eli tulin just ekalauokkalaiseni koululta vanhempien vartista ja muuten kaikki lukemiset ja laskemiset (oppi 6-vuotiaana) menee tosi hyvin mutta erityisopen tekemässä jossain sanelu-piirrostehtävässä oli tehnyt vain sellaisien pikkuisen söpöstyksen ja sanonut että mä tein vain tälläsen kun en oikein ymmärtänyt mitä piti tehdä. nyt sitten miettivät että onko jotain häikkää tossa ymmärtämisessä
Lapseni on aina inhonnut kaikenlaisia piirros ym. tehtäviä.
Sanoivat kyllä ettei syytä huoleen mutta jotenkin on sellainen itku kurkussa -olo. Ja paha mieli äidillä...
Onko teidän kenenkään lapsilla ollut samantyyppistä?
Lapseni on aina inhonnut kaikenlaisia piirros ym. tehtäviä.
Sanoivat kyllä ettei syytä huoleen mutta jotenkin on sellainen itku kurkussa -olo. Ja paha mieli äidillä...
Onko teidän kenenkään lapsilla ollut samantyyppistä?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Älä turhaan murehdi. Voihan syy olla vain se, että lapsesi ei todellakaan pidä piirtämisestä. Toisaalta, ekaluokkalainen on vielä niin pieni, ettei hän välttämättä ole jaksanut kuunnella ja keskittyä tehtävään.
Kokeile kotona antaa hänelle samantapaisia tehtäviä. Jos piirtäminen ei maistu, tee vaikka pikkuleluista oma "testi". Sen voi hyvin tehdä samaan tapaan. Keksi ensin vaikka itse tarina, jossa valitsemasi lelut esiintyvät. Lapsen pitää sitten asetella lelut tarinan kuvailemiin paikkoihin jne. Jos tämä tehtävä menee hyvin, voit olla jo aika varma, että kyse on ollut jostain muusta kuin ymmärtämättömyydessä. Aloita vaikka yksinkertaisimmista tarinoista ja vaikeutat niitä pikku hiljaa.
Ei todellakaan kannata huolestua yhdestä piirrostehtävästä. Oletko itse huomannut jotain? Jos jotain ongelmaa olsi, niin eiköhän se olsi havaittavissa myös oppimisessa. Ota yhteyttä erityisopeen ja keskustele myös hänen kanssaan. Tukeeko jotkin muut havainnot tuota väitettä? Voit joko unohtaa koko jutun tai vaatia parempaa testiä asian selvittämiseksi. Voi olla niinkin että erityisopella ei ole mitään valmiuksia tehdä tuollaisia johtopäätöksiä, mutta ei silti osaa olla tekemättä niitä.
Poika on toisella luokalla ja monet itkut olen itkenyt. Viimeksi eilen illalla kun luin open lähettämää sähköpostiviestiä. Pojalla suuria vaikeuksia keskittymisessä; ei malta olla hiljaa ja paikoillaan. Lukemaan on kyllä oppinut, mutta luetun ymmärtäminen tuottaa vaikeuksia. Piirtäminen tosi alkeellista ikäänsä nähden. Matikka ei suju ollenkaan ja läksyjen tekeminen tosi vaikeaa. Eilen en jaksanut olla enää kannustava äiti, vaan läksyt jäivätkin sitten tekemättä. Poika vain huutaa ja raivoaa, paiskoo kirjoja ja sanoo, etten osaa mitään ja olen ihan tyhmä. Tekisi mieli sanoa, että niin olet.
Pojalle tehty erilaisia testejä eikä niissä ilmene oppimisvaikeuksia eikä hahmotushäiriötä. Tulee vain mieleen, että onko poika yksinkertaisesti niin laiska, ettei viitsi ottaa uutta tietoa vastaan. Hakeeko huomiota tällä tavalla? Open mukaan poika on luoka pelle ja aina äänessä. Äitinä olen väsynyt ottamaan vastaan jatkuvasti tulevaa negatiivista palautetta ja en enää löydä keinoja, joilla kannustaa poikaa.
Harmillista noissa testauksissa on se, ettei ne mene reaaliajassa, kaikki kun vaikuttaa kaikkeen. Jokainen vanhempi kuitenkin näkee lapsensa parhaiten, ja pystyy todistamaan väitteensä. Kyllähän sun tenavaa joku vaivaa, eihän tuota voi kiistää. Ongelmana vaan kaivaa esille mikä. Vaatii melkoisen herkät tuntosarvet tajuta kaikkia syitä ja seurauksia, joihin lapset reagoi, ja jos alkaa itsekin olla ihan puhki pettynyt ja väsynyt ei kohta enää jaksa tuntea mitään. En osaa sanoa kuka tai mikä instanssi välittäisi, kenellä olisi voimaa ja mahdollisuutta muutakin kuin levitellä käsiään. Meidän pitäisi toimia yhdessä, äitien, koska meillä on kuitenkin yhteistä huoli lapsistamme, ja loppujen lopuksi se viimeinen voima. Oli se miten vähäistä tahansa.
minulla on pieniä kokemuksia eri vuosilta.eskarissa epäiltiin ja sanottiin lapsella olevan aivan varmasti neurologisia ongelmia,epäilin mutta pelästyin kovasti,sanottiin koska hän ei ollut luistellut(muuten hyvinkin ketterä oli.vein lastenlääkärille hänet jossa epäiltiinkin lastani yllättäin astmaatikoksi ja saimme lähetteen,selvisi hänellä olevan rasitusastma joka esimerkiksi luistelussa oli syynä tähän en luistele reaktioon.
yhdellä lapsista on puhevikaa ja muutenkin keskosuudesta aiheutuneita viivästyksiä"näihin on suhteellisen hyvin tullut apuja ja niitä on kyllä pyydettykin tiuhasti.
ekaluokkalainen passitettiin puheterapian testeihin kun pienempikin on puhehäiriöinen"ekaluokkalainen on tosin puhunut aina hyvin ja selkeästi(testeissä lässytti ja jännitti=tuomio oli hyvin rankkaa luettavaa,myännän en reakoinut tähän,koska esimerkiksi oli kirjoitettu ettei osaa r.kirjainta jonka osaa vallan mainiosti kuitenkin.
terapiat/tutkimukset ovat hieno ja hyvä asia,mutta mielestäni tehdään päätöksiä liian pienestä ja esim:tunnin mittaisella arviolla.yksi lapsista taas ajautui huonoille teille"epäilin ties mitä"koulun apu oli rangaistukset,taistellen sain lähetteen nuoriso psykiatrille josta lausunto tuli että terve nuori eikä tarvitse apua jatkossa"hän puhui jopa psykiatrinkin pyörryksiin tarinoillaan,totuus oli ihan toista ja huume sekä rikos asiat jo joka päivää,apua ei siis löytynyt kun sitä itkien/raivoten/lyhistyen rukoilin.Niin tarkoitukseni oli lähinnä yhtyä siihen että vanhemmat yleensä tuntevat lapsensa,vaistot kertovat hyvinkin paljon asioista.tokaluokkalaisel äidille neuvoisin vaatimaan esimerkiksi lasten neurologille lähetettä.vaatimaan sen monesti joutuu,mutta jos lapsella on jokin joka aiheuttaa nämä oireet,niin lapsi on kärsijä ehkä aikuisenakin(hoitamattomasta lukihäiriöstä/ylivilkkaudesta tms.pelleksi tekeytyminen koulussa on hyvin rankkaa lapselle ja useinmiten takana löytyy jokin syy.toivon sinulle äiti voimia taistella lapsesi tutkittavaksi,saadaksesi tukea ja neuvoja.on hyvin raskasta taistella vanhempana lastensa asioista.ps:(eskari lapsi oppi luistelemaan heti astma lääkitykset saadessaan)ekaluokkalaiseni puhua pälpättää yhäkin ilman terapiaa(puhe ynm häiriöisen kanssa tietysti paneudumme ja käytämme aikaamme.(huume ja rikos elämä on taas ainakin lepohetkellä tällä kertaa,toivottavasti kokonaan(ja äitinä olen oppinut paljon asioita)yksi näistä muuten on se että esimerkiksi perheessä on narkomaani niin koko perhe ja lapset ovat silmätikkuja.minä jatkan lasteni rakastamista ja huolehtimisesta,jokainen on oma yksilönsä ja joku tuo murheitakin enemmän.
Tuntui niin tutulta, kun luin viestisi.
Meidän poika tuplasi ensimmäisen luokan ja on nyt toisella luokalla. Lukemaan on oppinut, mutta luetun ymmärtäminen on aivan hakusessa ja matikka ei tahdo luonnistua, ei sitten millään.
Olemme koululla paasanneet jo pidempään, että poika pitää laittaa testeihin (nyt vihdoinkin ollaan menossa eteenpäin). Katsotaan miten meidän sitten käy, kun testejä on suoritettu ( - 0??).
Lohdutukseksi haluaisin sanoa Sinulle sen, että varsinkin jos lapsesi on syntynyt loppuvuodesta, on sekin yksi osasyy kaikkeen (meidän poika syntynyt marraskuussa).
Poikasi opekin voisi vähän miettiä. Jos poika on luokkansa "pelle" ja aina äänessä, saattaa syynä olla se, että poika peittää epävarmuuttaan ja sitä, ettei välttämättä ymmärrä.
Se tässä maailman menossa eniten ottaakin päähän, että oppimisvauhti on aivan kamala. Tuntuu, että ekaluokkalaisten aloittaessa koulun, oletetaan että kaikki osaavat jo lukea ja kirjoittaa. No luokan tahti meneekin sitten näitten "nopeiden" mukaan ja nämä joilla on "oppimisvaikeuksia" jäävät armotta pois kelkasta. Kyllä meidän pojista hyviä miehiä tulee. Tarvitsevat vain enemmän aikaa kuin muut.
Meillä tyttö vaihtoi koulua kesken ekalukan ja täytyy sanoa että koluissa ja esikouluissa on eroa. Tyttö oli uudessa kolussa heti luokan paras lukemaan, heistä melkein kaikki lukivat jo eskarin jälkeen. Uudessa kolussa taas oltiin huimasti edellä matikassa ja siinä olikin tekemistä että sai toiset kiinni.
Jos ekaluokalle tulee lapsia eri esikoluista ja sellaisia jotka eivät ole olleet esiopetuksessa lainkaan, niin koluvalmiuksissa voi olla valtavia eroja. Toiset eivät pysy perässä ja toiset turhautuu kun ei tule mitään uutta.
Poika kävi eskarin, saman jonka kaikki muutkin. Pienessä kunnassa vain yksi esikoulu. Jotenkin minusta tuntuu, että eskarin jälkeen lasten pitäisi osata lukea ja laskea tosi hyvin. Näiden taitojen opetteleminen oli eskarin pääasiallinen tavoite, mutta eihän meidän poika niitä oppinut. Leikki kiinnosti vielä enemmän. Lukemaan oppi ekaluokalla ennen joulua ja lukee nyt erittäin sujuvasti. Mutta matikka rupesi tökkimään ekaluokalla heti joulun jälkeen ja tökkii edelleen tokaluokalla. Saa tukiopetusta kerran viikossa ja kyllä laskutaito on hieman edistynyt. Mutta nyt kun alkoi kertotaulun opettelu, niin kyllä elämä tuntuu olevan yhtä jankkaamista. Opettajan mielestä kertotaulua pitää kotona kysellä ja tankata sitä pojan kanssa. Jospa se tästä lähtisi sujumaan.
Pikkusiskolle olen päättänyt antaa paremmat kouluvalmiudet ja niinpä meillä harjoitellaan nyt lukemista ja laskemista tosi ahkerasti. Tyttö täyttää pian 5vuotta.
en osannut piirtää 7- vuotiaana, piirrokseni vastasi 4-5- vuotiaan tasoa. En osaa sanoa muuta. Sori, ei kai olis pitänut sanoa tätä, en tiedä.
kiitos sinullekkin ja kaikille muille vastauksista. Nyt jo hymyilyttää ja tiedän että lapseni on maailman ihanin ja suloisin ekaluokkalainen ja lisäksi vielä täydellisin oman äidin silmissä. Vaikkei piirrosta täydellisesti tehnytkään...
laitan vielä tähänkin suuret kiitokset kaikille vastanneille. Nyt jo hymyilyttää ja tiedän lapseni olevan maailman täydellisin ja ihanin pikkupoika vaikkei piirrosta oikein tehnytkään...
Hän on varmasti maailman rakkain ja ihanin ekaluokkalainen
asukaan. Se asuu meillä, se kaikkein rakkain ja ihanin ekaluokkalainen. Vaikka ei meinaa saada läksyjään tehtyä. Niistä riidellään joka päivä. Vanhempien varttia tässä mekin pienellä pelolla odotellaan...
Ei hätiä mitiä jos kerran lukee ja laskee jo. Ainahan voi tutkia jos on vaikeaa esim. kuullun ymmärtämisessä, mutta tuskin mistään isosta jutusta on kyse. Ei missään nimessä tarvitse menettää yöunia. Ainoa vaara on se että siirrät oman huolestumisesi lapseen ja hän huolestuu ja menee lukkoon.
Olen tavannut 13 v. opeuran aikana monenlaisia persoonia ja melkein kaikista on tullut kelpo ihmisiä, ainakin niistä jotka ovat itse halunneet.