Minun ystävistäni on viimeisen vuoden aikana jättänyt uskon jo 10. Viimeisen kolmen vuoden aikana ystäviä on valunut vanhoillislestadiolaisuuden ulkopuolelle jo 18!
Miksi ihmeessä minä vielä jaksan roikkua mukana?
Ystävistäni suuri osa vielä jaksaa olla vl:issä mukana, mutta aika moni varmasti samoista syistä, kuin minäkin; pelkää, että suku jättää, tai kaikki muuttuu...
Vanhoillislestadiolaisuuden jättäminen on monille vähän, kuin itsemurhan tekeminen, sitä mietitään ja liian harvat uskaltaa sitä tehdä. Itsemurhaa en tietenkään suosittele, mutta rinnastin uskon kieltämisen siihen, koska liian monet pelkää liiaksi uskon kieltämistä.
Minun sisaruksistani ei yksikään ole vielä kieltänyt uskoa, vaikka epäilen vahvasti, ettei puoletkaan sisaruksista ihan oikeasti jaksa enää Jumalukseen uskoa, saatikka siihen, että tämä liike olisi ainut oikea!
Pitääkö minun raivata tie, että nää muut sisarukset uskaltaisivat seurata perässä?
Kertokaa te, jotka olitte perheessänne ensimmäisiä uskonkieltäjiä, miten uskonkieltäminen sujui? Painostettiinko teitä? Seurasiko perässänne myös muita sisaruksia? Selvisivätkö he vähemmällä?
Turhan monet odottavat, että joku tekee avauksen. Eli joku lähtee ensin, jonka perässä on sitten helppo mennä itsekin.
Miksi ihmeessä minä vielä jaksan roikkua mukana?
Ystävistäni suuri osa vielä jaksaa olla vl:issä mukana, mutta aika moni varmasti samoista syistä, kuin minäkin; pelkää, että suku jättää, tai kaikki muuttuu...
Vanhoillislestadiolaisuuden jättäminen on monille vähän, kuin itsemurhan tekeminen, sitä mietitään ja liian harvat uskaltaa sitä tehdä. Itsemurhaa en tietenkään suosittele, mutta rinnastin uskon kieltämisen siihen, koska liian monet pelkää liiaksi uskon kieltämistä.
Minun sisaruksistani ei yksikään ole vielä kieltänyt uskoa, vaikka epäilen vahvasti, ettei puoletkaan sisaruksista ihan oikeasti jaksa enää Jumalukseen uskoa, saatikka siihen, että tämä liike olisi ainut oikea!
Pitääkö minun raivata tie, että nää muut sisarukset uskaltaisivat seurata perässä?
Kertokaa te, jotka olitte perheessänne ensimmäisiä uskonkieltäjiä, miten uskonkieltäminen sujui? Painostettiinko teitä? Seurasiko perässänne myös muita sisaruksia? Selvisivätkö he vähemmällä?
Turhan monet odottavat, että joku tekee avauksen. Eli joku lähtee ensin, jonka perässä on sitten helppo mennä itsekin.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Usko synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Älä heitä uskoa, jolla suuri palkanmaksu on edessä.
Ai mikä palkanmaksu? Puheissa puhutaan paljon palkanmaksosta... Ikuisesta taivaasta. Mutta kuka tietää ihan oikeasti, onko kyseistä paikkaa edes olemassa?
Toinen mietityttää, että onko palavaa paikkaa olemassa? Miksi Jumala olis niin mieletön, että antais lähes kaikkien joutuvan palavaan paikkaan??!!
Paljonko on tuon "palavan paikan" lämpötila ja montako sekunttia ihminen pysyy siellä hengissä?
Itsekin odotin vuosikausia turhaan, että olisin voinut jättää vl-liikkeen jonkun mukana, mutta niin ei käynyt. Itsekseen "täytyi" lähteä. Tunteisiin vetoava painostus kestää hetken, mutta loppuu sitten kun vl:t tottuvat ajatukseen.
Vaikka näyttäisi, ettei joku ole ihan täysillä vl-liikkeessä mukana, liike saattaa silti olla tuolle ihmiselle elintärkeä.
Jos et voi kuvitella tulevaisuuttasi vl-liikkeessä tai jos et voi sietää vl-elämäntapaa, niin lähde heti kun sinulla on siihen rohkeutta. Se voi olla elämäsi paras päätös.
Minua sivullisena vaan niin ärsyttää tuo että teiän uskon kieltäminen tarkoittaa sitä ettei enää voi uskoa Jumalaan. Mikset vaan voi lähteä vl:stä ja silti luottaa siihen että Jumala kantaa sinua??! En voi ymmärtää.. Siunausta sinulle! :) t. uskova(ei vl)
Ei kai Jumalat kanna ketään! Ite niin paljon jaksoin luottaa Jumalaan ja rukoilin häneltä apua. Jumala ei kuullut. Mielettömän kuuro Jumala! Lopulta menetin uskon Jumalaan. Joko Jumalaa ei ole, tai sitten se on tolkuttoman kuuro ja ihan outo henkilö!
Samat sanat.
Aina väärä ilmaus noilta: "jätin uskon" tai "jätti uskon"!
Miksi ei voi sanoa niin kuin asia on "lopetin Vl uskon ja seuroissa käynnin"!
Muuta ei yleensä tapahdu kuin, että silmät avautuvat VL harhalle ja lopettaa tapakristillisyyden ja seurakunta- jumalaan uskomisen.
Riippuu täysin ihmisestä, miten uskon kieltämisen käsittää. Ite puhun todella uskon kieltämisestä, en aio vaihtaa toiseen uskoon. On paljon niitä, jotka ovat vaihtaneet vanhoillislestadiolaisuuden toisenlaiseenmuskoon ja nämä kokevat, etteivät kieltäneet uskoa, vaan muuttivat vain tavan uskoa.
Olen agnostikko. Pidän hyvin todennäköisenä, että Jumala on olemassa. Se vain, että millainen tää Jumala sitten on. Ilmeisesti se ei kuule rukouksiamme, mutta oman mielen vuoksi rukoilen. Voihan olla niinkin, ettei Jumalaa olekkaan. Silti rukoilu voi tehdä hyvää ihmiselle. Se, että onko sitten Jeesus Jumalan poika, niin se on mielestäni vaikeampaa uskoa. Oman käsityksen mukaan Jeesus oli vain oman aikansa guru. Hyvin viisas, mutta ihan tavallinen kuolevainen, kuten me kaikki muutkin. Jeesus ei tehnyt ihmeitä, se saattoi olla vain taitava taikuri. Jos nyt on taikureita, niin miksei myös silloin?
et näemmä tiedä kristinuskon perussanomasta mitään. Tuolla perusteilla voisit kuulua ihan mihin tahansa,vaikka omaan keksimääsi uskontoon. Mutta oikeasti vain Jeesus on se joka pelastaa
Olen vl-perheessä kasvanut ateisti. Ei minulla ollut mitään uskoa, josta olisin luopunut. Vl-usko oli vanhempieni valinta, ei minun. Vl-uskoa ja myös kristinuskoa kohtaan jäi loppujen lopuksi jäljelle vain inho.
Vl-sukulaisiani ja heidän elämätöntä elämäänsä kohtaan tunnen sääliä. He elävät alituisessa pelossa, että joku aivan älytön juttu (esim. vääränlaisen musiikin kuuntelu tai tv:n katselu) vie heidät ikuiseen kadotukseen.
Vl:t tuntevat olonsa turvalliseksi vain, jos tekevät pakonomaisesti parannusta näistä älyttömistä jutuista ja käyvät säännöllisesti seuroissa. Seuroissa käyntikin on pohjimmiltaan pelkkä rituaali, jolla karkotetaan jotakin epämääräistä pahaa.
Ateistilla on paljon vähemmän pelättävää kuin vl:lla. Ateistin maailmassa ei ole taivasta ei hel-vettiä, ei saat-anaa, ei kuolemanjälkeistä tuomiota.
Oma elämänlaatuni parani huomattavasti kun jätin vl-liikkeen taakseni. Ei tarvitse enää teeskennellä, että hyväksyy sen joukkoharhan, minkä vallassa vl:t elävät.
Jeesus elää ja toimii myös vl-herätysliikkeen ulkopuolella.
ni88n! Sinäpä sen sanoit!
Pakko vastata tähän, koska jumalakäsitykseni on jokseenkin sama kuin TekoVL:llä.
Uskon, että Jumala (tai jokin, korkeampi voima) on jollain tavalla olemassa. Mutta en oikein usko, että Jumala vaikuttaisi tai puuttuisi yksittäisen ihmisen elämään. Vaikka jotkut ovat tämän mielestään kokeneetkin, kyseessä on aina subjektiivinen kokemus, elämys, joka ei ole objektiivisesti todennettavissa.
Jeesus on historiallisena henkilönä ollut olemassa, mutta hän oli oman aikansa julistaja. Samalla tavoin, kun tänä päivänä joku julistaa omia näkemyksiään esim. jossain kadunkulmassa. Tai vaikka politiikassa. Jeesuksella ei siis sinänsä ole Jumalan kanssa sen enempää tekemistä. Enkä tässä tarkoita sitä, ettenkö kunnioittaisi hänen näkemyksiään asioista.
En usko, että mikään uskonto sinällään on absoluuttisesti oikeassa. Ehkä joku hindulaisuus pääsee aika lähelle:hyvin avarakatseinen uskonto, jonka mukaan kaikki uskonnot ovat oikeita polkuja, jotka johtavat kohti samaa jumalaa.
Totuus on tuolla jossain...
Mulla on eri kokemus. Jumala kuulee.
Taikka ei edes muuta omaa uskoaan miksikään. Ei vaan ajattele samoin kuin ry:llä nykysin ajatellaan. ei siinä muuta tarvitakkaan.Ei omaa uskoa tarvi minnekkkään muuttaa.
Täysi-ikäisenä voi lähteä jos ja kun ei ole taloudellisestikaan riippuvainen.
Jo 15-vuotias voi päättää aika paljon. 15-vuotiasta ei Suomen lainsäädännön mukaan voi pakottaa menemään uskonnolliseen tilaisuuteen.
Mark.10:29-30
Vaikka eroaisit vl-porukoista, ei sinun uskoasi tarvitse kieltää. Taivaan Isä seuraa sinunkin elämääsi ja haluaa sinun olevan onnellinen elämässäsi. Jos nykyisen hengellisen kotisi (onko se sitä enää?) säännöt ja käytännöt ahdistavat, voit vapaasti uskoa aivan vapaasti vl-uskonyhteisön ulkopuolellakin. Näin minäkin teen ja tunnen Taivaan Isän läsnäolon elämässäni.
Minä en en kieltänyt uskoa, ilmoitin vaan, etten halua kuulua VL-liikkeeseen, enkä usko yhteisöllisiin normeihin ja suoranaisiin ihmisoppeihin.
Välttää myös monta turhaa keskustelua, kun toteaa vain, että uskomme eri tavalla, mutta VL ei halua tunnustaa uskoani, joten turha jatkaa keskustelua.
Eikö usko Jeesukseen Kristukseen ole se kaikkein tärkein asia?
Koko aloitus kertoo pelkästään yhtä asiaa, ja se on se, että mitään uskoa ei ole koskaan ollutkaan, on pelkkä muotomeno lestojen mukana.
Todellinen Jeesuksen seuraaminen on jotain aivan muuta, mutta se taas nöäyttää olevan täysin käsittämtöntä suurelle osalle tätä lestajoukkoa.
Petoksessako meinaatte koko elämän viettää !
Uskon kieltämien vl-liikkeeseen on eri asia kuin uskon kieltäminen Jumalaan. Muistakaa tämä.
Älä anna muiden vaikuttaa omiin valintoihisi. Sinä olet yksin vastuussa itsestäsi elämässä ja myös kuoleman hetkellä. Et voi turvata etkä tukeutua kenenkään muun valintoihin ja päätöksiin, sillä sinä elät sen elämän, johon valintasi sinut johtavat.
Jokainen joutunee miettimään jossakin vaiheessa kasvuansa suhteensa uskoon ja omaan taustaansa. Olet oikeassa siinä, että lestadiolaisuus on niin vahva tekijä ihmisessä, ettei siitä pyristellä koskaan täysin irti. On silti väärin, jos muiden reaktioiden vuoksi joutuu teeskentelemään jotain, mitä ei todellisuudessa koe olevansa. Painostaisikohan kukaan oikeasti, jos jättäisit lestadiolaisuuden?
Minusta kyse on paljon suuremmasta asiasta kuin siitä, mitä muut ajattelevat. Kävin itsekin aikoinani kamppailua, uskonko vai en. En nähnyt kaikkia asioita niin, kuin seuroissa opetettiin. Maailmallisuus kiehtoi muutenkin. Rukoilin Jumalaa, että Hän näyttäisi minulle oikean tien. Ja Hän näytti. Elämässä tapahtui sellaisia asioita, jotka saivat minut jäämään lestadiolaisuuteen "turvaan". Ymmärsin sen, että moni muukin pohti asioita samalla tavoin mutta halusi kulkea elämänsä uskovaisena.
Jotkut samoja asioita miettineet tekivät toisenlaisen ratkaisun ja lähtivät. Ulkoapäin ei heidän elämänsä näytä yhtään sen onnellisemmalta, vaan he ovat ajautuneet omienkin sanojensa mukaan kauas Jumalasta. Tämähän ei silti tarkoita sitä, että näin kävisi kaikille uskostaan luopuneille.
Vieläkin huomaan usein tarkkailevani kuin ulkopuolisena lestadiolaisia ja ei-lestadiolaisia. Ensimmäisten joukossa on sellaista iloa, tyytyväisyyttä ja rauhaa, jota ei voi selittää tarkemmin. Jälkimmäisten joukossa on paljon tyytymättömyyttä, marinaa ja valitusta, vaikka asioiden luulisi olevan hyvin. Minua tämä puhuttelee kerta toisensa jälkeen. Vaikka tämä on yleistys ja vaikka ihminen on aina pohjimmiltaan ihminen, tämän huomion olen tehnyt kerta toisensa jälkeen. Se saa minut miettimään Jeesuksen sanoja: "Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö."
Täälläkin kun välillä käy lukemassa pilkkaa ja halveksuntaa, nämä sanat tulevat mieleeni.
Nimimerkki jotainajatusta:
Tuo on vain niin totta mitä kirjoitat. Siinä se ero.
Näissä suurissa seurakunnissa on se vika että niissä on paljon niit jotka eivät ole uudestisyntyneet he ovat vain alkaneet pään tiedoll uskomaan ilman uudestisytymää.
Täss linkissä vaikuttaa Pyhä Henki ja auttaa jokaista kuulijaa läytämään avun ja uudestisyntymään Jeesuksen kautta.
http://www.kolumbus.fi/pentti.toikkanen
Mitä järkeä siinä olisi; kieltää tai veisata mukana?
Puheradiossa uusittiin nuoren Ruben Stillerin ja Hannu Taanilan väittely 20 vuotta sitten; 1993. Stiller 80-lukulaisena hyökkäsi 60-lukulaista Taanilaa vastaan, ja luetteli asioista joita ei voinut heissä 80-lukulaisissUudena sietää, ja pääsyytös oli maailma, johon reagoitiin, eikä keskitytty itseen.
Oli ”Vanhan Testamentin Jumala”, jota Taanila sanoi äkkipikaiseksi millä hän ei halunnut arvostella Uuden Testamentin Jumalaa, saati pilkata sitä. Kaksi varsin hölppähuulista miestä, josta Savo olisi ylpeä, jos olisivat savolaisia tai joitakin jii-leskisiä! Taanila on julmetun älykäs, eikä. Hän sanoi, mutta ei pahastikaan herjannut, että jumalista ensin mainittu on Talmudin jumala; juutalaisten hiekkakuoppien kostonhimoinenTänään on suomalainen isänpäivä. Jossain etelässä se on muuna aikana vuotta. Neta halusi keskustella. Jordana oli ostamassa ruokaa, lääkkeitä ei kuitenkaan. En voinut ja halunnut lähettää mitään.
Radiossa uusittiin nuoren Ruben Stillerin ja Hannu Taanilan väittely 20 vuotta sitten; em v 1993. Stiller 80-lukulaisena hyökkäsi 60-lukulaista Taanilaa vastaan, ja luetteli asioista joita ei voi 80-lukulaisissa sietää, ja pääsyytös oli maailma, johon reagoitiin, eikä keskitytty itseen.
Ohjelma oli hyvä, vaikka kukaan ei tanssinut!
Oli ”Vanhan Testamentin Jumala”, jota Taanila sanoi äkkipikaisen julmaksi ja moraalittomaksi, millä hän ei halunnut arvostella Uuden Testamentin Jumalaa, saati pilkata sitä/häntä.
Kaksi hölppähuulista miestä, josta Savo olisi ylpeä, jos olisivat savolaisia tai jii-leskisiä! Taanila on julmetun älykäs. Hän sanoi, mutta ei pahastikaan herjannut, että jumalista ensin mainittu on Talmudin jumala; juutalaisten hiekkakuoppien kostonhimoinen ja kiivas heimojumala.
Minulta oli mennä ruisleivän pala ja hapankurkun siivu väärään osoitteeseen!
Ei ole olemassa yhtä ja oikeaa uskoa. Yläkerran isäntä on toki olemassa. Suomen ulkopuolella on 7 000 miljoonaa ihmistä, Suomessa 5, joista VL 0.1. 7000 - 0.1 menee helvettiin?
Käsittämätöntä että nykysuomessa on mahdollista että yksi porukka väittää olevansa ainoa valittu porukka. Kukaan meistä ei voi väittää ketkä valitaan.
Henkisen väkivallan on loputtava.
"Suku ja ystävät hylkäävät". Eivät sellaiset ihmiset ole taivasmatkalla, vaikka yhteisö tai he itse kuinka muuta vakuuttaisivat. Mutta näinhän siinä käy helposti. Aika moni kääntää selkänsä. Mutta kääntäkööt, raukat. Heikkoudessaan niin tekevät. Elä oma elämäsi, ole onnellinen. Itselläni on kovasti kokemusta ja hyvin on käynyt, vaikka pahoja olen kokenut "uskovaisten" taholta.
itse olen tykännyt Lähetyshiippakunnan toiminnasta.
En koe olevani "uskon kieltäjä" vaikka en olekaan
lestadiolaisuudessa mukana :)
Siunausta!
(vrt. aloittaja)
Pyhä Henki auttaa jokaista elämään voitollisesti tässä lopunajassa ja tässä linkissä Hän vaikuttaa.
http://www.kolumbus.fi/pentti,toikkanen
Kyllä toisten vanavedessä olisi helppo lähteä. Mutta minä en jäänyt odottelemaan toisia. Minulla oli kiire pois.Huomasin, miten moni asia oli väärin. Minun jälkeeni sitten lähtikin monta.
Ajattelen niin, että itse meidän on elämämme rakennettava ja itse olemme siitä vastuussa, moneen suuntaan. Siispä itse teemme myös tärkeät ratkaisut, emmekä anna sitä vastuuta laumasielumaisesti toisille.
Kovasti muuttui elämä paremmaksi ja on vuosia ollut. Nyt olen vapaa oikeasti, myös uskonelämässä. Ennen lähtöä pelotti olla siinä opissa, kun oli niin itseriittoista ja toisia väheksyvää. Ei tarvitse myöskään olla rakentamassa väestöpaljoutta, jotta liike voisi hyvin.
..