Eli meillä asustaa 15 kk neiti joka on luonteeltaan todella rauhallinen ollut aina. Oikeastaan minkään asian kanssa ei ole joutunut "painimaan" syömiset,nukkumiset jne aina sujunut.
Nyt hän on yhtäkkiä alkanut saamaan super hurjia raivokohtauksia. Näitä esiintyy vain ulkona ollessa, sisällä on tyytyväinen.
Mielestäni kaikki on aina ihan ok eikä mitään ihmeellisempää tapahdu kun raivari alkaa. Tyttö siis käy karjumaan aivan mielipuolisesti, kuullostaa että päätä revittäisiin irti tai vastaavaa. Menee maahan makaamaan tai istumaan ja huutaa, karjuu siinä!
Mikään ei saa raivaria loppumaan. Ei auta syliin ottaminen, leikin vaihtaminen, uuden tekemisen keksiminen, mikään!! Paitsi se että lähdetään sisälle.
Miten minun äitinä pitäisi reagoida kun tuo raivari tulee? Antaa huutaa vain maassa?
Muut ihmiset katsovat aina aika kummissaan kun huuto on oikeasti aika hurjan kuuloista..
Alan itsekkin jo ahdistumaan koko ulkoilusta kun en vain tiedä mitä tehdä!!
Nyt hän on yhtäkkiä alkanut saamaan super hurjia raivokohtauksia. Näitä esiintyy vain ulkona ollessa, sisällä on tyytyväinen.
Mielestäni kaikki on aina ihan ok eikä mitään ihmeellisempää tapahdu kun raivari alkaa. Tyttö siis käy karjumaan aivan mielipuolisesti, kuullostaa että päätä revittäisiin irti tai vastaavaa. Menee maahan makaamaan tai istumaan ja huutaa, karjuu siinä!
Mikään ei saa raivaria loppumaan. Ei auta syliin ottaminen, leikin vaihtaminen, uuden tekemisen keksiminen, mikään!! Paitsi se että lähdetään sisälle.
Miten minun äitinä pitäisi reagoida kun tuo raivari tulee? Antaa huutaa vain maassa?
Muut ihmiset katsovat aina aika kummissaan kun huuto on oikeasti aika hurjan kuuloista..
Alan itsekkin jo ahdistumaan koko ulkoilusta kun en vain tiedä mitä tehdä!!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Meillä on välillä ihan tuon vuoksi jääty sisälle päivän toisella ulkoilukerralla. Tosin, kun isosiskokin vaatii ulkoilutusta, on pidetty kuitenkin kerran päivässä ulkoiluhetki ja neiti saa huutaa ihan rauhassa, jos huvittaa. Onneksi se hiljokseen alkaa tuolla 2v:llä jo helpottamaan. Hän kyllä vetää noita hepuleita ihan sisälläkin ja ihan kaikesta, jos homma ei mene oman mielen mukaan tai ei saa ITE. Meilläkään ei auta sylittely tai mikään muukaan, huutaa aikansa ja sitten rauhoittuu. Hyvin kun puhuu jo, on monesti sanonutkin, että "minä huutasin, nyt helpotti", eli kai se vaa pitää se paha olo saada pihalle. Paras on, kun itse vain pysyn rauhallisena ja menen kyykyyn ja sanon, että sua harmittaa ihan kamalasti, huuda rauhassa ja tule sitten äitin syliin, kun rauhoitut vähän. Pahinta on mennä väliin nostelemaan syliin tai suuttua itse. Kyllä siinä sivulliset välillä ihmettelee, mutta semmosta se joskus on.