Palaamme vielä asiaan. Olen varma siitä. Siihen asti olen turvassa hänen ajatuksissaan. Ja hän minun.
En edes halua unohtaa häntä
koskaan.
33409
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
palaamme?
Vai annetaanko hiljaisesti ajan kulua, omien ajatustemme kanssa painiessa, kunnes viimein palaamme?
näin ..
En tiedä.
tuttua puhetta. Mitä tuolla tarkoitat?
Enpä tiedä, onko hän vastaamassa...mutta yhden kanssa jäätiin samaan teemaan viimeksi kyllä. Pitäisi olla nukkumassa, mutta ei vain yhtään nukuta. Pirteä on olo kuin peipposella.
Näin minäkin ajattelin vielä taannoin yhdestä naisesta. Lopetin haaveilemasta, koska se alkoi tuntua jo liian tuskalliselta. Päätin olla haaveilematta minkäänlaisista parisuhdekuvioista ylipäänsä pistämällä järjen kanssa nuo tunteet lukkoon. Avaan lukon sitten, kun tuntuu että olen taas valmis kohtaamaan jonkun toisen. Hakemalla en enää lähde hakemaan mitään.
en kyllä unohdakaan, ei ole mitään tarvetta siihen vaikka elämä uusine haasteineen jatkuu.
Asiat meni niin kuin meni...En tiedä, mihin asiaan palaisimme. Tajusin sen tänään.
kuinka kauan kesti että tajusit? itse painiskelen asian kanssa, soitanko ja kysyn "mitä hittoa" ja yritän siivota pöydän vielä vai vainko totean että "asiat meni niin kuin meni.."
Me ei soitella toisillemme, ei ole koskaan soiteltukaan. Kai se on kuitenkin ollut hiljainen prosessi, johon hän on käytöksellään minut pakottanut. Niin paljon asioita tapahtui, ettei meistä sitten tullut edes kavereita alkukiinnostuksen jälkeen.
Toivottavasti palataan asiaan. Kaikki jäi niin kesken silloin (tai siis oikeammin ei ehtinyt edes alkaa!) kun mä hämmentyneenä otin jalat alleni.
Joku kumma siinä oli kun ei pysty muita edes miettimään nyt.
Tuntuu ihan hölmöltä tällainen, sehän on täysin tuntematon mies! Miksi mä päätäni vaivaan sillä?
Ei se mene niin...
Ehkä kaipaus on tunne, joka muistuttaa itseä jostain itselle tärkeän asian puutoksesta. Onko sillä tekemistä lopulta sen tunteen herättäneen ihmisen ja todellisuuden kanssa, onkin toinen juttu. En osaa muuten sitä selittää, miksi kaivata lähes tuntematonta.
Silloin et varmasti kaipaa ketään ihmistä vaan jotain muutosta elämääsi. Tuosta ihmisestä on tullut kaipauksen symboli. Eikä siinä ole mitään pahaa niin kauan kun tuo ihminen on onnelisen tietämätön kaipauksestasi. Kenenkään ajatuksia ei saa sotkea jos ei itsekkään tiedä mitä kaipaa.
Ehkä, asia ei ole kenties noin yksinkertainen kuitenkaan. Hän edustaa sitä muutosta, en vain haluaisi nähdä niin. Hän on herättänyt minussa esiin puolia, joiden koen koskettavan syvästi tunteitani. Ehkä jonkun ihmisen tuntee vain läheisenä heti. Jostain syystä.
Uusia hyviä puolia pitääkin löytää itsestään ja kehittää niitä.
On täysin väärin leimautua johonkin olemattomaan kastiin.
Kaikki ihmiset kehittyvät ja kasvavat elämänsä mukana.
Uusia ovia aukeaa ja vanhoja portteja sulkeutuu.
Katso Pekka Himasen ideoita parannuksiksi Suomen maahan. Niissä on ideaa
En olisi uskonut todeksi. Kerrankin jotain oikeasti kehitys kelpoista. Kuitenkin Suomen kaltaiseen takapajulaan liian radikaalia. Toisin sanoen vallassa olijat eivät helpolla lähde mukaan oikeasti kehittämään ihmisarvoista elämää kansalaisilleen. Nauttivat turhasta paapomisesta ja muka avustamisesta.
Ketä auttaisit jos ei köyhiä ja sairaita enää olisi.
Nyt on vain niin etten halua unohtaa enkä menettää häntä.
miksi sinun sitten pitäisi unohtaa?
Näyttää siltä, että hän elää elämäänsä niin, että haluaa tulla unohdetuksi ainakin minun taholtani... Tulkitsen sen niin.
Sitten se voi olla niin.
Niin.
Ei välttämättä silti halua niin, mutta on pakko. Mene ja tiedä sitten kun ei voi puhua.
En halua että eräs mies unohtaisi minua.
Tahtoisin kyllä tavata hänet mahd.pian t as.
Ja ihan kahden kesken.
Hän sai minut tuntemaan jotain enemmän.
Ja Olisi tietenkin paljon parempi kohdata hänet irl kun kuvitella ja arvailla josko tänne olisi kirjoittanut.
Näemme jokapäivä paitsi nyt viikonloppuina emme ole nähneet eikä sekään mahdottomuus olisi.
Katseita on vaihdettu mutta en tiedä edes hänen nimeään.
Hän on voinnut ehkä kuulla nimeni.
Tärkeää olisi päästä juttelemaan asioista hänen kanssaan.
Joku kertoi että jonkun työpaikalta on 3, 5 km kun menee junaratasillan alitse sinne missä hän asuu.
Noh, tämäkin voisi sopia häneen vaikken tiedä missä asuu mut voisin päätellä näin.
Kahvitkin lupasi keittää mut voi olla myöskin joku muu ja sehän tässä surettaakin..kun ei ole varmuutta. Tahtoa kyllä olisi.
Ei niin, on tosi turhauttavaa. Ikävä juttu kaikkineen.
Älä tulkitse. Aina kannattaa puhua, mulla tilanne, jossa en uskalla enää .. en sitten mitään, yritän vaan unohtaa.
Paitsi jos, ihan rauhallisessa paikassa, ilman muita silmäpareja voisin ihan rauhassa istua ja sitten puhua hiljaa tästä, silloin uskon osaavani olla tarpeeksi rauhallinen.
olletteko jutelleet asiasta?
jos on mahdollisuus ottaa yhteyttä, kannattaisiko puhua? itse sain viestin että hän ei halua minun ottavan yhteyttä, itselläni olisi sata sanaa sanottavaa ja nippu kysymyksiä kysyttävänä .. ne sanottuna ja vastaukset saatuna voisi oloa helpottaa ja tämä asian pyörittäminen päässä helpottuisi... unohda en koskaan siltikään...
Katsotaan nyt, asetelma on sellainen. Ikävää kuitenkin, että sinulle kävi noin.
kiitos "kattaus", yksi viesti "pärjäätkö?" helpottaisi vaikka ei lupaisi mitään..
Kun koko ajan saa viestiä että ei voisi vähempää kiinnostaa, mikään. Ei näkeminen, ei
puhuminen, tulee jatkuvasti korvatuksi tuiki tuntemattomilla.
Oletko joskus ollut turvavani?
mies jolle tukeni vaikeassa tilanteessa tarjosin ei antanut siihen mahdollisuuta, tehdä sitä sillä tavalla jolla olisin pystynyt. ja hän pitäisi tietää että en ikinä korvannut häntä tuki tuntemattomilla.
Puhuin omasta tilanteestani ja se mies taas korvasi minut aina tuiki tuntemattomilla.
nettilupauksiin. ketju jo kertoi ettet koskaan tee mitään asialle.
terveys/sairaus (