Pitkän sohvan pohjalla makaamisen jälkeen jaksoin kävellä puoli tuntia. Nyt on jalat aivan maitohapoillla mutta parempi mieli. Onnitelkaa. Vielä kun jaksaisi vaihtaa lakanat ja siivota, olisin tyytyinen itseeni.
Kävin lenkillä!
sohvaperuna
9185
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Onnittelut!
Tiedän nuo kuviot. Itse makasin kuukausia sängyn pohjalla ja se ensimmäinen lenkki oli kyllä yhtä tervanjuontia ja vei voimat kokonaan, mutta sitten aloin väkisten käydä kävelyillä lähes joka päivä ja yllättäin jaksoinkin aina vähän pidemmän ja vähän pidemmän lenkin. Lyhyitä ne on vieläkin, mutta jaksan jo paremmin tehdä myös kotitöitä ja harrastaa kodin ulkopuolista elämää. Fyysinen kunto on tietysti ihan romu, mutta toivon mukaan se siitä kohenee, kun sitä jaksaa vaikka väkisten kohentaa. Totuushan on, että sängyn/sohvanpohjalla makoileminen on kuitenkin aina se huonoin vaihtoehto, vaikka joskus ei vaan muuhun kykene. Onnittelut ja pidä tuo linja!
Samat sanat! Kun lähtee liikkeelle pitkän tauon jälkeen, jalat oikeasti kipeytyvät varsinkin säären ja jalkaterän taipeen tienoilta, on pysähdyttävä välillä. Mutta kas - tulomatka jostakin onkin jo paljon helpompaa. Ja kävely seuraavana päivänä, jos vain lähtee. Kannattais!
Kiitos. Kuntoni on huono ja poltan tupakkaa. Vasta haudoin itsemurhaa j ja nyt on fiilikset ihan toiset. Vaihdoin myös lakanat ja kakku paistuu uunissa. Nyt saan jo makoillakin. Paitsi se siivous!
Niin se alkaa pikkuhiljaa helpottaa. Tuo alkaa olla hyvän merkki.
Paitsi että se meni ohi. En jaksa laittaa ruokaa ja siivous jäi kesken. Sama p.aska olotila taas.
Siivousta voi jatkaa joskus, päiviä kyllä riittää. Pienissä erissä kun tekee, se alkaa sujua. Ruokaa ei välttämättä aina jaksa laittaa kukaan, pääasia, että syö terveellisesti - ei ruoan aina tarvitse olla lämmintä ruokaa.
Mutta eikös ole hienoa tietää, että se paska olotila ei ole ainoa mahdollinen.
On se mukava tunne. Olen kyllä epäonnistunut kaikessa ja se ma sentaa. Työharjoittelut päätyivät aina sairaslomaan. Viime kesä meni psykoosissa. Lasten takia on kai pakko jo nousta sohvalta ja tehdä jotain. Tein tänään ne siivoukset. Pitäisi lähteä katsomaan pappaa ja koristella kakku. Huomenna on isot suvun juhlat enkä tiedä miten jaksan lähteä sinne.
Kävin myös kerran lenkillä. Jalat oli sen jälkee kolme päivää kipeät.
Eipä ole toista kertaa tullut lähdettyä.
Mutta jos olisit lähtenyt, jalat eivät enää kipeytyisi, ja voisit kaikin puolin paremmin.