Minulla on 1,5v paimenkoira narttu, joka näyttelee hampaitaan useasti päivän mittaan. Niin useasti että se tuntuu jo ihan normaalilta käytökseltä. Niihin tilanteisiin ei liity minkäänlaista uhkaa yms pikemminkin tuntuu että koira näyttää hampaitaan aina innostuessaan. Esim. olen lähdössä vaikka kauppaan ja jostain syystä koira aavistaa etten tällä kertaa ota mukaan. Silloin koira juoksee pikku piruetit ja heittäytyy maahan makaamaan kaikki hampaat irvessä. Kutsun koiran luokse ja laitan sen sisälle. Sitten kun tulen kaupasta, koira on vastassa ovella häntä heiluen ja pakittaa pois eteisestä siksi aikaa että saan oven auki ja pääsen sisälle. Silloin pyörremyrsky tulee häntä ympäri pyörien kaikki hampaat irvessä pomppimaan ympärille. (huomioin vasta kun on rauhottunut ja olen päässyt "sisälle").
Sitten koiralla on myös tapana nostaa vain toiselta puolelta huulta (se muka tarkoittaa, että koira puree?) ja silloin tietää että koira änkeytyy joko kainaloon tai puskee itsensä jalkojen välistä ja kerjää silityksiä. Se saattaa myös mennä koirakaverin viereen ja irvistää ja läpätä tassulla selkään ja pinkoa sen jälkeen karkuun... Koko ajan koiran vartalo on rento. Saman rotuisilla ei ole kuulemma tällaista käytöstä, tuolle on kehittynyt kunnon hampaiden näyttölihakset kuonoon, koska näyttelee jatkuvasti hampaita ja aivastelee.
Ja murina. Koira myös murisee paljon, mutta ei sitten vastaavasti hauku ollenkaan. Tai öriseminen on ehkä kuvaavampi sana tuon ääntelylle. Joskus se kuulostaa ihan leijonalta joka murisee raukeana. Taaskaan siihen ei liity mitenkään jännitettä eikä sitä oma porukka edes huomaa, vieraat säikähtää, samoin kuin hampaitten esittelyäkin.
Hampaiden näyttämisen aloitti 10kk ikäisenä, itse varoin siihen asti hymyilemästä koiralle niin että hampaat näkyy, mutta siihen aikaan aloin hymyillä koiralle ihan kunnolla. Voisko se olla syy. Olen itse niin iloinen nähdessäni koiran että tulee sille sitten itekin irvistettyä.
Murina on ollut tuolla ihan pikku pennusta asti. Joka asiasta löyty syy murinalle. Jopa kakkahätä oli murinan syy. On kasvanut 4 kissan kanssa ja yhden kanssa on ollut läheinen pennusta asti. Oisko ne opettaneet "kehräämään"?
Sitten koiralla on myös tapana nostaa vain toiselta puolelta huulta (se muka tarkoittaa, että koira puree?) ja silloin tietää että koira änkeytyy joko kainaloon tai puskee itsensä jalkojen välistä ja kerjää silityksiä. Se saattaa myös mennä koirakaverin viereen ja irvistää ja läpätä tassulla selkään ja pinkoa sen jälkeen karkuun... Koko ajan koiran vartalo on rento. Saman rotuisilla ei ole kuulemma tällaista käytöstä, tuolle on kehittynyt kunnon hampaiden näyttölihakset kuonoon, koska näyttelee jatkuvasti hampaita ja aivastelee.
Ja murina. Koira myös murisee paljon, mutta ei sitten vastaavasti hauku ollenkaan. Tai öriseminen on ehkä kuvaavampi sana tuon ääntelylle. Joskus se kuulostaa ihan leijonalta joka murisee raukeana. Taaskaan siihen ei liity mitenkään jännitettä eikä sitä oma porukka edes huomaa, vieraat säikähtää, samoin kuin hampaitten esittelyäkin.
Hampaiden näyttämisen aloitti 10kk ikäisenä, itse varoin siihen asti hymyilemästä koiralle niin että hampaat näkyy, mutta siihen aikaan aloin hymyillä koiralle ihan kunnolla. Voisko se olla syy. Olen itse niin iloinen nähdessäni koiran että tulee sille sitten itekin irvistettyä.
Murina on ollut tuolla ihan pikku pennusta asti. Joka asiasta löyty syy murinalle. Jopa kakkahätä oli murinan syy. On kasvanut 4 kissan kanssa ja yhden kanssa on ollut läheinen pennusta asti. Oisko ne opettaneet "kehräämään"?
Vastaukset 13
Vanhimmat
...joskus riittää kun katsoo koiraan päin, niin se näyttää kaikki hampaansa ja heiluttaa häntää...
a näkee jos jonkinlaista mielenkiintoista tapaa ja taitoa. Yhdellä tutulla oli kanssa tollanen hampaiden esittelijä ja omani kanssa näyttelee mielellään mutta hammastelee kanssa sitten. Minua se ei haittaa kun kevyesti järsii mutta vieraiden kanssa hankalampi. Tämän speciaali on kuitenkin tuo sen laulutaito. Miten onnellinen se onkaan maatessaan koivet kohti kattoa ja jodlaa vaikka midsommerin murhien aloitusmusan mukana. Tai myrskyluodon maijan tai weddin marchin tahtia. Klassisen musiikin ystävä selvästi. Kaikkein mieluiten esiintyy kyllä sooloartistina, mutta naislaulajien mukana jodlaa mieluummin kuin miesartistien.
Kun koiralle tarjoaa kaiken sen mitä se tarvitsee, niin saa siitä kyllä ystävän vailla vertaa. Tätä ei koiraa omistamattomat eikä koiraansa "se on VAIN koira"-tyylillä suhtautuvat voi ymmärtää.
onko husky, eikös ne oo toiset kovia laulajia :)
Onko koirasi belkkari? Eikös ne hymyile aina välillä,kun niillä on kivaa,tai ovat innoissaan.
Koirasi on spykoboatti. Kohta se tekee massamurhan tai ryhtyy Hesarin toimittajaksi.
Itsellä ollut myös vastaava tapaus,colliepystykorvamix.Kylän lapset kun saivat kavereita kylään,ensimmäisenä halusivat tulla näyttämään meidän hymyilevää koiraa:) Se teki sitä juuri,kun oli iloinen ja oikein töpinöissään,elikkä näytti kuin olisi hymyillyt koko naamallaan.Vieraathan sitä ensiksi toki pelkäsi,koska koira näytti hampaita heti,mutta ikinä ei päästänyt muuta ääntä,kuin vikinää.Lasten edessä aivan suli,ja silloin olikin suupielet aivan korvissa.
Olen nähnyt hymyileviä belgejä ja lapinkoiria, tämä minun on berni. Tänäänkin on irvistelty moneen otteeseen ja annettu pusuja ja heilutettu niin häntää että koko koira heiluu...
Myös colliet "hymyilevät". Se ei ole agressioita, vaan koira on enemminkin hyvin iloinen silloin. Kotiintuloihin ja rapsutuksiin ym se meillä liittyi.
Mulla on kanssa hymyilevä belgi. Varsinkin kun näkee kasvattajansa(koira jo 8,5 v) on hymy korvissa.
Meidänkin koira näyttelee hampaitaan ilon merkeissä. Koira tuli 1-vuotiaana ja silloin kun se aloitti hymyilyn, niin säikähdettiin kovin, kun tultiin kotiin ja toinen hampaat irvessä. :D Mutta häntä heilui niin kovaa, hyvä ettei irti lähtenyt. Samoin kun sille juttelee niin vähän tahtoo nousta toinen huuli. :)
Vinttikoirille on tyypillissä selvä nauraminen. Hampaat näkyy todella hyvin kun posket on rullalla. Vieras saattaa luulla koiraa vihaiseksi. Kaikki omat borzoini nauravat ilosta ja innostuksesta ja se on ihanaa :)
Anna hymyillä, toinenhan on onnellinen. Minun toinen koirani taas juttelee kanssani. Jos itse aloitan jutustelun, niin se vastailee silla vou, vou ja yleensä se toinen vou päätty vähän korkeempaan ääneen. Ensimmäisen kerran kun näin tapahtu, oli hieman alta vuoden minua hieman no ehkä nolostutti ja olipa siippani silloin mukana. Kävelimme siis paikallisen ostarin ohi ja koira katsoi vähän väliä minua ja selkeesti vastaili jutusteluuni. Nykyään aina kun ollaan lenkillä, niin pyhitän osan lenkistä juttelulle. Ja koirani ei irvistä, mutta on hyvin hymyilevä ja varsinkin silloin kun on paljon asiaa. Milloin kissoista, fasaaneista tai muuten vaan vastailee. Olenkin sitä mieltä, että koirat yleensäkin ymmärtävät paljon enemmän kuin tiedämmekään. Ne on oikeesti fiksuja eläimiä ja varmasti muutkin eläimet ymmärtävät monia asioita enemmän kuin tiedämmekään. Toinen koirani ei taas ole ainakaan vielä osoittanut mielenkiintoa jutusteluun tai muuhun, mutta olenkin tehnyt siitä pallohullun, joten tuo menee kuono maassa, pallo suussa ja etsii häntä heiluen sitä suussa olevaa palloa. Ihania ovat.
Minun australianterrierini on kova puhumaan ja maukumaan, kurlaamaan, jodlaamaan ym ihmeääniä :). Se myös usein menee selälleeen käpälät ilmaan ja hymyilee kaikki hampaat näkyissä.
Lapinporokoirani hymyilee myös. Ja "kehrää" hyvin hiljaa kun sitä silittää.
Aika ihania molemmat.