Olishan se ihan kiva ku olis joskus 'äänetön' päivä ja ei olis kummallisia mielikuvia päivittäin. Minkäänlaista kehitystä ei oo ollu lääkkeillä,avohoidolla kolmeen vuoteen jolloin hoito alotettiin. Asioista on varmaan kehittynyt ymmärrystä ihan hyvälläkin tavalla. Joku itsessään hakee niitä menneitä vuosia jolloin oli mielenrauha. Muodostuu kyllä uusia suunnitelmia ja jotakin tulee toteutettuakin epätodellisen ohella mut toivois että se epätodellinen rinnakkaistodellisuus ei olis edes olemassa. Ja jos oliskin niin ei ainakaan niin voimakkaana et se häiritsee ihan tavallisiin asioihin keskittymistä. Koitan tietty keskittyä tavallisesta arjesta suoriutumiseen ja kyllä se onnistuukin kauppareissuineen,siivoomisineen,ruuanlaittoineen ja mitä kaikkea päivittäin tulee tehtyä. Auton ajamista pitää miettiä et onx se liian riskaabelia. Lääkärin arvion mukaan kun ei ammattimaiset trukkikuskin hommat onnistu. Kyse on lähes jatkuvasta rinnakkaistodellisuudesta epätodellisen maailmansa kanssa. Ei ainakaan tähän mennessä ole löytynyt lääkitystä tai hoitoa joka sen poistais. Jonkunlainen ryhmässä puuhastelu voi pitää kiinni enemmän arjessa niin ettei se rinnakkaistodellisuus ole niin vahvasti läsnä. Se voi olla et olen loppuelämäni jonkinverran epätodellisen maailman kanssa tekemisissä mut koitan elää elämääni tavalliseen tapaan siinä ohella ja toivon että todellisuus on vahvempi. Oman teorian mukaan itselleen mielenkiintoisten asioiden kanssa touhuaminen jonkun kanssa pitää paremmin kiinni siinä hetkessä missä elää. Jos touhuamista on päivittäin saman porukan kanssa niin menis paremmin. Se vaan että itselleen mielenkiintoista tekemistä ja siinä hyviä kavereita on ollu vaikea löytää. Niin et kyse olis vuosittain toistuvasta tekemisestä mikä taas tois rutiineja,vakautta ja tasaisuutta elämään. Sitä toivoo tavallista elämää arkisine iloineen ja murheineen eikä mitään outoja,epätodellisia mielikuvia ja kummallisia asioita mielessään. Siispä ei kannata vielä lannistua vaan mietin kyllä mielessäni mahdollisuuksien mukaan olevia asioita johin voisin lähteä mukaan. Oon koittanu eri porukoissa ja vielä ei oo ihan optimaalista löytynyt mut sopii toivoa et viel löytyisi tselleen se huippuporukka ja mielenkiintoiset tekemiset joka päivälle.
pari vuotta psykoosissa
markovehvilainen
2197
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vaikea kuvitella millaista tuo olisi. Noita kummiallisia asioita kun pyörittelet mielessäsi, niin havahdutko siis siihen jossain vaiheessa niinkun että mitä hittoa tässä oikein ajattelen?
Ja siis näetkö ns. hallusinaatioita? Lähin kokemus itselläni mistään kummallisesta on vain sienitripit, joissa tosin näkee vaan mukavia halluja. Ajatukset kyllä laukkaa ihme sfääreissä, mutta tuskin millään tavalla verrattavissa tuohon sinun tilaasi.
Ok,hyvä kun kirjoitit. Mul tuli mieleen et en kai ole ihan vakavissani joka asian suhteen tai yleensäkään minkään asian suhteen. Rinnakkaistodellisuuteni on paljon uutuuselokuviakin hauskempaa koettavaa ja saa mut välillä nauramaan niin että sydänjuurista tuntuu. Siinä on kumminkin semmonen et mult tarttis vielä autoajo sujua et arkiset havainnot omilla aisteilla olis tuiki tarpeellisia. Tarvii nähdä omilla silmillä,kuulla omilla korvilla ja mahdollisesti haistaa ja tunte sormilla ja muullakin iholla. Sit siinä on se että tässä aistikkaassa maailmassa tarttis reagoida kuten autollakin ajetaan. Nyt kun tajuan tämän asian niin on jotenkin parempi olla.