Sinä ja puolisosi

Huomaa kuinka negatiivinen ilmapiiri palstalla vallitsee kun kukaan ei viitsi tähän vastata :| Mutta kerron meidän tarinan alusta :) Tapasimme kummipoikani syntymäpäivillä, mies oli kuulema huomannut minut mutta itse en häntä niin noteerannut :D Illallla olimme sitten samassa seurassa ja tuolloin pääsimme juttelemaan kahden. Rakastuin juuri niihin piirteisiin hänessä, joita yhä vain rakastan ; huomioi minut (ja muutkin), on sosiaalinen, positiivisella asenteella elämässä mukana, erittäin sitoutuva ja ulkonäkökin miellyttää silmää ;) Mieheni sai ja saa minut yhä tuntemaan että on minulle juuri Se Oikea :) Alku oli hieman hankalaa pitkän välimatkan takia, mutta nykyään ollaan asuttu saman katon alla jo puolitoista vuotta enkä voisi onnellisempi ollakaan :)

Koska jokin muukin rohkeni vastata niin ehkä voin jakaa myös oman kokemukseni.

Tottahan se on, että ulkonäkö merkitsee (se on sitten eri asia, mikä miellyttää ketäkin). Muttta ihan ekana huomaisn miehen olemuksen. Yleisen habituksen.

Päädyimme juttelemaan. Ja tuolloin ensimmäinen juttelutuokiomme kesti useita tunteja. Kävelimme luonnossa ja puhuimme asioista maasta taivaisiin. Koskaan en ollut tuntenut oloani niin luontevaksi kenenkään seurassa.

Huomasin, kuinka rehellinen ja avoin mies oli vaikeista elämänkokemuksista huolimatta. Hän oli ja on edelleen positiivinen ja sisukas henkilö (ihana piirre!). Nauramme paljon yhdessä, miies on siis hauska. Lisäksi huomioonottavainen, suorasanainen ja fiksu!

Tuo mitä ylläoleva kommentoi omasta miehestään "on minulle juuri Se Oikea". Luin tuon lauseen hymyhuulessa, meinaan juurikin sama elämys tuli itsellekin oman miehen kohdalla. Ennen aina naureskellut ystäville, kuinka he puhuvat läytäneensä juuri sen oikean, kuinka joku saa perhosia vastaan ja pelkkä toisen äänen kuuleminen ja kosketus saa sähkön virtaamaan iholla. No, huomaisn, että tuo kaikki onkin mahdollista. En ollut ennen sitä vaan kokenut.

Tämä kaikki kuulostaa tietysti naiivilta ja itsekin ajattelin aina ihmisten näistä asioista puhuessa, että tuohan nyt on perus ihastumista ja kuuluu jokaiseen parisuhteeseen jossain vaiheessa suhteen elinkaarta.. Mutta omasta kokemuksesta voin sanoa, että nyt on itselle jäänyt "koukkuun" jotain, mitä ei joka päivä vastaan tule. Itselleni siis. Joku toinen tietysti etsii muita asioita kumppanistaan.

noin. siinäpä se.

Minun kohdallani oli ekana ystävyys, tutustuin häneen likkakaverini kautta, hän oli likkakaverin työkaveri.
Olin vuosi takaisin eronnut ja ero oli vaikea ja luottamukseni miehiin oli ihan nollassa.
No, tämä herra ei ole ulkonäöltään mikään kansikuvapoika, mutta,kun tutustuin häneen niin hänhän on pelkkää kultaa sisältä, samat arvot ja huumorintaju kun minulla ja kunnioitus kaikkia ihmisiä kohtaan, rotuun ja väriin katsomatta.Hän on avoin ja rehellinen ihminen ja hyvä isä lapsilleen.
No ekana oltiin vaan ystäviä, mutta se kehittyi rakkaudeksi.
Vuoden verran sitte seurusteltiin ja mentiin kihloihin Kreikan matkalla, ja siitä vuoden päästä avioon ja häämatkalle Italiaan.
Hänellä myös samat harrastukset, kun minulla ,molemmat tykätään luonnosta ja tykätään molemmat matkustella ympäri maailmaa.