Miten sellaista ihmistä pitäisi lähestyä johon on ollut joskus umpi-ihastunut mutta ei ole pystynyt tunnustamaan (olin liian nuori ja epävarma, enkä tajunnut että maailmassa on pahempiakin asioita kuin pakit)? En pääse hänestä koskaan eroon. On edelleen se ihminen kaikista johon katse hakeutuu. Luultavasti joudun näkemään häntä tulevaisuudessa mutta en tiedä milloin seuraavan kerran. Vituttaa vaan kun hän muistaa minut jonain idioottina. Kohta hän perustaa varmaan perheen jos ei hänellä ole jo ja sitten vituttaa vielä enemmän.
Kaihertaa
apuuak
5234
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Viesti kännykkään "hei..mitä kuuluu, haluaisin jutella, sopiiko se sinulle" Sitten vaan kuulostelet mitä tapahtuu. Mitenkään suoraan et voi heittäytyä jalkojen juureen ja tunnustaa tunteitasi...tunnustele, onko hänellä kiinnostusta sinua kohtaan ja minkä verran. Tuosta pääset liikkeelle..loppu onkin sitten selvää pässin lihaa....
Yoy go it...tsemppiä..
http://www.youtube.com/watch?v=g-6a9jC-K8I
kuka ton laitto ?????
Ei tullut mieleen mitä muuta olis tänään toistanut ?ei tämä
http://www.youtube.com/watch?v=POiYdsMfiEI
Varmaan sitä toista osapuoltakin. Yleensä nuo suuret ihastumiset on molemminpuolisia. Tietysti otat yhteyttä siihen ihastukseesi ja tunnustat asian. Sitten voitte puhua asioista ja katsoa eteenpäin.
Olin silloin henkisesti vielä ihan lapsi ja hän aikuinen. Lievästi pervo olisi ehkä ollut jos olisi silloin osoittanut jotain molemminpuolista. Jos hän ylipäätään muistaa minut niin luultavasti joko huvittavana tai ärsyttävänä.
Hän on alle 10 vuotta minua vanhempi. Nykyään minulla on sen ikäisiä kavereita ja deittejä. Silloin kuitenkin oltiin ihan eri levelillä. Tykkäämiseen sekoittui aika paljon lapsellista ihailua... Tähän mennessä ihailu on palannut terveisiin rajoihin mutta tykkääminen on jäänyt :/