Nyt en pysty näkemään ketään lähelläni olevaa ihmistä koska jo tapaamisen ajattelukin saa valtavan ahdistuksen aikaan enkä luultavasti itse tapaamishetkellä pystyisi edes keskustelemaan. Olen jo pari tapaamista perunut huonoon oloon vedoten, mutta en ole todellista syytä saanut kerrottua ja miten sen voisi kertoa; en voi tavata koska jännitän niin eten pysty puhumaan :(
Aikaisemmin olen nauttinut kyseisten henkilöiden seurasta ja juttuakin on riittänyt, joten miten sen nyt äkkiä selittäisi ettei pysty näkemään livenä.
Ja yksinäisyyteenhän tämä tie vie, en tiedä kauanko ystävät pysyvät jos en pysty heitä enään tapaamaan, ja pahinta on että minulla on itsellänikin ystäviä ikävä ja sitten tämä kauhea ahdistus joka iskee kun on lyöty tapaamisaika lukkoon.
Sukulaisten näkeminen myös ahdistaa ja saa aikaan samanlaisen paniikintunteen. Ainoastaan jos joku ilmestyy yhtäkkiä ovelle en stressaa etukäteen, mutta kaikista lähimmät ystäväni asuvat niin kaukana että tapaaminen täytyy aina suunnitella ennalta ja olen sit niin ahdistunut että en pysty tekemään muuta kuin lähinnä makaamaan sängyllä ja jatkuva paineen tunne päässä. Tätä on nyt jatkunut muutaman kuukauden, terapiassa olen käynyt jo kauemmin ja lääkkeitä syön erilaisiin mielen ongelmiin, mutta niistä ei nyt ole apua tähän ehkä oireista pahimpaan. Pelkään että jos tämä jatkuukin lopunelämää niin heippa vaan kaikki ystävät :(
Aikaisemmin olen nauttinut kyseisten henkilöiden seurasta ja juttuakin on riittänyt, joten miten sen nyt äkkiä selittäisi ettei pysty näkemään livenä.
Ja yksinäisyyteenhän tämä tie vie, en tiedä kauanko ystävät pysyvät jos en pysty heitä enään tapaamaan, ja pahinta on että minulla on itsellänikin ystäviä ikävä ja sitten tämä kauhea ahdistus joka iskee kun on lyöty tapaamisaika lukkoon.
Sukulaisten näkeminen myös ahdistaa ja saa aikaan samanlaisen paniikintunteen. Ainoastaan jos joku ilmestyy yhtäkkiä ovelle en stressaa etukäteen, mutta kaikista lähimmät ystäväni asuvat niin kaukana että tapaaminen täytyy aina suunnitella ennalta ja olen sit niin ahdistunut että en pysty tekemään muuta kuin lähinnä makaamaan sängyllä ja jatkuva paineen tunne päässä. Tätä on nyt jatkunut muutaman kuukauden, terapiassa olen käynyt jo kauemmin ja lääkkeitä syön erilaisiin mielen ongelmiin, mutta niistä ei nyt ole apua tähän ehkä oireista pahimpaan. Pelkään että jos tämä jatkuukin lopunelämää niin heippa vaan kaikki ystävät :(
Vastaukset 2
Vanhimmat
Auta eivät lääkkeet vievät puolizombiksi jolloin ei tunne niin syvästi huonoa oloaan
Sinä itse voit treenata psyykkistä oloasi paremmaksi ja pysyvästi .
siihen on menetelmä
Minä taas luulen että ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin ottaa aina rohkaisuryyppyä että alkaa juttu luistamaan. Ehkä sitä juttua sitten taas tulee ihan itsestään kunhan vain pääsee alkua pidemmälle.