Mun kaveri on 14v ja oon siit vähä huolissani.. Sen itsetunto ja varmuus on laskenu, se syö tosi harvoin mun ja kahen meidän kaverin seurassa, kieltäytyy karkista yms. ei syö koskaan kouluruokaa, on alkanut myöhästelee koulusta koska ei jaksa nousta, kunto vähän huonontunut, alkanut käyttää koulussa lökäreitä koska ei tykkää näyttää farkuissa "läskejä jalkojaan", sen päätä särkee usein ja koulussa se on aika väsynyt. Mikä sitä vaivaa? Se suuttuu jos sanon jotain anoreksiasta.. Näin vahingossa yhden hänen terkkaripaperin jossa painoindeksin kohdalla luki alipainoinen ja pitäisi nostaa muutamia kiloja että se olisi normaalipainoinen. Vastauksia? :/ Miten voisin auttaa kaveriani ja varovasti selvittää mistä on kyse?
Voiko mun kaverilla olla anoreksia/tms?
tytöthuolissaan
171179
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
mä en osaa kyllä tähän sanoa mitään järkevää...
kyllähän tuo aika vakavalta alkaa jo kuulostaa
omasta puolestani sanoisin että jos yritätte tehdä jotain, niin ystävänne vain suuttuu ja saattaa jopa laittaa välit poikki, mutta toisaalta, jos ette tee asialle mitään, tyttö saattaa oikeasti päästä huonoon kuntoon ja sairaalaan ja kaikkein vakavimmassa tapauksessa kuolla.
anteeksi etten oikein osaa auttaa, tarkkailkaa tilannetta vähän aikaa ja jos se alkaa muuttua huonompaan suuntaan niin puhukaa ystävällenne jopa sen uhalla että hän suuttuu, ja jos se ei auta niin puhukaa hänen puolestaan terkkarille tai jollekkin.
muuta en oikein osaa sanoa
jätä kaveris rauhaa, eiköhän se itse tiedä mikä sillä on ja mitä kannattaa tehdä. turhaan alat suututtaan ja urkkia sen asioita, silläkin on oma elämä
Onko tää nyt jatkunut? Onko mennyt uuteen suuntaan? Ajattelin kun tästä on jo 6 päivää kun teit tän aiheen nii onko jotakin uutta? :D Suosittelen kertoo esim. terveystarkastajalle tai terveystiedon opettajalle, en tiedä. Toivottavasti kaikki kääntyy paremmin!
Sama jatkuu, valittaa aina päänsärystä, nukkuu lyhyitä öitä, kysyy aina onks meil vesipulloo mukana (luultavasti täyttää vatsansa vedellä ku sillä ei oo kuulema koskaan nälkä) jne. Tietää paljon missäkin ruuassa on kaloreita esim omena tai ruisleipä, ja jos syödään karkkia nii se kertoo niidenki kalorit. En haluis kertoo meidän koulun terkkarille koska se on ihan kauhee ja terveystiedon opelle ei sillee viitti ja en kuitenkaa haluis et mun kaveri joutuu ongelmiin... :(
Ei, kaverisi ei joudu vaikeuksiin, älä sitä pelkää. Jos tuohon yritetään puuttua, niin hän suuttuu, se on varmaa, ei hän varmasti halua myöntää, että hänellä on ongelma.
Apua olisi parempi saada mahdollisimman ajoissa, jotta tilanne ei pääsisi pahaksi, mutta... Jos syömishäiriöinen ei ole sairaalakunnossa niin apua on erittäin vaikea saada varsinkin jos henkilö itse ei apua halua. Suosittelen kuitenkin kertomaan jollekin. Ei sen tarvitse olla terkkari, se voi olla vaikka mikä vaan opettaja, jolle kertominen tuntuu hyvältä. Jos et uskalla kertoa kasvotusten, voit vaikka kirjoittaa anonyymin kirjeen. Lupaan, että avun hankkimisen yrittäminen kannattaa, vaikka apua ei saisi. Jos et tee mitään, kadut varmasti myöhemmin.
Kyl mä haluisin kertoo jollekkin että tää tyttö tajuis että se ihan just on tosi sairas jos se ei ala syömään, mutta mitä siitä seurais jos kertoisin jollekkin opelle? Mitä opettaja siinä tilanteessa tekisi? Soittaisi kotiin jossa mun kaverille tulisi ongelmia? Kertoisi terkkarille joka oikesti ihan kauhee? Alkaisi juoruamaan opettajanhuoneessa? :/
jos sun kaverilla on anoreksia nii nää on tyypillisiä oireita:
- hiusten oheneminen
- lihoomisen pelko
- menkkojen pois jääminen
- laihtuminen
- yliaktiivisuus
- ärsyyntyy helposti
- eristäytyneisyys
- paleleminen
- unettomuus
- tykkää kokata ja on kiinnostunut ruuasta, mutta ei syö
- saattaa puuttua muidenkin ruokailutottumuksiin
onko sen luonne muuttunut viimeaikoina? oliko listassa mitään samaa mitä huomaat kaverissasi?
Hiukset on kyl pysyny aika hyvänä, vaikka harjatessa siltä lähtee niitä aika paljon... :o Pelkää lihoomista ihan selvästi, yrittää ottaa myös mahd vähän ruokaa köksän tunnilla. Menkat sillä oli yhdessä vaiheessa 3kk poissa, en tiedä miten nyt. On laihtunut, jos vertaa seiskan ja kasin koulukuvia niin naamastakin jo näkee kuinka paljon on laihtunut! Suuttuu tosi pienistä asioista. Palelee kokoajan ja ei meinaisi ottaa edes takkia pois tunnilta, mutta ei ne muutkaan meidän luokalla takkia ota pois tunneilla. Nukkuu ehkä 5-6h yössä. Tykkää tosi paljon kokata köksässä mutta syöminen jää vähäiseksi. Ei oo paljoo puuttunut meidän ruokailuihin mutta yrittää aina saada meitä jäämään sen kanssa käytävälle istumaan ruokailun ajaksi.
Luonne on muuttunut sillai että ei oo enää niin itsevarma, siitä on tullut tosi hajamielinen(joka ei taida tähän paljoo liittyä?), suuttuu pienistä ja ei osaa ottaa enää läppää läppänä vaan loukkaantuu... :/ Vähättelee myös itseään ja taitojaan tai saavutuksiaan
Itselläni on anoreksia joka on kyllä jo voiton puolella. :) Ja nyt sulla ja muilla ystäväsi kavereilla on tärkeä tehtävä. Tukekaa häntä, älkääkä missään tapauksessa jättäkö häntä yksin. Nuo asiat joita luettelit niin ne vaikuttaa siltä että ystävälläsi on syömishäiriö. Olen pahoillani ystäväsi puolesta.
kyllähän noi merkit viittaa jonkiasteiseen syömishäiriöön.. ainoo mitä oikeestaa voit tehdä on olla tukena. Älä missää nimessä ala painostamaan mihinkään, se pahentaa asioita. Äläkä jätä yksin. Puhun nyt kokemuksen rintaäänellä, itsellä siis anoreksia ja eräät ystävät etääntyy päivä päivältä enemmän ja enemmän, ei tunnu kivalta.
Täällä kanssa ex-syömishäiriöinen. Kuulostaa tosiaan siltä, että ystävällänne on syömishäiriö. Ette ehkä voi tehdä asialle ihan kauheasti, mutta suosittelen kertomaan jollekulle. Oikeasti. Ystävänne ei voi saada apua, jos auttavat tahot eivät tiedä hänen tarvitsevan. KAverillenne ei tule ongelmia siitä, että kerrotte jollekulle sellaiselle aikuiselle, johon itse luotatte tai johon tiedätte kaverinne luottavan. Hän voi kokea mahdolliset seuraukset ongelmiksi, mutta oikeasti ne ovat sellaisten ihmisten yrityksiä auttaa, jotka välittävät. Kukaan ei voi pakottaa häntä paranemaan, jos hän itse ei tahdo. Ehkä hän ei vielä tahdokaan, mutta joskus hän vielä tahtoo, ja silloin hän kaikkein eniten tarvitsee tukea.
Se, mitä voitte tehdä, on olla hylkäämättä kaverianne. Tiedätte, ettei hän pahuuttaan ole sellainen kuin on nyt, äksy ja syrjäänvetäytyvä. Hän on sairas, ja nuo ovat oireita. Voitte tukea ystäväänne olemalla itse terveitä ja osoittamalla hänelle, että välitätte. Että te ette katoa, vaikka välillä tulee vaikeita aikoja. Älkää tuomitko mutta älkää toisaalta hyysätkökään. Olkaa omia itsejänne, älkää jättäkö kaverianne yksin, olkaa hänen tukenaan kun hän tarvitsee. Silloin ystävyys voi kestää yli sairauden ja tukea sairastuneen paranemista sitten, kun hän on valmis paranemaan.
Niin tai sit sun kaveris on vaan tyhmä.. Jos on anorexia nii yleensä sitä peitellään..
Niinhän se yrittääkin, löysät vaatteet, yrittää olla tosi tekopirtee jne. Välit on vaan nyt vähän huonontuneet...
Jos ette oo vielä sanonu kellekään aikuiselle kaverinne tilanteesta niin kannattais todella vauhdilla mennä jo sanomaan!
Kaverin tilanne pahenee, jos siihen ei puututa. Tilanteen pahennuttua huomattavasti tai edes vähän, sairaudesta on tosi hankala päästä eroon ja siitä paraneminen vie joillakin vuosia. Jos yhtään oikeasti välitätte kaveristanne niin käytte sanomassa esimerkiksi sille terveydenhoitajalle (oli sitten millanen oli) niin asia lähtee eteneen!
Kaverinne vois olla tyytyväinen joskus tulevaisuudessa siihen, et tilanteeseen on puututtu (toivottavasti) mahdollisimman ajoissa. Ja tämä siis kaverin mahdollisesti parannuttua sairaudesta.
Mene vinkkaamaan terkkarille. Kannattaa. Pyydä ettei terkkari sano kuka hänet "ilmiantoi". Tsemppiä sulle!
olen itsekkin ex-syömishäiriöinen, ja noi on todellakin niitä merkkejä mitä tulee, ja anoreksian pitkän ajan vaikutuksen myötä kyllä todellakin tulee tyhmäksi, keskittyminen on todella hankalaa, lukemisesta puhumattakaan! hidas kuin etana. myös heti koulun jälkeen nukkuminen on yksi! yksi mun hyvä kaveri on todella alipainoinen ja hänellä oli paljon anoreksisia mietteitä (mutta en sanoisi että hänellä oli vielä anoreksiaa) ja hän söi aika vähän päivässä, mutta en yhtään ihmettele koska hän harrastaa balettia. mutta nyt takaisin asiaan, soitimme kaverin äidille koulun jälkeen ja kerroimme että olimme todella huolissamme, ja että pitäisi häntä silmällä. kaverin äiti myös lupasi että ei kerro hänelle että me soitimme. seuraavana päivänä ystäväni kertoi että hänen äitinsä oli puhutellut häntä pitkään että kuinka hän on huolissaan, miten hän syö ym. ja helpotuimme, että hän ei tiennyt että olimme kertoneet, mutta nyt ystävälläni menee hyvin ja hän syö normaalisti! :) mutta todellakin kannatan soittamaan ystäväsi vanhemmille ja tarkkailemaan tilannetta! toivottavasti oli apua:)
mun kaveri on 12v ja syö normisti enemmän ko mä ,ei harrasta urheiluu toisin ko mä mut on silti mua 10kg kevyempi mut myös 15cm lyhyempi