Miten narsismi voi olla sairaus jos se ei kerran haittaa kantajaansa?
Kaikki muut sairaudet ovat vahingollisia henkilölle joka sairastaa.
Kaikki muut sairaudet ovat vahingollisia henkilölle joka sairastaa.
Narsismi - kenen ongelma?
ei ole sairaus
22277
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Onko alkoholin väärinkäyttö enemmän ongelma käyttäjälle vai hänen läheisilleen?
Narsistille on kyllä haittaa persoonallisuushäiriöstään. Monet masentuvat, ja muistaakseni itsemurhatkin ovat suht. yleisiä.
Sairauksista voi parantua, mutta narsismista ei.
En tiedä miten narsistit elämänsä kokee,mutta Dementia ei kuiten dementikkoa itseään haittaa yhtään.
Elää vaan onnellista lapsuuttaan 90 vuotiaana.
Jos ne pälliviat tekee kantajansa autuaaksi,niin minkäs sille sitte....
Uskovaisetkin on omasta mielestään autuaita,vaikka ympäristön mielestä ne hihhuloivia hulluja ja rasittavia tyyppejä onkin.
On monia muitakin sairauksia joissa ei ole sairaudentuntoa tai tajua. Skitsofrenia vain yhtenä esimerkkinä niistä.
Syntymästään kuuro mykkänä sokeana ja kaulasta alaspäin halvaantuneenakaan ei välttämättä tiedosta että elämässä on puutteita tai vammoista itselle mitään haittaa, mutta jokainen terve tajuaa kuinka paljon paremmin elämä voisi olla.
Kaikkein pahimmissa ja vaikeimmissa sairauksissa on yleistä juurikin se että sairas ei koe itseään sairaaksi. Ei psykopaattikaan koe että häntä haittaa se millainen hän on lainkaan. Kaikkia muita se sitten haittaakin.
Miten pedofilia voi olla sairaus, jos se ei haittaa kantajaansa?
Onneksi siitä pedarihommasta on nyky yhteiskunnassa älytty tehdä rikos kuitenkin.
Psykopaatistakin tulee rikollinen siinä vaiheessa jos ja kun se toteuttaa vapaata tahtoaan ja ampua lasauttaa jonkun.
Ehkä jonkun sairaudenmääritelmä ei ole ollut aivan tieteellisen vedenpitävä...
narsismista puhuttaessa pitää muistaa käsite-erot: narsismi ei ole sama asia kuin erilaiset persoonallisuushäiriöt, joiden taustalla, uskaltaisin väittää, on jonkinlaisia narsistisien kausien kehitysvammoja, joko geneettisen vastaanottokyvyn vajavuuden vuoksi ja/tai kehityksellistä tietä syntyneinä ...
narsismi sinänsä ei ole sairaus, vaan yksi psykologinen termi, jolla kuvataan vauvan kaikkivoipaisuuden tunteita tietyissä kehitysvaiheissa... kaikille vanhemmille lienee tuttuja käsitteet kaksivuotiaan ja nelivuotiaan uhma?
Mielestäni asiaa voisi kuvata näin, korjaa jos olen väärässä:
Erotuksena alla mutta aluksi uhma- ja vaikkapa keski-ikäisen vastaanottokyvyssä on samankaltaista käsittelykyvyttömyyttä sanan "EI" kohdalla.
Muutaman vuoden ikäinen pääsee useimmiten kuitenkin ajan saatossa "yli" tahtomansa asian kielteisestä vaikutuksesta ja loukkaantumisesta huolimatta (hyväksyen ettei aina saa haluamaansa vailla pysyvää katkeruutta). Keski-ikäinen kehityshäiriöinen ei pääse yli koskaan (?) (kokien pysyvää loukkaantumista/turhautumista jäädessä paitsioon, kuten hyvin varhaisetkin asiat) .
Lienee olevan ongelma yhteisölle ei häiriön omaavalle. Yhteisö tai osa siitä sairastaa ei narsku.
Ehkä lähteen puuttuessa ja romahduksen saanneena narsku kokee häiriön ongelmaksi sitä tietämättään. Syy on aina muissa.
Samaa mieltä että ei-häiriöiselle suurin ongelma syntyy sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Tilanne kyllä helpottaa juuri irtioton jälkeen (tai pahenee kohtaamisessa). Eli yksilöllä tai yhteisölläkin on mahdollisuus selviytyä.
Kaikkein kuvaavinta häiriöisen käyttäytymisessa on nimenomaan tuo jatkuva muiden syyllistäminen. Minusta se on ensimmäinen varoitusmerkki häiriöstä, jos normaali keskustelu ei tuota vaihtoehtoisia mahdollisuuksia eri tilanteiden syntymiselle (yksinjääminen hyvä esimerkki) .
Paradoksaalista on se, että ongelmaa moni yrittää "hoitaa" läheisyydellä, joka vain ruokkii toisen kielteisten signaalien määrää. Siksikö häiriöisen "paranemismahdollisuudet" lopulta ovat niin pienet? Kukaan ei kestä olla pitkään lähellä tai alkaa myötäillä negatiivista käyttäytymistä kykenemättä käyttämään vaikka tuota uhmaikäiseen käytettävää Ei-sanaa? Tai no, häiriöinen kyllä saa tässä vaiheessa usein "hoidosta" tarpeekseen. Kykyä siedätyshoitoon ei juuri ole.
Onko teoriapohjaisessa (onko tutkimuksia?) ajatuksessa totuudensiementä, että toinen narsisti (astetta pahempi kenties?) kykenee "hoitamaan" tai vaikuttamaan häiriön vähenemisessä toista narsistia?
Mitä enemmän narsistinen ihminen, sitä enemmän hän elää vääristyneessä todellisuudessa, harhoissa, jotka hänen oma mielensä tuottaa. Koska hän kokee ja määrittää asioita poikkeavalla tavalla, hän ajautuu väistämättä myös vaikeuksiin. Ainahan narsistin tajoama selitys eli manipulointi ei uppoa ympäristöön. Tällöin narsu joutuu kohtaamaan vaikeuksia oman harhaisuutensa vuoksi.
Anna yksikin esimerkki jossa narsistin manipulointi menisi pieleen
Narsistia vahvempi ihminen. Em. ihmisiä narsisti joko pyrkii tai oppii välttelemään.
Narsistia vahvempi narsisti. Surullisen hupaisa yhtälö vierestä seurattuna.
Onko muuten jokin tietty ihmisryhmä, ammatti tms. missä esiintyisi narsismia yleisesti?
Esim. taiteilijat, jotka tunnetaan muutenkin vähän "erikoisina" tyyppeinä?
Mitä isompi pomo, sen narsistisempi persoona.
narsismi haitaa eniten kuka potee sitä.hänhän ei ymmärrä itse olevansa mätäpaise,joka saastuttaa pahalla milelnviallaan läheiset,ja on oikeasti inhottu henkilö,ja yksinäinen,kaikkien hylkäämä ,joka elää omissa maaimoissaan harhaisena luullen olevansa mitä reppana ei edes ole.
Ei se nyt noin mene, narsistihan lumoaa ympärillään olevia ihmisiä, taitava puhumaan ja keräämään "jengiä" ympärilleen...
mutta lopputulos on aina sama. Narsisti tavoittaa aina asemansa joko työpaikalla, eri yhteisöissä tai henkilökohtaisella tasolla mutta lopputilanne on aina sama. Jos homma menee puihin alkaa sama aina vain uudestaan.
Siinä mielessä ongelmallinen sairaus ettei narsisti läheskaan aina edes tiedosta olevansa henkisesti sairas. Minä ainakaan en tiedä ensimmäistäkään narsistia joka olisi tapojaan muuttanut vaikka miten pahaksi tilanne kehittyy. Saattaa vetäytyä lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa jos oikein tupaan tuulee mutta sieltä se aina nousee uudestaan ennemmin tai myöhemmin.
Ongelma lähinnä sen takia että siirtyy verenperintönä. Narsismi kuitenkin pohjimmiltaan syntyy lapsuudessa jossa itsetunto ajetaan alas ja se toistuu sukupolvesta toiseen. Narsismi voi kehittyä vaikka kuinka terve kannustava lapsuus olisi taustalla. Jokin asia voi esim. teini-iässä vahingoittaa itsetuntoa tms. Asiat ole yksinkertaisia muille kuin yksinkertaisille
Ei narsisti aina pääse tavoitteisiinsa. Joskus lopputuloksena on se, että pohjimmiltaan heikosta itsetunnosta kärsivän narsistin itsetunto jopa heikkenee vaikka tavoite on sen vahvistaminen.
"sairaus ettei narsisti läheskaan aina edes tiedosta olevansa henkisesti sairas. "
Käsittääkseni eivät koskaan pidä itseään sairaina. Alkoholismin tai jonkin liitännäisen saattavat tiedostaa.
Narsismin perinnöllisyydestä ei kait myöskään ole tietoa?
Myöskin narsismi syntyy jo niin varhain, ettei kyse ole itsetunnon alasajosta vaan tietyn kehitysvaiheen ohittumisesta puutteellisella tavalla, n. 1-2 v.
Teini-ikäisestä ei enää varsinaista narsistista persoonallisuushäiriöistä saa leivottua.
joo joo: häiriöitä ja ongelmia voi elämässä tulla erilaisia ja eri-ikäisinä, varsinainen narsistinen persoonallisuushäiriö on sellainen muuttumaton tila.