Kävin viime viikonloppuna yksin leffassa. Meitä ei ollut kuin neljä katsojaa ja kaikki yksin liikkeellä. Ihan kiva hengähdystauko siihen ainaiseen yksinliikkumisen häpeään. Olisikohan yksinäisille suunnatut näytökset suosittuja?
Tykkään myös käydä ulkona syömässä. Parisuhteen päätyttyä olen sitten tehnyt sitä yksin. Ihmettelin, kun sain joka paikassa aivan erinomaista palvelua, kunnes tajusin yksin syömisen olevan "seurusteluravintoloissa" ilta-aikaan niin harvinaista, että lienevät luulleet minua joksikin arvioijaksi. =)
Tuntuuko teistä muista yksinäisistä siltä, että kaikki näkevät teistä jo päältä, että olette aina ja joka paikassa yksin? Kun olin parisuhteessa, en kiinnittänyt mitään huomiota muiden yksinäisyyteen tai parillisuuteen, mutta nyt tuntuu, että kaikki vain kyttäävät ja miettivät, että voi tuotakin raukkaa.
Inhottava tilanne, kun olen henkisesti niin huonossa kunnossa, etten kestä ihmisten seuraa, mutten kestä olla yksinkään. Tutussa, turvallisessa parisuhteessa oli paras olla. Kamala ajatella, että näin pitäisi jaksaa vielä vuosikymmeniä. =/
Tykkään myös käydä ulkona syömässä. Parisuhteen päätyttyä olen sitten tehnyt sitä yksin. Ihmettelin, kun sain joka paikassa aivan erinomaista palvelua, kunnes tajusin yksin syömisen olevan "seurusteluravintoloissa" ilta-aikaan niin harvinaista, että lienevät luulleet minua joksikin arvioijaksi. =)
Tuntuuko teistä muista yksinäisistä siltä, että kaikki näkevät teistä jo päältä, että olette aina ja joka paikassa yksin? Kun olin parisuhteessa, en kiinnittänyt mitään huomiota muiden yksinäisyyteen tai parillisuuteen, mutta nyt tuntuu, että kaikki vain kyttäävät ja miettivät, että voi tuotakin raukkaa.
Inhottava tilanne, kun olen henkisesti niin huonossa kunnossa, etten kestä ihmisten seuraa, mutten kestä olla yksinkään. Tutussa, turvallisessa parisuhteessa oli paras olla. Kamala ajatella, että näin pitäisi jaksaa vielä vuosikymmeniä. =/
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minusta on ihanaa olla yksin,enkä muiden mielipiteistä perusta tuon taivaallista!
En käy kylläkään yksin syömässä,enkä elokuvissa,mutta karaokea käyn yksin laulamassa.olen ihan sinkkunainen.
Nuorempana tuli kerran mentyä leffaan yksin eikä esitystä ollut seuraamassa muita kuin minä. Se oli vähän kuin yksityisnäytös kun koko sali oli hallussa :D
Suomessa ja Keski-Euroopassa en mieti yksin liikkumistani, käyn usein yksin syömässä, leffassa harvemmin. Mutta heti kun mennään Etelä-Eurooppaan niin siitä tulee tietoiseksi; tarjoilijoiden äänensävy, kun he kysyvät "(table) for one?" sisältää hämmästyksen ja palvelu on paljon tylympää kuin pariskunnille ja ryhmille. Jos istahdat vain juomaan jotain paikkaan, missä ei ole hintoja näkyvillä, saat varautua maksamaan kalliin hinnan koska ilmeisesti siellä ajatellaan, että yksin liikkuva nainen ei uskalla kyseenalaistaa laskua.
Mutta en aio silti jäädä kotiin murjottamaan vaan matkustelen jatkossakin.
"Kamala ajatella, että näin pitäisi jaksaa vielä vuosikymmeniä."
Tuo tiivisti tämäniltaiset ajatukseni. Yksin on joskus sietämätöntä. Toivon, että tähän tottuisi ajan myötä. Tai edes turtuisi! Toivon sitä niin kovasti. Olen toivonut jo pitkään, erosta on jo aikaa.
Olen ihan tyytyväinen itseeni ja viihdyn yksinkin. Kaipaan kuitenkin läheisyyttä. Haluaisin puolison ja perheen. Rakkaan, jonka viereen käpertyä joka ilta ja jonka kanssa jutella. Elää yhdessä, jakaa arkea. Teen paljon asioita yksin ja minulla on paljon harrastuksia, en sinällään koe, että olisin koskaan silmätikkuna. Pikemminkin päinvastoin. Monet harrastavat yksin ja elokuvissakin voi käydä yksin, mutta en sitä tekisi lähinnä siksi, koska teatteri on täynnä rakastuneita pariskuntia. Kaikki se saa minut tuntemaan itseni vielä yksinäisemmäksi. Ja jotenkin epäonnistuneeksi ja epäonniseksi. Kaikki ikäiseni ystävät ovat perustamassa perheitä ja olen heidän puolestaan todella onnellinen. Oma tilanteeni vain surettaa. Sotkut, riidat tai muut, tahtoisin vain että elämääni tulisi taas elämisen merkkejä, nekin olisivat osaltaan juuri niitä.
Joku sanoi, että olisit tyytyväinen, sinullahan on kaikki hyvin. Ei ole lapsia valvottamassa tai tyytymätöntä puolisoa. On minulle sanottu, että on myös paljon ihmisiä, jotka ovat parisuhteessa ja yksinäisiä. Kaikki edellä sanottu on kuin toteaisi nälkää näkevälle, että nähdään sitä nälkää muuallakin. Minulla ei ole myöskään rakkautta, jonka puolesta valvoa ja jonka eteen taistella, jonka takia tehdä töitä.
Taidanpa keittää taas teetä yhdelle ja toivoa että ilta olisi nopeasti ohi, että pääsisin taas päivänvaloon ja puuhaamaan kaikenlaista. Sunnuntait ovat pahimpia. Kaikesta huolimatta tsemppiä kaikille yksinäisille, ehkäpä vielä joku päivä...
Leffassa on helppo käydä yksin, koska siellä ei oletetakaan kenenkään puhuvan,mutta joku baari/klubi on eri asia kun sinne mennään seurustelemaan.
Toi on totta, en itse käy ollenkaan iltariennoissa, mutta klubilla varmaan yksinäinen keräisi katseita. Baarissa ok päivisin ja kirjan kanssa. :D