Mulla on farkku Corolla 2007 ja ei ole ollut mitään vikaa. Sillä on nyt ajettu 91000 ja ei ole ollut mitään vikaa.. Pelkästään tehty 7 huoltoa, mutta ei ole ollut mitään vikaa. Jarrulevyt vaihdettu kahteen kertaan ja jarruja on joutunut herkistelemään 10000 välein, mutta ei ole kyllä ollut mitään vikaa. Polttimoita on palanut muutaman tuhannen välein ja ne on tosi hankalat vaihtaa, mutta ei ole ollut mitään vikaa. Vesipumpun joutui vaihtamaan 70000 kohdalla, mutta ei ole ollut mitään vikaa. Ruostesuojauksen tein heti uutena, mutta ei ole ollut mitään vikaa.
Mulla on aina ollut Toyota ja se on kyllä viattomin auto mitä mulla on ollut ei ole ollut mitään vikoja. Eurorimpulat ei pysty lähellekkään samaan laatuun ja ei ole ollut mitään vikoja.
Mulla on aina ollut Toyota ja se on kyllä viattomin auto mitä mulla on ollut ei ole ollut mitään vikoja. Eurorimpulat ei pysty lähellekkään samaan laatuun ja ei ole ollut mitään vikoja.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tää on aivan totta :D On suoraan duunin teron kahvipöytäkeskustelusta.
Jos Tero vaihtaa osan itse, ei silloinkaan ole kyse viasta vaan huollosta.
Jep, tero vaihtaa ladon takana pimeässä tojoon osia niin silloin voi todeta, että ei ole edes tapahtunut ja ei ole mitään vikaa
Mulla oli yönmusta passat vuosimallia 2010 ja 130 000 ajettu - nokkaketju vaihdettu, moottoriremppa kun ketju lauetessaan tirvaisi motin hajalle. Mutta sinänsä premium-auto.
ei ole koskaan ollut mikään premiumauto ja tuskin tulee
koskaan olemaan. Premiumauton kuuluu olla laadukas
ja arvostettu. Kansanautot eivät ole mitään premiumeja.
Tänään tuossa olin katsomassa 197 000 km ajetun Focuksen pakoputken vaihtoa. Käytiin Corollalla hakemassa osia. Kovasti oli focuksen kuski perehtynyt autotekniikkaan kilometrien myötä.
Itselläni on sama km määrä, enkä ole oppinut paljonkaan autosta näillä kilometreillä. Vaihdoin kyllä itse sisätilan ilmansuotimen ja pesin ikuisen moottorin ilmanpuhdistimen. No jarrupalat kylläkin, jotka viilasin väljiksi, niin eivät jumita. Seuraavat 195 000 km jos taas kestävät niin hyvä juttu. Auto on dieselkäyttöinen.
Corollan jarrupalat ja levyt kestää alle 60 tkm, jos niitä joutuu käyttämään, kokemusta on.
Ettei vaan tojomiehellä ole aika kullannut muistoja. Sen verran on Corollasta kokemusta, että lamppuja on pitänyt vaihtaa pari pahvilaatikollista ja jarrujen herkistelyjä ja levyjen vaihtoja on ollut ainakin pari kappaletta noihin kilometreihin. No mulla oli lisäksi vielä öljystä nauttiva moottori ja sitä se ahnehtikin reippaanlaisesti. Itselläni kesti tätä Toyotan mielenrauhaa kolme vuotta ja sen jälkeen tajusin siirtyä laadukkaimpiin autoihin ja ei ole tarvinnut katua.
Itse tähän aiheeseen niin kuvaa hyvin vannoutuneen tojomiehen keskustelua.
Mulla kahdeksas Corolla, nyt diesel farmari vuosimallia 2006. Kilometrejä 285000, huollettu säännöllisesti. Laturi on vaihdettu, jarrupalat muutaman kerran, muuten vain tavalliset huollot. Tyytyväinen olen.
Itsellä menossa lukematon määrä Toyotia. Koskaan en ole muuta merkkiä huolinut enkä koskaan elämäni aikana tulekaan muuta hommaamaan. Toyota kun on alla, on elo huoletonta ja liikenevän ajan voi käyttää vaikka metsästykseen, kalastukseen tai kesämökkeilyyn. Kyllä Toyotalla osaavat suunnitella autot ihmisten arkeen, niin mukavia käyttää ja ajaa sekä omistaa.
Tämä kannattaa muistaa taas ensi viikolla työpaikan terojen kanssa.
Lähipiirissä parikin tojosukua. Kyllähän se uskontoa hipoo kun heidän elämäänsä seuraa. Viimeisimmistä tojoista kahhta kolmesta ruoste rankaissut reippahasti. Ja muita paikkoja on korjailtu milloin enemmän, milloin vähemmän. Muistavat kuitenkin keskusteluissa tuon "vähemmän"-version tai sitten eivät ollenkaan.
Ja ajettavuus: sehän heillä on tojoissa aina huippua. Mallista riippumatta. Mutta kumma kuitenkin, että sama ajettavuus ei vakuuta esim. autolehtien ammattilaisia. Laittavat ne samat sohlot testeissä häntäpäähän. Tai suorastaan viimeisiksi.
No, itselläkin ollut tojoja. Ei se sen hullumpi auto ole. Mutta ei tulisi mieleenkään kehittää mitään liturgiaa siitä.
Autopurkaamoilta haetaan osia eniten juuri Tojoihin, mihin ne menee ja mihin tarkoitukseen, jos Tojoissa ei ole koskaan mitään vikaa eikä edes tule.
Tero-syndrooma on jo lääketieteessä tunnustettu diagnoosiksi. Vaiva ei parane ennen kuin potilaalle annetaan siedätyshoitona tarpeeksi pitkiä koeajorupeamia saksalaisilla automerkeillä (nykyisin siis turboahdetuilla).
Tero-syndroomasta kärsivän erottaa jo päällepäin, eli näkee että henkilö on sairastunut: katse pälyilevän epäluuloinen ja välttelee katsekontaktia, suu mutrussa, ryhti kumara ja olemus anteeksipyytelevä. Pukeutuminen on luokkaa Lidlin tai Tarjoustalon tuulipuku, Prisman pappapusakka tai farkkutakki. Naamassa usein miehellä viikset, myös paksua kalapuikkomallia, läpi vuoden eli ei movemberia. Seuraa usein vaimoa kaukana takana, vanavedessä. Katselee liikenteessä kiukusta kihisten kateellisena Audeja, Bemareita, Volkkareita, jne. Jopa uuden sulavalinjaiset Mazdat ja Hondat herättävät kiukkua. Tero-potilas ei ymmärrä autoilua ja autoja syvällisemmin ja ajaa näin ollen mittarilukeman mukaan eli alinopeudella jonoa vetäen. Kun joku erehtyy sitten ohittamaan ohituskaistaosuudella, syndroomapotilas lyö lisää kaasua kiukkuisena ja haukkuu vaimolleen muut kuskit kaahareiksi k-päiksi. Potilaan lapset sairastuvat useimmiten samaan tautiin eli pihaan ilmestyy karvanoppacorollaa ja carinaa. Potilaat istuvat usein Shellin tai ABC:n kahvilassa jorisemassa Toyotan ylivoimaisesta kestävyydestä ja edullisista ylläpitokuluista. Jos potilas näkee mediassa jutun merkin takaisinkutsuista tai USA:n kaasupoljin-oikeudenkäynneistä, hän menee shokkiin ja hoitona käy ainoastaan joko muiden potilaiden suoma vertaistuki tai käynti luottomyyjän pakeilla juomassa kahvia ja tilaamassa kenties sen uuden Toyotan.
Taudista ei tosiaan ole muuta ulospääsyä pysyvästi kuin tarpeeksi pitkä koeajo muilla merkeillä.