Miten pitkälle olette valmiit menemään saadaksenne sen kenestä haaveilette. Sen jonka uskotte olevan teille tarkoitettu? Oletteko valmiit tyytymään rippeisiin? Jos tiedätte, että hän haaveilee ja uneksii toisesta tai on kenties varattu. Joka tapauksessa asetelma on se, että se toinen ei välitä samalla tavalla syystä tai toisesta. Otatteko sen mitä saatte? Lyhyitä hetkiä kun hänelle sopii, tietäen ettette ole se, jonka hän haluaa.
Joskus olin valmis tyytymään rippeisiin. Siihen mitä toinen suostui tarjoamaan. En enää. Kyse ei ole ylpeydestä tällä kertaa. Se on tervettä itsesuojeluvaistoa ja itsekkyyttä. Haluan kaiken. Kokonaisen elämän. Etsin kunnes löydän sen. Ja minähän löydän.
Joskus olin valmis tyytymään rippeisiin. Siihen mitä toinen suostui tarjoamaan. En enää. Kyse ei ole ylpeydestä tällä kertaa. Se on tervettä itsesuojeluvaistoa ja itsekkyyttä. Haluan kaiken. Kokonaisen elämän. Etsin kunnes löydän sen. Ja minähän löydän.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Jos se toinen ei välitä samalla tavalla en halua minäkään. Ei ole silloin minulle tarkoitettu.
rippeisiin. Se on kaikki tai ei mitään.
En minäkään. Enää.
Kaikki tai ei mitää. Ja nyt se on ei mitään. Hän päättänyt
No jos minusta olis kysymys niin kyllä haluan hänen elämässään jollai lailla olla vaikkei mitään suhdetta olisikaan. Ystävänä sitten.
No mulleppa ei kuule kelpaa pelkkä ystävyys. !!!
Olet muuten aika itsekäs. Eli haluat hänet ja haluat jonkun toisen. Haluat hänen katsovan vieressä, kun itse elät elämääsi toisen kanssa? Ja vielä varmasti haluat hänen iloitsevan puolestasi...sillä ystäväthän ovat sellaisia, jotka iloitsevat ystävän onnesta jne. Tarkemmin ajateltuna olet todella pöyristyttävän itsekäs.
ystävyys ??? heheh saatanamuna !
Joku puhui sanoillani. Kaikki tai ei mitään. Saa sitä vastapuoli pyöritellä peukaloitaan, että mikä sille nyt tuli..ehkä sille joskus selviää.
hei kuule ap! ei se mee noin! "haluan olla hänen elämässään jollai lailla, ystävänä sitten" hei, kuuntele itseäsi, nyt on sun haluistasi kyse!!! se toinen voi kokea aivan samalla tavalla, että hän on sitten sulle ne "rippeet", kun vain ystävä haluut olla!
ehkäpä se toinen haluaa jatkaa myös elämäänsä, ilman sua. onko se sitten mielestäsi ylpeyttä? ehkäpä hänkin haluaa suojella itseään ja olla näin ollen itsekäs! sanot, että haluat kaiken, älä sitten odota häneltä mitään ystävyyttä! sori, mut näin se tosi elämässä vaan menee!!
Selvä homma. Ei vaadita.
Se on tervettä haluta kaikki, eikä tyytyä rippeisiin. Jos lähtee sekoilemaan varatun kanssa, voi varautua vierailemaan helvetissä.
Sinne pääsee ilman käytännön sekoilujakin.
Miten pitkälle vaan, kunhan ei toisen onnen kustannuksella. En edes tiedä onko se mahdollista että menee siten liian pitkälle. Ehkä luulin joskus että s on mahdollista mennä liian pitkälle niin että toisen onni vaarantuu. Mutta ehkä kuitenkin jokaisen onni on omalla vastuulla. Ja tyydyin rippeisiin kun olisi ollut syytä olla itsekkäämpi.
Jokaisen onni on aina ja vain omalla vastuulla. Ei pidä lähteä sekoilemaan, jos myöhemmin syyttää toista elämän hukkaamisesta.
Ikinä en ota yhteyttä. Vaikka kaipaan ihan järjettömästi niin silti. Nainen ottakoon yhteyttä jos on vielä kiinnostunut. Puoli vuotta oon ollu hiljaa jaksan odottaa vielä toisen puolikkaan.
Kuulostaa just mun daamilta... ja just siksi homma ei etene....
homma "munavittu"!
että syy ei koskaan ole vain toisessa, oletko sinä tehnyt kaikkesi että hänen olisi helppo
edetä ja lähetä sinua? joskus vähän kummastuttaa nää kuinka ehdottomia ollaan tuomitsemaan toinen kaikesta mutta onko oma toiminta niin moitteetonta että siihen
toisen tuomitsemiseen on varaa ja se on oikeutettua?!
syytä mistään omalle kontolle kun kaiken voi sysätä toisen kontolle. onhan se paljon mukavampaa itselle niin, saa täällä sitten sitä daamia mollata muille.
ei murusiin enään ikinä. itse olin valmis menemään hänen ehdoillaan pitkäänkin, tilanteen pakosta, mutta se ei riittänyt... kerran tätä tuli kokeiltua - ei enään ikinä..
liian raastavaa & ahdistavaa .. (en ollut "toinen nainen")
Joskus enny liianki pitkälle. Ottanu liikaa vastuuta toisen ongelmista ja toisesta. Kuluttanut itsensä loppuun, jättänyt oman hyvinvoinnin ja mielenterveyden toiselle sijalla.
Siinä palaa loppuun.
Sama mutta toisella ei onneks ongelmia.Paloin loppuun kannatellessani suhdetta,lähes yksin.Olisi pitänyt miettiä tarkemmin,kuka sopii itselle eikä olla saamattoman rakastajan kanssa.Jos vaati jotain,tuli syyllisyys.Oli yksinäinen olo...tuntui että elämä menee muualla.En kokenut että seuraani arvostettiin tarpeeksi,pienillä jutuilla mahdollista osoittaa.Aika typerä olo suhteen jälkeen.Kuin olis tehny konkurssin,mutta teki kaikkensa,toisin kuin asiantilaa tajuamaton "osakas".Nyt hän on parka uudessa suhteessa,jonkun toisen riesana.Kihloohin meni arvaten naisensa idea,ei älyäisi itse edes ajatella asiaa.Miksi suhteellisen tasaiset ja uskolliset miehet on aina tyhmiä.Vituttaa niin paljo,mut anti olla kohta tulee joku katkera runkku haukkumaan ja nimittelemään kirjoitukseeni.En toivo kenellekään sellasta sitkeyttä,mitä itsellä oli,menetin siihen suhteeseen nuoruuteni.
Ei ole mitään, ei niin mitään syytä tyytyä vähempään kuin siihen, mikä riittää pidemmällä tähtäimellä. Ei hänen, eikä minun. Tulevaisuuttahan siinä itselleen tehdään. Näillä mennään.
en halua lyhyitä hetkiä, en kenenkään rippeitä, en viiden minuutin varveja, enkä sitä, että hän palaisi tai haikailisi toisen naisen viereen. ei minulle sellainen riitä.
toivon omaa murua vierelle kulkemaan, jonka rakkaus on aitoa.
mokailijamies joka piirtää sydämmiään sinne tänne naikkoselle ku naikkoselle. empä isommasti tunnisteita löytänyt tuosta naisesta.
tämä palstahan on ollut myrkkyä tähän asti, täällä on voinut vain vattuilla yhelle naiselle.
mut ei liene tämä se.
että mitä oli ja mitä on?
kerroppa se.
minä mietin kaiken valmiiksi, olin valmis jättämään kaiken uskoessani toisen vakuuttelut pitkään jatkuneesta seuraamisestani ja kiinnostuksesta itseeni
- tilanteen jälkeen, toinen sanoi, ettei tästä voi tulla mitään vakituista
petyin, itkin, kärsin, lähes pääsin yli
myöhemmin toinen teki itseään tykö
ikinä en enää itseäni avannut
mutta kaikki vaan jatkuu
on jatkunut vuosia
tulevaisuudesta ei takeita
ei myöskään toisen tunteista
sitä on varmaan ehtinyt miettiä vuosien varrella. Sitä mieltä olen kyllä ollut jo kauan kuitenkin, että jos en itse ole se, jonka se joku haluaa, niin siinäpä se sitten on.
Ei rippeitä, ei "ehkä"-sotkujakaan, ei mitään "olisiko, eikö"-juttuja. Se, että kuvittelee, että onko tässä jotain, eikä siinä ole... Yhtenä päivänä herää kuvitelmista ja tajuaa, mitä kaikkea sitä ehti miettiä ja niin ei sitten käynyt. Mielummin ei sellaista uudestaan. Sitten sitä tunteilee aikansa ja yrittää järkeillä ja silti mikään ei katoa heti.
Kuitenkin, jos ei, niin ei. Täytyy kyllä myöntää, että aika harvoin mitään "kyllää" osaisin edes ajatella.
Aika synkältä tuntuisi jos kaveri koko ajan vain mittaa saako tarpeeksi, oletko rittäävä, etkö annakaan kaikkeasi?
-- Haluan kaiken. Kokonaisen elämän. Etsin kunnes löydän sen. Ja minähän löydän. --
Saat kokonaisen elämän kun hyväksyt että tyydyt elämään "etsin kunnes löydän"
itse "otin" mitä sain eli ne "rippeet", joustin tarvittaessa.... henkisesti rasittavaa aikaa...
uskokaa & naurakaa, mutta sain ravintolassa "onnen keksin" josta tuli lappu tekstillä:
"vain hiiret tyytyy murusiin"
sitä tuijottelin pari iltaa itkien, tiesin että olin jo aavistanut jonkun aikaa, mitä oli tulossa ja mitä tehtävä ... tuo teksti vaan laukaisi: en ole hiiri...
"tyhmä juttu", mutta tosi...
Kuka tietää kuinka pitkälle? Toisen tekemisiin ja tekemättä jättämisiin on mahdoton puuttua, kunhan omat asiansa saa jokainen hoideltua.
Ja teen kuten saarnaan, olen aivan varmasti sanani mittainen ihminen.
Se joka aina pelkää ja miettii ja pohdiskelee saa todellakin tehdä sitä lopun elämäänsä.
Play to game tai älä.