Erässä gallupissa moni rapu sanoi olevansa valikoiva/nirso.
Millälailla olette nirsoja?
Millainen esim. seurustelukumppanin tai ystävän pitää olla, että kelpaa?
Onko nirsoudesta huomautettu teille joskus?
Onko rakastuminen ollut vaikeaa nirsouden vuoksi?
Vastailkaahan aikanne kuluksi ;)
Millälailla olette nirsoja?
Millainen esim. seurustelukumppanin tai ystävän pitää olla, että kelpaa?
Onko nirsoudesta huomautettu teille joskus?
Onko rakastuminen ollut vaikeaa nirsouden vuoksi?
Vastailkaahan aikanne kuluksi ;)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen rapuna erittäin valikoiva,elion vaikeuksia hyväksyä ihmiset joilla erilaiset mielipiteet kuin omani, omat näkemykset on niin vahvat ja monesti tuntuvat ainoilta oikeilta. Kumppanista Rapuetsiiomaa "ihanneminää" ...ja yrittää monesti muuttaa erilaista kumppania enemmän itsensä kaltaiseksi. Rapuon tässä suhteessa jopa lapsellinen, aikuisenakin. Ravulle kelpaa vain paras. Rapu on jollain tavoin rasisti, itsekäs ja omahyväinen. Nämä piirteet ei tule sille hetkessä vaan vasta kun olet tuntenut ravun pitempään. Ensitutustumalta ravut ovat ihania ja suloisia ...lempeitä..mutta totuus on vain muutaman sakseniskun päässä ;)
voin allekirjoittaa edellisen vastauksen.Olen rapu ja aika nirso,en niinkään ihmisistä yleensä vaan kumppanin suhteen.
Itsestäni voin sanoa että minun sydäntä ei helposti viedäkkään.menee aikaa että rapu uskaltaa avautua ja antautua toiselle.
Rapu etsii sitä turvaa,hellyyttä,miestä joka pitää huolta.
Voin sanoa että minä olen aika lailla sitä juuri mitä ravun merkeistä sanotaan.uskokaa tai älkää!=)ja totta ,itsekkyys on hyvästi piilotettu ainakin aluksi.
Mä oon ainakin ruuan suhteen nirso, ja siitä on kyllä huomautettukin... Kavereiden suhteen en niinkään. Jos joku vain haluaa olla ystäväni ja on luotettava niin ei minulla ole ollut mitään sitä vastaan. Mutta jos nyt tarkasti ajattelee niin kyllä kai olen ollut aika valikoiva ystävienikin suhteen. Seurustelukumppanin suhteen olen kyllä todella valikoiva (ainakin mielikuva tietynlaisesta henkilöstä on tarkka...), Vaikka eihän minulla ole oikein vielä "vakavia" kokemuksia, mutta silti...
Mitä ystäviin ja ylipäätään elämänasenteeseen tulee, olen niin joustamaton ja ankara, etten hyväksy minkäänlaista epäjohdonmukaisuutta tai epälojaalisuutta. Varsin mustavalkoista siis. Pienikin vääräntyyppinen ilmaisu tai toiminta etäännyttää minut valovuosien päähän henkilöstä, josta olisi toisessa tapauksessa voinut tulla ystävä. En oikeastaan omaakaan sydänystäviä, muutaman hyvän tutun vain. Enkä ole kiinnostunut ystävyysuhteiden ylläpidosta, viihdyn ennemmin yksikseni. Rapu voi päällisin puolin olla helposti lähestyttävä ja ystävällinen, muttei paljasta itseään täysin varmaan koskaan kenellekään, itse en ainakaan.
Syy siihen, miksi ravut ovat näin etäisiä ja vaikeasti todellisiksi ystäviksi voitettavia voi johtua siitä, että pelkäävät joutuvansa petetyksi avutumisensa jälkeen.
Mutta, todellakin mitä rakastumiseen tulee, se tapahtuu päätäpahkaa ja lähes keneen vain! Ravulla taipumus rakennella pilvilinnoja, joilla joskus hyvin vähän tekemistä todellisen rakkauden kohteen kanssa. Toisaalta tällaiset haavekuvat haalistuvat aika nopeasti ja rapu alkaa arvioida tuoretta tuttavuuttaan aika kriittisin silmin, jolloin voi muuttua kylmäkiskoiseksi mikäli huomaa, ettei tuttavuus olekaan ravun rakkauden arvoinen. Kumppanin arvomaailman ja näkemysten oltava samoja(idealistisia ja suoraselkäisiä) ja tämän on osattava kunnioittaa ravun mielipiteitä. Tosin rapu herkästi haavoittuvana romantikkona voi jäädä pitkäksikin aikaa suhteeseen, jossa ei täydellisesti viihdy, vain siksi ettei tahdo loukata toista ja tietää itsekin musertuvansa eron aiheuttaman surun alle.
Mä en kyllä ole joustamaton, nirso enkä ankarakaan. Olen valikoiva. Miksi ihmeessä mun tarttisi pitää elämässäni avosylin sellaisia ihmisiä lähelläni ja luottaa heihin jos he eivät kohtele mua hyvin tai ole luottamuksen arvoisia.
Joskus nuorempana olin ihan liian avoin omaksi hyväkseni ja sain kärsiä siitä. Otin opikseni.
Mulla on sydänystäviä monia ja heidän eteensä teen kaikkeni, hellin ja huolehdin ja vaalin heitä. Mutta en tunne tarvetta soitella jokaikinen päivä tai viikkokaan. Jos joku haluaa minuun vilpittömästi tutustua niin tutustun, mutta ihan helposti en todella lähelle päästä.
Mitä miehen hankkimiseen tulee, niin olen jo saman kanssa niin pitkään ollut että ihmettelen miten ikinä löytäisin toisen jos pitäisi...toivottavasti ei tarvitse. Hänen suhteensa toimin (ainakin omasta mielestäni) kuin caesar: tulin, näin ja voitin pitkällisen piirityksen jälkeen...