jollakin tavalla liikkeessä - ei pysähdyksissä. Nyt kun olen "parantunut", luulen että tarvitsisin jonkinlaisen varmistuksen - selkeyden asioihin. Ja sitten vain elämässä eteenpäin.
Kannattaako siis olla pysähdyksissä ja nauttia tästä, vai uskaltaa "syöksyä" ?
Sanotaan että aika parantaa. Kyllä, näin on käynyt.. mutta tuoko liika aika ongelmia, elämänhän tulisi olla jollakin tavalla liikkeessä - ei pysähdyksissä. Nyt kun olen "parantunut", luulen että tarvitsisin jonkinlaisen varmistuksen - selkeyden asioihin. Ja sitten vain elämässä eteenpäin.
Kannattaako siis olla pysähdyksissä ja nauttia tästä, vai uskaltaa "syöksyä" ?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tuttu tunne. Ärsyttävintä on epätietoisuus. Ei tiedä, mitä tehdä, että tekisi niin, ettei ainakaan pahenna asioita. Nautitko tilnteestasi nyt, kuten kerroit? Pelottaako sinua ? mitä voi pahimmassa tapauksessa tapahtua?
Se on sitä kun odottaa että ratkaisu tulee jostain ulkopuolelta. Kun kaivaa kuoppaansa hautautuu syvemmälle vaikka luulee tarvitsevansa sitä kaivamista. Ennen en tiennyt rakkaudesta mitään. En tiedä halusinko oppia näin paljon. Ei siihen liittyvät haaveet hautaudu, ei kuole. Ne pysyy ja vahvistuu. Mikä paradoksi.
Jos sitten syöksyy niin - kuka sitä uskaltaa sellaiseen lähteä? Voitko sä valita? Oletpa järkevä.
tiedän tuon että ne ei hautaudu, ei kuole. Pysyy, vahvistuu.. odotuttaa. Olenko sitten liian malttamaton kun haluaisin jo varmistuksen? Pitäisikö vain luottaa sokeasti siihen, että kyllä nämä asiat soljuvat juuri niinkuin niiden on tarkoituskin.. eli että en voi siihen lopputulemaan kovinkaan vaikuttaa. Vai pitäisikö sitä yrittää olla rohkeampi? Eli omat tunteet eivät hautaudu, mutta ajattelevatko muut samalla tavalla.. vai riittääkö vain se, että hän ajattelisi samalla tavalla.. jolloin voisin vain olla luottavaisin mielin. Asiat menevät juuri niinkuin on tarkoituskin.
Nyt vain on tullut kolmas haara elämässäni.. enkä ole enää kovin varma että mitä tässä tilanteessa olisi hyvä tehdä. Jäänkö vain odottamaan.. olisinko rohkeampi.. vai onko asiat nyt juuri niinkuin pitääkin.
Ja lukuja olen pyöritellyt mielessäni.. jos joku luku oli joskus paljon, niin mikä on liikaa. Onko liikaa koskaan, kun on kyse ihmisistä/ihmisestä . Olisiko joskus vain parempi unohtaa luvut ja järkeily. Tietyt asiat kun vain tuntuvat oikealta. Tarvitseeko kaikkea edes yrittää selittää? Onko se vain tämän meidän aikakautemme synti - etsiä loputtomia selityksiä.. kun vastaus itsessään on tässä ja jokaisessa hetkessä. Olla ja nauttia, elää hetki kerrallaan.
Olen ihan tyytyväinen elämääni.. kiitollinen. Tiettyjä hankaluuksia mutta nekin tekevät elämästä tasapainoisen ja rikkaan. Tuskin ilman pahaa olisi hyvääkään.. tai ymmärrystä siihen. Etsiä aina se valoisa puoli. Uskaltaa elää myös surujen varjoissa ja vailla ymmärrystä.
Ja kyllä minua pelottaa välillä. Mielestäni pelko on osa elämää.. sen ja niiden kanssa on vain opittava elämään. Pelkokin on eräänlaista itsesuojelua, kunhan ei anna niiden liiaksi vangita. Ehkä minua pelottaakin juuri se.. että valitsenko väärin.. ja se, että voiko elämässä edes valita mitään " väärin ". Onko kaikki oikein, kunhan muistaa tahtoa kaikille hyvää ja yrittää elää oikein....
mutta myös sydämellä.. ei pelkällä järjellä ?
Kunhan höpisen, kiitos teille.
Ei kaikkea tarvitse selittää, ihmiset haluavat löytää asioiden syyn ja seurauksen, se on inhimillistä. Tuo kuulostaa hyvältä tahtoo kaikille hyvää ja yrittää elää oikein. Kirjoitat niin nätisti.
Vain sydämellään näkee hyvin. Se on teoriassa niin yksinkertaista mutta ihmiset pelkää tunteitansa aika paljon, luulen. Ja haavoittuvuutta. Ja sitten pitää ottaa monenlaisia asioita huomioon.
Toivon että teet hyvät ratkaisut.
Luulen että nyt pitkiin aikoihin paras ratkaisu on itselleni totaalikieltäytyä näistä palstoista. Yhden miehen takia tulin tänne vuoden alussa, uskomatonta miten yksi ihminen voi mullistaa maailman. Ehkä sekin on vaan inhimillistä.
Sama tilanne minullakin. Kiitos sinulle, kauniista sanoistasi ja hyvää yötä. Täytyy vain luottaa tähän hetkeen ja huomiseen.
palstapelleilyyn ja vieraiden naisten rakastamiseen.kyllä se siitä.
Hei, olet täällä järkipalstalla, heräsin juuri hetkeksi, piti tulla tänne järkeilemään. Mulla on jokseenkin samanlainen tunne, oon hieman ns. parantunut. Sulle sanon, että jos koet, parantumisen olleen sulle hyväksi, nauti siitä,tunteesta ja anna elämän virran viedä, syöksyt kyllä, kun sen aika koittaa. Minä täällä vaan järkeilen, että mitä mulle jää, kun niin hän ja vain hänet olisin.. No en sano, kun on niin vaikea Tää mun juttu, mutta hetkittäin tunnen rauhallisuutta ja hetkittäin sitä ja hetkittäin tätä, joopa meen nukkumaan taas.
Rinnassani puristaa pahaolo.Vaikka olemme hyvät ystävät,minä kärsin tekojesi takia.Toivoisin et tunteesi minua kohtaan olisi aito,etkä saattaisi teoillasi minua naurunalaiseksi ja katkeraksi.Sinun teoissasi ei tällähetkellä ole järjen häivää,saati tunnetta.En haluu pahoittaa mieltäsi,vaan toivon,et lopettaisit mahdottomalta tuntuvan ja juoruja aiheuttavan hölmöilyn palisit vakaalle lentoradalle,tosiystävien pariin ja tehtäis yhteistä kivaa.
puoltoista kuukautta suhteessa oli yhtälö 1 1, jostain siihen ilmestyi 1 ja sitä elettiin kolme kuukautta, pysyin pyynnöstä mukana ... syöksyin
nyt tuli -1, miinus olin minä... loppu ajassa oli: itkua ja ikävää & upeita naurun ja hellyyden hetkiä... välillä ajattelen että kannatti syöksyä, mutta kun tuska lyö liian lujaa, mietin kannattiko....
Kukaan ei osaa sinulle ap sanoa mitä kannattaa tehdä.
Jokainen kai tekee päätöksensä sillä omalla temperamentillaan ja elämänkokemuksellaan.
Mitä itse tekisin?
Näennäisesti helpointa on se, ettei tee mitään. Näin aika kuluttaa vähitellen elämän kauemmas ja kauemmas ja lopulta ei edes kunnolla muista mikä sitä heilautti.
Olen kuitenkin itsepäinen ja täysin luovuttamaton luonne, joten omalla tielläni ei taida tasaista ratkaisua löytyä.
Teet siis ap omat ratkaisusi omalla tavallasi, varmaan oikein itsellesi kuitenkin.
Kokemuksesta voin kertoa että kaikissa tapauksissa aika (ja karkuun lähteminen) ei auta MITÄÄN. Kun joku on elämäsi rakkaus, hän on ja pysyy. Sitä voi aikansa yrittää unohtaa, vältellä, järkeillä ja jopa vihata mutta se ei auta. Toinen vetää puoleensa magneetin lailla, riippumatta kuinka paljon aikaa, matkaa ja muita esteitä on.
Vaihtoehdot ovat :
a) ottaa varovasti yhteyttä häneen
b) välttelee loppuelämän.
Osuit asian ytimeen.NOIN SE ON
Kerro lasipallo
puhuva pääkallo
kertokaa teepussit
joko mua kohta......
halaat.
aurinko amuletti
jäniksenkäpälä
pupujussi
Hän mua.......
nipisti.
Aloittaja pohtii vakavissaan elämäänsä, eikä ole ainut pähkäilijä. Rakastuessaan "joutuu" kummallisten asioiden kanssa kamppailemaan, koska on tottunut pääasiassa järjellä asioitaan selvittämään.
Uskoisin, että liiasta miettimisestä on vain haittaa, koska elämä on aina arvaamatonta. Mitä enemmän sen kulkua laskelmoi, sen useammin erehtyy. Sattuma voi muuttaa hetkessä kaiken.
Aavistelen kuitenkin, että rohkeus elämän haasteiden edessä auttaa. Voisin sanoa sen myös itselleni näin: mitä pelkäät, olet selvinnyt monista ongelmista ja miksi teen rakkaudesta ongelman? Sydän täynnä hellyyttä ei voi koskaan tehdä ympäristölle pahaa. Se on osoitettava . . . kauniisti kaikille. Saatu lahja on jaettava, näin lienee kaiken tarkoitus?
Kiitos! Ei kun lahjoja jakamaan, vaikka jouluna.
Anteeksi, en voinut vastustaa kiusausta. Tuo ennustaminen on verissä ;)
vai sittenkin laskelmoiva, tietoinen (harhaan) johtaminen.
Ei koskaan !! vaan sponttaani inspiroituminen, Heittäytyminen..
haha.. hupaisaa :) ihanaa iltaa ennustajalle.....kiitän ja kumarran..... ja nyt, pois täältä.