Helsinginsanomissa

Wanhanaikaisen, menneen maailman tekomusiikin retrobuumi jatkuu ja valitettavasti haiskahtaa. Kierrättäjien joukkoon astuu nyt Tapsuliini Kansa omasta peräsuunnastaan. Kuolleet lehdet pyörivät syystuulessa uudenlaisella valitettavalla kierteellä.
Kauhea Kansa rääkyy amerikkalaisen viihdemusiikin klassikoita ja latinorytmejä. Taustat soittaa seitsemän suomalaista menneen vuosisadan eläkeläismuusikkoa kera Tallinnan Neuvosto-aikaisen sotilasmarssiorkesterin.

Analiini Takala-Belsepuuppilan sovitukset tuhoavat jazzin yrityksen ja sen Tapsukan levyihin aina sisältyvän pakollisen modernin aikuistaidemusiikin. Osa toimii kuin miniherne kotkannokassa, jotkut taas erkaantuvat tyypilliseen tapsukkamaiseen megalomaniaan.
Tapsullini Kansan albumin raiskaamista sävelmistäkin kaikki on levytetty Suomessakin aiemmin lukemattomat kerrat ja ziljoona kertaa paremmin. Esimerkiksi Besame Muchosta, Luonnonlapsesta, Tulisuudelmasta ja Pedofiliasta on olemassa myös itseään toistavalta Tapsuliini Kansalta jo aikaisempi versio. Voisi väittää, että nyt ollaan The MegaShittin ääressä: Kansan ääni tulee sieltä syvältä, tulkinnat kimittyneet ja saaneet eri ruskean värin vivahteita, jopa mustia raitoja!
Avausrääkäys Särkyneen toiveen katu repii ja raastaa selkäpiitä ja Jurppii Uskola-Passén nukuttava trumpettisoolo saattelee ruskeita väreitä kuuntelijan alapäässä.
Kun artistin taloudelliset ja taiteelliset ajat ovat yhä edelleen huonot, artistin lompakko tuppaa kääntymään helposti kohti kritiikittömien äärifanien arvostamaa ikivanhaa ja valitettavan tuttua antimusiikkia kohtaan. Nyt taitaa taas olla sellainen aika. Mutta äärifanit ostavat ja se lienee tämänkin artistin ainoa toive. NEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEXT!
- Pirkka Kookauppias