ajattelin nyt kertoa kätilötyön pääsykokeistani jamkista. tulokset tulee 2vk päästä mutta haluaisin vähän kuulla miten muiden mielestä pärjäsin :D tasohan kätilöksi on todella kova... :S ihan siis ajankuluksi kyselen :D
-minulla on aiempia opintoja puoli vuotta sh linjalta täältä kotikaupungistani, olenko siis tuuliviiri joka ei tiedä mitä haluaa vai ymmärtävätkö haastattelijat (opettaja) että opiskelin sh linjaa oikeasti vain edesauttaakseni pääsyä kätiöksi, vaikka sitten toiselle paikkakunnalle. enkä tuonut asiaa esille mitenkään suuresti ajatellen olevani parempi kuin muut
-minulla on kaksi lasta, en pystyisi muuttamaan kun opiskelut alkaisivat tammikuussa eli lykkäisin aloitusta vuodella... monethan niin tekevät mutta kaikkien ei tarvitse sitä kertoa jo pääsykokeissa. minä sen kuitenkin sanoin suoraan koska ensinäkään en osaa valehdella ja kuulostaisi naivilta sanoa että juu tulen perheellisenä tuosta vaan tänne. kuinkas huono juttu se nyt on? tulin kuitenkin toiselle paikkakunnalle kokeisiin..
-matikassa sain o,5/8p.... hmmm.. :D laskut oli oikeasti vaikeita, monilla meni kuulemma penkin alle "onneksi"
-kun kysyttiin opettajahaastattelussa englannin taitojani kun sitä paljon tarvitaan vastasin että työtähän on tehtävä ja haastetta riittää mutta en ole ihan toivoton tapaus, on vaan asiat päässyt unohtumaan.. mitenhän ne tuonkin ottaa, oliko hyvä että myönsin kuitenkin heikkouteni?
-myös parissa kohtaa vastasin sellaisia vastauksia jotka olivat hieman outoja ja olisin myöhemmin osannut ne muotoilla paremmin.. vastailin kuitenkin niin että tiedostin heikkouteni, olin oma itseni ja mietin myös kehityskeinoja en vaan missä olen huono vaan myös että mitä sille voi tehdä jatkossa... merkkaako se siis mitään että tiedostan huonot puoleni ja olen niitä valmis kehittämäään? tuskin heikot kohtani kuitenkaan sen suurempia ovat kuin muilla keskimäärin vaikka möläyttelinkin vähän :D
-ryhmäkeskustelussa puhuin ihan hyvin, kysyin myös hiljaisien mielipiteitä pari kertaa, sanoin että pitäisiköhän mennä aiheessa eteenpäin, päätin esityksemme sanomalla kiitos, esityksemme on päättynyt (opettajat oli vaan hiljaa ja tuntui kuin he olisivat testanneet että jäämmekö vaan seisomaan jos he eivät sano mitään ja vasta tuon jälkeen he alkoivat puhua..), alussa siirsin paperin ja kynän vieressä istuvalta eteeni kun hän ei kirjoittanutkaan mitään ylös ja aika vaan kului, olenko ollut liian päällekäyvä?? :S
-olin myös ainoa joka sanoi ymmärtäneensä tehtävän annon erilailla kuin muut ja olinkin sitten kyllä oikeassa, mainitsin asiasta mutta koska muut olivat eri mieltä (5muuta), jatkoin muiden mukana. olinko liian mukaileva vai oliko tuo sitä hyvää ryhmän kuuntelemista?? en kuitenkaan ollut 100 varma tehtävänannosta niin noloa jos olisin ollut väärässä ja jankannut vaan... osa tehtävästämme siis kusi mutta niin kuulemma muillakin, se oli kompa.. olisiko minut pitänyt olla jämäkämpi kun olin kerta oikeassa?? en olisi osannut siinä tilanteessa...
-myös itsearvioinnissa toin mielestäni hyvin esiin myös miten voin ensi kerralla parantaa ei vaan mitä.. ja missä olen hyvä myös=puhumaan =P. kuinka helposti minusta sitten jää päällekäyvä kuva? kyselin, puhuin, kirjoitin...?
-meillä oli myös ennakkotehtävä "miksi haet tälle alallle juuri nyt, millainen oppija olet, miksi sopisit tälle alalle" jne.. ja mielestäni vastasin lyhyesti ja ytimekkäästi mm. "opin asiat yhdistämällä käytäntöä ja teoriaa sekä....., haen nyt (äitiyslomalla) koska haluan ylläpitää mahdollisuuksiani päästä haluamalleni alalle ja koska..., sovin tälle alalle koska olen avoin ja realistinen ihminen ja haluan oppia olemaan osana ihmisten hyvinvointia sekä.... :D jne =) eli ok???
Olen siis malttamaton tulosten kanssa koska sitten alkaa miehen suostuttelu toiselle paikkakunnalle.... jos en pääse kouluun niin elämä jatkuu ihan samanlaisena ja palaan äitiysloman jälkeen shksi =)
-minulla on aiempia opintoja puoli vuotta sh linjalta täältä kotikaupungistani, olenko siis tuuliviiri joka ei tiedä mitä haluaa vai ymmärtävätkö haastattelijat (opettaja) että opiskelin sh linjaa oikeasti vain edesauttaakseni pääsyä kätiöksi, vaikka sitten toiselle paikkakunnalle. enkä tuonut asiaa esille mitenkään suuresti ajatellen olevani parempi kuin muut
-minulla on kaksi lasta, en pystyisi muuttamaan kun opiskelut alkaisivat tammikuussa eli lykkäisin aloitusta vuodella... monethan niin tekevät mutta kaikkien ei tarvitse sitä kertoa jo pääsykokeissa. minä sen kuitenkin sanoin suoraan koska ensinäkään en osaa valehdella ja kuulostaisi naivilta sanoa että juu tulen perheellisenä tuosta vaan tänne. kuinkas huono juttu se nyt on? tulin kuitenkin toiselle paikkakunnalle kokeisiin..
-matikassa sain o,5/8p.... hmmm.. :D laskut oli oikeasti vaikeita, monilla meni kuulemma penkin alle "onneksi"
-kun kysyttiin opettajahaastattelussa englannin taitojani kun sitä paljon tarvitaan vastasin että työtähän on tehtävä ja haastetta riittää mutta en ole ihan toivoton tapaus, on vaan asiat päässyt unohtumaan.. mitenhän ne tuonkin ottaa, oliko hyvä että myönsin kuitenkin heikkouteni?
-myös parissa kohtaa vastasin sellaisia vastauksia jotka olivat hieman outoja ja olisin myöhemmin osannut ne muotoilla paremmin.. vastailin kuitenkin niin että tiedostin heikkouteni, olin oma itseni ja mietin myös kehityskeinoja en vaan missä olen huono vaan myös että mitä sille voi tehdä jatkossa... merkkaako se siis mitään että tiedostan huonot puoleni ja olen niitä valmis kehittämäään? tuskin heikot kohtani kuitenkaan sen suurempia ovat kuin muilla keskimäärin vaikka möläyttelinkin vähän :D
-ryhmäkeskustelussa puhuin ihan hyvin, kysyin myös hiljaisien mielipiteitä pari kertaa, sanoin että pitäisiköhän mennä aiheessa eteenpäin, päätin esityksemme sanomalla kiitos, esityksemme on päättynyt (opettajat oli vaan hiljaa ja tuntui kuin he olisivat testanneet että jäämmekö vaan seisomaan jos he eivät sano mitään ja vasta tuon jälkeen he alkoivat puhua..), alussa siirsin paperin ja kynän vieressä istuvalta eteeni kun hän ei kirjoittanutkaan mitään ylös ja aika vaan kului, olenko ollut liian päällekäyvä?? :S
-olin myös ainoa joka sanoi ymmärtäneensä tehtävän annon erilailla kuin muut ja olinkin sitten kyllä oikeassa, mainitsin asiasta mutta koska muut olivat eri mieltä (5muuta), jatkoin muiden mukana. olinko liian mukaileva vai oliko tuo sitä hyvää ryhmän kuuntelemista?? en kuitenkaan ollut 100 varma tehtävänannosta niin noloa jos olisin ollut väärässä ja jankannut vaan... osa tehtävästämme siis kusi mutta niin kuulemma muillakin, se oli kompa.. olisiko minut pitänyt olla jämäkämpi kun olin kerta oikeassa?? en olisi osannut siinä tilanteessa...
-myös itsearvioinnissa toin mielestäni hyvin esiin myös miten voin ensi kerralla parantaa ei vaan mitä.. ja missä olen hyvä myös=puhumaan =P. kuinka helposti minusta sitten jää päällekäyvä kuva? kyselin, puhuin, kirjoitin...?
-meillä oli myös ennakkotehtävä "miksi haet tälle alallle juuri nyt, millainen oppija olet, miksi sopisit tälle alalle" jne.. ja mielestäni vastasin lyhyesti ja ytimekkäästi mm. "opin asiat yhdistämällä käytäntöä ja teoriaa sekä....., haen nyt (äitiyslomalla) koska haluan ylläpitää mahdollisuuksiani päästä haluamalleni alalle ja koska..., sovin tälle alalle koska olen avoin ja realistinen ihminen ja haluan oppia olemaan osana ihmisten hyvinvointia sekä.... :D jne =) eli ok???
Olen siis malttamaton tulosten kanssa koska sitten alkaa miehen suostuttelu toiselle paikkakunnalle.... jos en pääse kouluun niin elämä jatkuu ihan samanlaisena ja palaan äitiysloman jälkeen shksi =)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihan fiksultahan noi vastaukset kuulosti ja käyttäytyminen ryhmätilanteessa vaikutti sosiaalisesti kyvykkään ihmisen käytökseltä. Tietämykseni mukaan ryhmätilanteessa pärjää kun perustelee mielipiteensä, ottaa muut huomioon ohjaa keskustelua aiheesta, tekee yhteenvedon keskustelusta ja huomioi muiden mielipiteet. Ei tässä oikeen muuta voi sanoa kun pitkää pinnaa odotteluun.