Kuvitellaan tilanne, että joku henkilö töistänne/koulustanne/harrastustenne parista tulee ensimmäistä kertaa juttelemaan teille ja kysyy vaikka kahvilaan juttelemaan kanssaan, koska on kiinnostunut sinusta. Itse et ole häntä juuri noteerannut, tiennyt nimeltä kyllä. Hän pyytäisi ja korostaisi vielä, että sen jälkeen ei tarvitsisi enää tavata ikinä, jos et halua.
Suostuisitteko pyyntöön? Onko sillä väliä, minkälainen henkilö kysyy kahville? Millaiselle henkilölle sanoisitte EI KIITOS ja millaisen oloinen henkilön täytyisi vähintään olla, että suostuisitte (ja tietäisitte, ettei sen jälkeen tarvitisis olla enää tekemisissä)?
Olisi hieno homma, jos loppuun kertoisitte, mihini ikähaarukkaan kuulutte...
Suostuisitteko pyyntöön? Onko sillä väliä, minkälainen henkilö kysyy kahville? Millaiselle henkilölle sanoisitte EI KIITOS ja millaisen oloinen henkilön täytyisi vähintään olla, että suostuisitte (ja tietäisitte, ettei sen jälkeen tarvitisis olla enää tekemisissä)?
Olisi hieno homma, jos loppuun kertoisitte, mihini ikähaarukkaan kuulutte...
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kyllä sen hlön pitäisi olla jollain tavalla kiinnostava, jotta lähtisin. Riittäisi, että olisi mukava ja tuntuisi, että meillä kenties oliskin juteltavaa keskenämme. Muulla ei väliä.
n40v
minä lähtisin aika varmasti. olisinhan kuitenkin otettu pyynnöstä. pakko sanoa, että jos mies olisi todella vanha tai esim. haisisi todella pahalle, joutuisin varmaankin kieltäytymään ystävällisesti. mutta pääsääntöisesti lähtisin kyllä.vastaan siis kyllä lähtisin.
nainen 38v
Hänellä on selvästi sulle jotain asiaa, kun vielä korostaa ettei siin tarvi sen jälkeen olla yhteydessä häneen.
Mene kahville ja kuuntele mitä asia koskee.
Nainen 37
Suostuisin.
Lähtisin tottakai. :) siinä sitten näkisi natsaako yhteen ja jos tyyppi olisi vähänkin mukava/kiinnostava ja mukiinmenevä niin miksi ei tutustuisi paremmin. Ja sitten voisi päättää onko tämä nyt se, jonka kanssa haluaisi enemmän vai antaisiko jäädä kaveritasolle.
Eleet, ilmeet , silmät kertovat sen, kuka on kiinnostunut hänestä.
Molemminpuolista tahtoa ja työtä se vaatii, niillä potkii jo pitkälle.
Tottakai menisin varmaan askarruttaisi pitkään jos ei menisi. Koskaan ei tiedä mitä syntyy vaikka alku olisi takkuisaa.
Niin-ih, Ensin hankala ihminen voi olla vaikka miten ihastuttava, kun oppii tuntemaan läpikotaisin. Ensin ihastuttava sitten vihastuttava.
Se että suostuisin, on tilannekohtaista... vaikea siis sanoa lähtisinkö. Tuo ei varsinaisesti vaikuta mitenkään, että ei tarvitsisi koskaan toiste lähteä - eihän minun koskaan tarvitse, jos en halua.
Kerran torjuin tällaisen lähes tuntemattoman pyynnön, mutta silloin sisimpäni taisi tietää enemmän kuin aavistinkaan. Se pyytäjä istuu nyt linnassa taposta.
Ihmiset, jotka ovat yhdentekeviä, mutta mukavia - heidän kanssaan on helppo lähteä mihin vaan, vaikka viikoiksi lomamatkalle.
Ihmiset, jotka eivät ole yhdentekeviä, vaan herättävät tunteita siitä huolimatta, että pitäisi tehdä töitä ja olla asiallinen - heidän kanssaan ei uskalla lähteä edes "yhdelle", kun pelkää joko nolaavansa itsensä heidän silmissään tai paljastavansa tunteensa.
Siis toi on niin totta, hyvä ystävä tyypin seurassahan on kuin eri ihminen.
Noloa kyllä, puhumattakaan työympäristön reaktioista, jos yxillä olo osoittautuisi liiankin mukavaksi romanttisin seurauksin.
Suostuisin. Ainahan sitä kahville voi mennä, edes kerran. Ja varsinkin jos on töistä/koulusta/harrastuksista. Silloin olisi ainakin jostain puhuttavaa (jos on siis jollain tavalla samoista piireistä, vaikka muuten ei tuntisikaan). Rohkeasti pyytämään, jos mieli tekee!
niin ja ikähaarukka siinä 20 vuoden tienoilla.
minä sulle haarukan vielä näytän!
Suosittelisin jättämään tuon korostamisen pois ja pyytämään ihan vaan kahville.
On kuitenkin aika itsestään selvää että jos ei synkkaa niin ei mennä toista kertaa.
Se että lähteekö joku vai ei varmaan riippuu onko varattu, onko henkilö kiinnostava ja tuleeko asia ihan täysin yllättäen puun takaa.
Itse nykytilanteessa lähtisin. Olen mies30
Ethän sinä mitään häviä, jos käyt kahvilla. Meilä on melkoinen harha siinä, miten näemme toiset ihmiset. 80% siitä syntyy ensivaikutelman kautta. Se on ihan järjetöntä. Joku miellyttävän näköinen kusipää saa valtaa ja ruma sankari jää ilman työkaluja.
Olen huomannut, että iän myötä tuollaisiin pyyntöihin aletaan suhtautua luonnollisemmin. Kyllähän ihmisiä voi tavata. Mutta on oltava myös rehellinen. Jos näkee, ettei sänkyyn päädytä, niin se on hyvä todeta aika ajoissa.
Ja toisaalta, ei se sänkykään maailmaa kaada. Kaikkea voi kokea. Elämä kannattaa täyttä kauniilla kokemuksilla. Ihmisellä on taipumusta kaduta tekemättä jättämisiään eikä niinkään sitä, mitä on tehnyt.
Jos sinä pystyt tekemään jonkun elämän kauniimmaksi, niin se on arvosta. Ihan yhtä arvokasta on se, että joku pystyy tekemään sinun elämästään kaunista.
Voi ihan hyvin suostua, jos se sopii aikatauluun. Tyyliin suoraan vaikka treenien jälkeen on luontevin, koska se ei tuntuis liian "treffeiltä" :D Liian myöhäisenä ajankohtana ei tosin paras vaihtoehto.
Mä luulen, että sillä ei oo niin merkitystä, kuka pyytää vaan että miten pyytää. Semmonen rento asenne on paras.
Ööh. Ei kiitos sanoisin varmaan henkilöille, joista haistaa kilometrin päähän, että on vaan yks sulka lisää hattuun. :)
MUT TOISAALTA. Oon itse ainakin niin tunnevammanen, että saatan jopa kieltäytyä, jos oon itse ihastunut. :D Ja sitten manaan jälkikäteen, että näin sitten piti mennä tekee. :D
Menisin aika varmasti. Uusiin ihmisiin on aina ukava tutustua :)
En mennyt kahville kun nainen pyysi, koska nainen ei kiinnostanut. Olisi ollut ajanhukkaa ja parempi vaan ettei toinen saa lisäajatuksia.
Lähtisin kahville, ellei tyyppi olisi vastenmielinen. Uusiin ihmisiin on kiva tutustua!