Olen huolestunut 14-vuotiaasta tyttärestäni. Ennen tytär oli iloinen, energinen ja pirteä. Vieläkin samat liikuntaharrastukset jatkuvat, mutta ei enää samalla innolla kuin aiemmin.
Hän on jatkuvasti masentuneen ja surullisen oloinen. Olen yrittänyt jutella asiasta hänen kanssaan moneen kertaan, mutta ei hänellä kuulema ole mitään hätää. Koulu menee hyvin eikä senkään suhteen ole ongelmia. Tyttö ei myöskään protestoi tai kiukuttele meille vanhemmille.
Hänellä on myös aina ollut kova pätemisen tarve ja vaatii itseltään usein liikaa. Nyt hän kuvittelee, ettei hänestä ole meille kuin haittaa eikä kukaan välitä hänestä jne. Vaikka kuinka selitän, että hän on tärkein meille ja yritän sitä osoittaa monin eri tavoin, niin ei auta.
Mikä siis avuksi? Onko tämä vain normaalia murrosikää, johon minunkin vain pitää sopeutua vai voisinko jotenkin helpottaa lapseni oloa?
Auttakaa te, joilla on kokemusta. Myös muiden nuorten kommentit olisivat tervetulleita. Te ehkä parhaiten tietäisitte, miten toivoisitten itseenne suhtauduttavan.
Hän on jatkuvasti masentuneen ja surullisen oloinen. Olen yrittänyt jutella asiasta hänen kanssaan moneen kertaan, mutta ei hänellä kuulema ole mitään hätää. Koulu menee hyvin eikä senkään suhteen ole ongelmia. Tyttö ei myöskään protestoi tai kiukuttele meille vanhemmille.
Hänellä on myös aina ollut kova pätemisen tarve ja vaatii itseltään usein liikaa. Nyt hän kuvittelee, ettei hänestä ole meille kuin haittaa eikä kukaan välitä hänestä jne. Vaikka kuinka selitän, että hän on tärkein meille ja yritän sitä osoittaa monin eri tavoin, niin ei auta.
Mikä siis avuksi? Onko tämä vain normaalia murrosikää, johon minunkin vain pitää sopeutua vai voisinko jotenkin helpottaa lapseni oloa?
Auttakaa te, joilla on kokemusta. Myös muiden nuorten kommentit olisivat tervetulleita. Te ehkä parhaiten tietäisitte, miten toivoisitten itseenne suhtauduttavan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
meillä ainakin murheellinen olemus ja välttelevä käytös ovat aina merkinneet murheita.
se on sitten taas toinen juttu kuinka helposti niitä murheita aletaan vanhalle mammalle purkaa...
onko kotona sattunut jotain? ihan tavallista puolisoiden välistä riitaa, kovia sanoja tai vastaavaa? ei edes sinusta kovin kummosta tunteiden tuuletusta, mutta joka saa sen herkän murkun pelästymään?
14v on kasi luokalla, eikö? siinä iässä monikin asia voi syödä itsetuntoa, jopa hyvä koulumenestys, jos se ei luokan kuningattaren mielestä ole coolia. ta i se ettei ole poikatuttua, jota voisi tituleerata boyfrendiksi. siis meistä aikuisita tosi pikkujuttuja, mutta murkulle eläman kysymyksiä.
minusta sinun tulee jatkaa kyselyä, kertoa että haluat auttaa jos suinkin voit kyseiselle asialle mitään tehdä. istua vaikka hiljaa tytön lähellä, läsnä, paikalla ja olla hiljaa. antaa lapselle tilaisuus kertoa jos hän päättää avautua. usein hiljaisuudella saa paljon aikaan, kun vain on siinä lähellä.
millaista oli kun itse olit nuori, tunnistatko omaa murkkuikääsi tytön reaktioissa? niistä voisit hänelle puhua. ja kertoa niistä mahdollisista koti ristiriidoista, etteivät ne mitään meinaa, jos asia niin on. tai jos oikeasti on jotain kireää ilmassa, voisit vähän valoittaa niitäkin asioita mahdollisimman neutraaliin ja vastapuolta ymmärtävään tyyliin, kyse on kuitenkin teistä vanhemmista, jotka molemmat olette tytölle rakkaita.
Minustakin kuulostaa, että ihan tavallisesta murrosiän mielenkuohunnasta ei ole kyse, vaan jostakin muusta, masennuksesta ehkä. MIkä sen on aiheuttanut, mikä on syynä, kun lapsi ei kerro vaikka kuinka kyselle.. siinäpä se pulma.
Lapsi, nuori, ei aina halua kertoa äidille / vanhemmilleen asioitaan. On helpompi puhua jollekulle ulkopuoliselle.
Missä päin suomea asuttu? ainakin pääkaupunkiseudulla on erilaisia nuorten tukipisteitä, jonne voi soittaa tai jossa voi käydäkin juttelemassa murheistaan. MLL:kin on joitakin puh.päivystyksiä.
Myös oman koulun terkkarille voi aina mennä juttelemaan.
Hanki nämä numerot ja paikat, tiedot. Kerro lapsellesi niistä. Anna lapselle mahdollisuus valita, minkä ja kenen puoleen hän kääntyy, kelle hän murheensa kertoo. Lähtee edes jotenkin vyyhti aukeamaan ja joskus lapsi kertoo sulle mistä oli kysymys. Tai kertoo jo nyt, ennenkuin soittakaan minnekään.
Mä oon itekki 14...
Mun mieletä toi ei ehkä oo ihan normaalia.. Ehkä koulussa on tapahtunut jotain tai en mä tiedä...
Munki mielestä kannattaa ehkä mennä puhumaan jollekkin ulkopuoliselle..
Oletko huomannut muutosta tyttäresi syömiskäyttäytymisessä tai painossa? Olen ollut jonkin verran tekemissä syömishäiriöiden kanssa, ja sellainenkin mahdollisuus tuli mieleen. Nuorten kohdalla on niin mahdottoman vaikea tietää mikä on ns. normaalia ja mikä ei. Tuskin yksikään äiti kuitenkaan lapsestaan turhaan huolehtii, eli mikäli siltä tuntuu, niin ota ihmeessä yhteyttä johonkin asiantuntijaan. Kaikkea hyvää sinulle ja tyttärellesi.
Onko tyttärelläsi ystäviä/kavereita, joiden kanssa viettää aikaa? Hän voi olla menestyvä koulussa ja harrastuksissa, mutta silti yksinäinen ja on siksi murheellinen.
Tuossa iässä voi olla vaikeaa solmia ystävyyssuhteita ja myös vanhat kaverisuhteet voivat katketa eri syistä. Toisaalta koulussa helposti muodostuu porukoita, joiden ulkopuolelle voidaan jättää mitä ihmeellisimmistä syistä.
olen itse 14 vuotias tyttö, luulen että tämä "masennus" voi johtua kavereiden puutteista.. itse olen kokenut sen että jään ulkopuolelle kavereideni jutuista, vai ovatko he edes kavereitani!! silloin tulee suru, vanhempien lohtu ei paljoa auta.. tässä iässä ei vanhemmille juurikaan mitään paljastella, sehän olisi noloa! nyt tietenkin ihmetellään miksi ihmeessä noloa??. no on vain sellanen tarve tulla toimeen omillaan ;) kyllä se siittä.. ainaki rippikoulussa saa kavereita!! ;)
banaalin asian kuin mhdollisen anemian?
"Asiantuntijat" unohtavat niin helposti "taudin" joka ei ole riittävän trendikäs,
Intoilevat vaan pillereistään ja laittavat tyttäresi raskaan lääkityksen alle.
(Ja kun esim.happypills tuloksia ei voi toivoa ennenkuin parin kuukauden päästä niin ihmisistä tehdään riippuvaisia jo ennenkun lääkkeet alkaa vaikutta.Mahtava kapitalistinen idea!!!
Oireet viittaavat vakavasti masennukseen.Varaa aika perheneuvolaan tai tyttärellesi aika koulupsykologille lisäksi on olemassa psykiatrinen poliklinikka nuorille mutta niihin on yleensä kamalat jonot ja tarvitaan kaikenmaailman lähetteitä.Itselläni on 10-vuotias poika,jolla on diagnotisoitu masennus ja hänellä on lääkitys siihen eli apua kyllä löytyy.Jos koet tilanteen vaikeaksi niin suosittelisin varaamaan aikaa yksityiseltä sektorilta nuorisopsykiatrille-sieltä saa avun yleensä nopeammin jos rahaa vaan riittää.