Siinähän se jo otsikossa tulikin. En kyllä oo varma oliko sen syömishäiriön nimi BED vai mikä. Jotain tohon suuntaan kuitenkin.
Luin joskus, että se olis vähän samantapainen kuin bulimia, mutta oksentamisen sijasta paastotaan. Mulla on näin. Joko mulla on mättöpäivä tai sitten en syö mitään, "normaalisti" en pysty syömään.
Yritän koko ajan olla syömättä, parhaimmillaan pystyin 9 päivää olla ilman ruokaa, siis syömättä. Mä haluan laihtua, joten olen syömättä.
Eilen mun isä sano mulle ohimennen, että oot tainnu vähän lihoa. EN TODELLAKAAN SYÖ ENÄÄ KOSKAAN!!
Luin joskus, että se olis vähän samantapainen kuin bulimia, mutta oksentamisen sijasta paastotaan. Mulla on näin. Joko mulla on mättöpäivä tai sitten en syö mitään, "normaalisti" en pysty syömään.
Yritän koko ajan olla syömättä, parhaimmillaan pystyin 9 päivää olla ilman ruokaa, siis syömättä. Mä haluan laihtua, joten olen syömättä.
Eilen mun isä sano mulle ohimennen, että oot tainnu vähän lihoa. EN TODELLAKAAN SYÖ ENÄÄ KOSKAAN!!
Vastaukset 9
Vanhimmat
BED ei todellakaan ole paastoamista vaan pakonomaista syömistä. Eli bulimiaa, jossa ahmitaan jääkaapistakin valo MUTTA ei oksenneta. Siis paastolla, syömättömyydellä ei ole mitään tekemistä BED:n kanssa.
Enemmänkin syömättömyytesi viittaa anorexiaan. Hae apua ennen kuin ongelmasi karkaa käsistä kokonaan. Ja isällesi voisit sanoa haista p*ska äijä! Ei tuollaista saa tyttärelleen sanoa.
Tsemppiä. Koita jaksa. Mutta älä lakkaa kokonaan syömättä. Siinä käy pian niin kuin mustalaisen hevoselle vanhassa tarinassa: juuri kun oppii olemaan syömättä, kuolee. Sitä sinä et kai halua?
Mulla taitaa olla juuri kyseinen tauti! Tämänkin päivän oon vaan juossu ympäri kaupunkia ruokapaikasta toiseen...Oon kärsiny enemmän tai vähemmän syömishäiriöistä jo neljä vuotta. Aluksi sairastin anoreksiaa ja selvisinkin siitä, mutta viime vuonna aloin taas oireilla ja laihduin luurankomaiseksi. Sitä vaihetta on nyt seurannut rankka kahden kuukauden kestäny lähes päivittäinen mässäily. En kuitenkaan koskaan oksenna, koska ajatuskin siitä tuntuu tosi vastenmieliseltä. Oonkin siis lihonnu 10 kiloa ja nyt mulla alkaa mennä pikkuhiljaa hermot ja toivo! Joka ilta vannon, että tää oli viimeinen kerta kun syöpöttelen, mutta sit se taas alkaa..Oon ihan turvonnu ja vaatteet ei mahdu päälle, kun oon paisunu niin kauheesti. Tunnen itteni lihavaksi, rumaksi, enkä kehtaa edes tavata kavereitani. Sitä vaan miettii miten mun superitsekurilla oon voinu päästää itteni tällaseen kuntoon. Oon niin hemmetin vihanen!
Haluaisin kysyä nimimerkiltä supersize
Voinko kysyä? Asia kiinnostaa, en halua irvailla tms.
Oletko miettinyt, että ruokaa on sallittua syödä? Katsoo vain että syö sitä terveellistä ruokaa ja sen jälkeen ottaa jotain imelää (jos maistuu enää sen jälkeen kun on saanut mahan täyteen).
Muistaa että ruokaa saa syödä ja että on hyvä jos on intohimoa ruokaan. Nälkä ei saa olla :)
Oletko miettinyt, että tykkäätkö ruoasta vai haluatko kurittaa itseäsi? Tosi kiva jos osaat vastata jotain tähän, haluan ymmärtää asiaa
Muidenkin mielipiteet/kokemukset on tervetulleita!
Mulla on ihan sama tilanne ollut. Vaatteet ei mahdu päälle, ulkonäkö on ihan paisunut ja muodoton, ketään ei kehtaa tavata.
Haluutko kirjoitella ja vaihtaa ajatuksia??
Oon "kohtalotoverisi".
[email protected]
Tiedän oikein hyvin, että tulee kuunnella omaa kehoa ja syödä kun on nälkä, mutta mun kohdalla homma on menny jo niin överiksi, että en osaa enää toimia viestien pohjalta. Jos saan katkastua mässäilyputken niin pystyn paastota jogurtilla ja hedelmillä jopa viikkoja. Niin ja sillon liikun myös mielettömästi. Mut sit kun kerran sorrun johonkin herkkuun, niin se onki taas menoa..Tiedän, että ei näin voi jatkaa ikuisesti. On kamalan ahdistavaa, kun päässä pyörii vaan syöminen ja tällä hetkellä enemmänkin, että ois pakko vähän laihduttaa!!!Tällasta helvettiä en toivois kenellekkään. Haluun päästä tasapainoon ja tavalla tai toisella mun on se löydettävä.
Siis mässääminen on todella ahdistavaa...Se onkin ongelma et miten sen tasapainon löytäisi,silleen et ruoka ei olis enää pakkomielle.Viimiset neljä vuotta olen ollut laihiksella,kiloja on mennyt parhaimmillaan jopa 25kg 4 kuukaudessa mut viimisen vuoden aikana oon lihonnut 25kg!!Järkyttävää.Mulla on kanssa se et joko syödään kunnolla tai ollaan tiukalla dieetillä.Ns. normaalit päivät on vaan epäonnistuneita dieettipäiviä.Ja aina kun oon mässännyt tulee järkyttävä morkkis...tai no se tulee kyllä oikeastaan aina syömisen jälkeen.Ja koko ajan taustalla tykyttää ajatus että pakko laihduttaa.Ja mun mässääminen ei ole vaan pelkästään herkkuihin kohdistuvaa...En esim voi pitää mitään ruokaa kotona tai tehdä isoja satseja ruokaa etten syö kaikkea kerralla.Olo on ihan kuin tekis palapeliä jonka aina sekoitan kun oon saanut vähän koottua.Olo on suorastaan epätöivonen,ei sentään itsetuhoinen.Mulla on paljon ylipainoa eli se on oikea ongelma ja niin monet dieetit oon läpikäynyt mm.painonvartijoissa ollut että tietoa kaloreista ja muusta löytyy.Urheiluakin harrastan säännöllisesti ja hyvä olen muita neuvomaan miten pitäisi laihduttaa,syödä terveellisesti jne.Eli jos pelkällä järjellä pystyis laihduttaan niin ongelmaa ei olis.Omalla kohdalla oon totaalisen sokea ja tunnetilojen vietävissä.Joskus annan itselleni tietoisesti luvan että nyt valitset sit sellasen karkkisysteemin mitä sä oikeesti,oikeesti haluat, niin en oikeastaan halua mitään,mut pakko on sada.Tulee sellanen kieroutunut olo tyyliin et on mulla ainakin jotain,"tää on mun paras kaveri".Sairasta,tiedän,varsinkin kun mulla on paljon ihania ystäviä ja elämä suht koht mallillaan.Oon ajatellut että menisin jonnekin tutkituttaan pääni,koska tää alkaa oleen aika rankkaa itsellenikin kun tuntuu ettei enää muuta elämään mahdu kuin syöminen ja miten pystyisi oleen syömättä..."Kaikki olis niin paljon paremmin jos vain olisin hoikempi"
Oon ite aika samanlaisessa tilanteessa tällä hetkellä: paino noussut parissa kuukaudessa ~10kg, mitkään vaatteet ei mahdu päälle ja kavereita en enää kehtaa tavata. Masentaa vaan.
Päivät käytän lähinnä urheiluun ja opiskeluun, iltaisin sitten ahmin. Välillä pystyn olemaan muutaman päivän "kuivilla", mutta sitten kierre alkaa taas uudestaan... haluun eroon tästä!!
Siis aivan kuin mun suusta noi sun sanas. Mulla kaikki alkoi anoreksiasta pari vuotta sitten ja vuoden päästä siitä se muuttui todella vakavaksi bulimiaksi ja nyt, tähän järjettömään syöpöttelyyn. Joka ilta teen ittelleni katteettoman lupauksen että ei enää ikinä! Muttaa ei, taas seuraavana päivänä se alkaa. Ihan niinkuin joku oikein pakottaisi syömään. Tätä kestänyt jo puolitoista vuotta. Oon lihonnu ja paisunu 15kg, vielä kyllä normaalin rajoissa, mutta anoreksia on jättänyt jälkensä että pitää olla hoikka. Harrastin ennen kilpatasolla urheilua, mutta nyt sen sijaan SYÖN!!! Täysin tyhmää... Mun kaverit ovat kaikki hoikkia ja niin ees päin, joten kehtaa enää liikkua heiän kanssa. Se on kamalaa, sillä menetin todella hyvän ystävän. Hän ei kyllä tiedä syytä että miksi, en tiedä pystyykö ymmärtämään jos kerron, kun ei tiedä millaista se on kamppailla ruoan kanssa joka ikinen päivä. Vihaan suoraan sanottuna itseäni päivä päivältä enemmän. Kohta varmaan aina ja ikuisesti. Taas tänään teen sen päätöksen että ei enää ikinä, ja toivon pysyväni siinä. Huvittavinta on, että kukaan ei ole huomannut ongelmaani ruoan kanssa. Vaikka anoreksian aikoina olin reilusti alipainoinen ja todella nopeassa ajassa lihosin runsaasti. Johtuu varmaan siitä, että olen onnistunut salaamaan ongelmani kaikilta. Olen luonteeltani sellanen että ei apua haeta vaan itse täytyy selvitä sillä itse tähän tilanteeseen ollaan jouduttukin.
http://student.sote.hamk.fi/~lavoutian