Miten pääsen eroon viiltelystä?

Onko kellään omia kokemuksia itsetuhoisuudesta ja siitä ylipääsystä?

Minulla on taipumus reagoida ahdistukseen ja paniikkiin polttamalla, raapimalla tai viiltelemällä käsivarttani ja reisiäni. En haluaisi, enkä ole tehnyt sitä muutamaan kuukauteen, ennen tätä yötä.

En tee tätä hakeakseni huomiota, mutta tarvtisen neuvoja. En tiedä mitä tehdä tälle, tai itsetuhoisuudesta syntyvälle syyllisyyden tunteelle. Olen 22-vuotias ja tunnen että minun pitäisi olla tarpeeksi kypsä ja aikuinen käsittelemään ahdistusta, masennusta ja yleisesti elämän negatiivisia yllätyksiä ilman itsetuhoisuutta.

Haluaisin kuulla toisten ihmisten kokemuksia ja kertomuksia siitä, miten lopettaa tällainen käyttäytyminen.
275
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Hommaa itsellesi kumiveitsi, voit purkaa paineitasi ilman vaurioita.

Äänestä

Oikeastaan viiltelyssä yms. ei ole kyse itsetuhoisuudesta, koska viiltelijä ei monestikaan halua tuhota itseään, vaan päinvastoin viiltelee jaksaakseen elää niin hullulta kuin tämä kuulostaakin. Sillä helpotetaan ahdistusta aiheuttamalla kipua, joka vapauttaa endorfiineja aivoihin.

Juuri tuon takia viiltelystä tulee paha tapa. Siihen jäädään koukkuun, kun ei ymmärretä, mistä fysiologisella tasolla on kyse. Kannattaisi tehdä itselleen selväksi, että samaa endorfiinien vapautumista tapahtuu myös, kun pistää itsensä vähän koville liikkuessa. Samalla vapautuisi serotoniinia toistuvien liikkeiden seurauksena, ja mieliala silläkin kohenisi.

On toki muistettava, että joillakin viiltely on uhmakäyttäytymistä ja liittyy persoonallisuuden häiriöihin ja "vihaan", tai psykoottista, jossa se voi olla kaikenlaisilla harhaluuloilla ja mytologioilla "perusteltua".

Äänestä

Kommentoi aloitusta


tämäelämä kirjoitti:

Onko kellään omia kokemuksia itsetuhoisuudesta ja siitä ylipääsystä?

Minulla on taipumus reagoida ahdistukseen ja paniikkiin polttamalla, raapimalla tai viiltelemällä käsivarttani ja reisiäni. En haluaisi, enkä ole tehnyt sitä muutamaan kuukauteen, ennen tätä yötä.

En tee tätä hakeakseni huomiota, mutta tarvtisen neuvoja. En tiedä mitä tehdä tälle, tai itsetuhoisuudesta syntyvälle syyllisyyden tunteelle. Olen 22-vuotias ja tunnen että minun pitäisi olla tarpeeksi kypsä ja aikuinen käsittelemään ahdistusta, masennusta ja yleisesti elämän negatiivisia yllätyksiä ilman itsetuhoisuutta.

Haluaisin kuulla toisten ihmisten kokemuksia ja kertomuksia siitä, miten lopettaa tällainen käyttäytyminen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu