En mä halua olla masentunut, mikään ei vaan taaskaan tunnu miltään.. Näin alkoi edellinenkin masennuskausi, jouduin silloin syömään terapian ohella lääkkeitäkin. Nyt pelkään että tuo kaikki alkaa taas alusta. Kävelen kuin unessa, ilman päämäärää, ilman tunnetta.. En jaksa liikkua, en näe siihen mitään syytä. Kroppa jaksaisi mitä vain, mutta käskyä toimia ei vain tule..
Yritän parhaani.. Ulkoilen, urheilen, nukun, syön, tapaan ystäviä.. Mikään ei vain maistu. En haluaisi lopettaa elämääni, en vain tiedä miksi eläisinkään. Näen elämäni aina samanlaisena merkityksettömänä ja tunnottomana möykkynä yhteiskunnan tiellä. Väsyttää "tuntea" näin. Kaikki se mikä joskus nauratti, itketti, kiukutti, on menettänyt merkityksensä. Kaikki vyöryy vain isona möhkäleenä lävitseni. En edes jaksa kaatua sen painosta...
Ei tämä voi olla se elämä joka on tarkoitettu elettäväksi.. Joku on vienyt kaiken tuntemisen riemun, ilon ja surun kyyneleet. Enkä ilman niitä pysty enää jatkamaan, valitettavasti...
Yritän parhaani.. Ulkoilen, urheilen, nukun, syön, tapaan ystäviä.. Mikään ei vain maistu. En haluaisi lopettaa elämääni, en vain tiedä miksi eläisinkään. Näen elämäni aina samanlaisena merkityksettömänä ja tunnottomana möykkynä yhteiskunnan tiellä. Väsyttää "tuntea" näin. Kaikki se mikä joskus nauratti, itketti, kiukutti, on menettänyt merkityksensä. Kaikki vyöryy vain isona möhkäleenä lävitseni. En edes jaksa kaatua sen painosta...
Ei tämä voi olla se elämä joka on tarkoitettu elettäväksi.. Joku on vienyt kaiken tuntemisen riemun, ilon ja surun kyyneleet. Enkä ilman niitä pysty enää jatkamaan, valitettavasti...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tiedän tunteen.. Itsellä on aivan samanlainen olo. Mä olen kärsinyt masennuksesta neljä vuotta ja se tulee kausittain. Välillä parempi,välillä huonompi. Kuvasit oloasi tosi hyvin. Itse syön masennuslääkkeitä,unilääkkeitä,nukahtamislääkkeitäja käyn psykologilla ja mikään ei tunnu auttavan. Voimia sulle.
Itse olen ryhtynyt vain miettimään, mikä oikeastaan saisi mut tuntemaan hyviä asioita. Olen kehitellyt edes jonkunlaisia päämääriä, jotka voisi tuoda mielenkiintoa elämään. Ei kai siinä mitään menetäkään vaikka yrittäisi edes jotain?
Mistä masennuskautesi oikein alkavat, mitä niille syille voisi tehdä?
Mikä olisi merkittävää sulle elämässä, jotain millä et olisi "yhteiskunnan tiellä"?
Mä olen todella masentuneena hyvin itsekeskeinen, mutta kun koettaa suunnata katseensa muihin, voi ehkä kokea olevansa hyödyllinenkin. Sulla on vielä ystäviä, tee enemmän kiinnostavia juttuja niiden kanssa?