alka suunnitella perhettä?
Vaikka moni ei sitä myönnä, niin Jotenkin tuntuu, että jos kovin aikaisin suhteeseen tulee lapsi, niin eikö se ole suhteesta ja yhteiseltä pariksi kasvamiselta pois ja sitä kautta perheen perustalta? Tavallaan ollaan tutustumisvaiheessa, niin siihen tulee liikaa sitten uutta. Ehtiikö siinä pureskella edes asioita, jos tulee parisuhde, avioliitto, lapsi, asuntolaina jne jne? Jotenkin aika suoritus, mutta kenelle todisteeksi?
Nyt ei mitään "meillä tehtiin näin ja ollaan jo kaksi vuotta oltu naimisissa -toistaiseksi". Elämänkokemusta omaavammilta mielellään vastaukset ja perustelut. Myöskin laajempaa pohdintaa.
Vaikka moni ei sitä myönnä, niin Jotenkin tuntuu, että jos kovin aikaisin suhteeseen tulee lapsi, niin eikö se ole suhteesta ja yhteiseltä pariksi kasvamiselta pois ja sitä kautta perheen perustalta? Tavallaan ollaan tutustumisvaiheessa, niin siihen tulee liikaa sitten uutta. Ehtiikö siinä pureskella edes asioita, jos tulee parisuhde, avioliitto, lapsi, asuntolaina jne jne? Jotenkin aika suoritus, mutta kenelle todisteeksi?
Nyt ei mitään "meillä tehtiin näin ja ollaan jo kaksi vuotta oltu naimisissa -toistaiseksi". Elämänkokemusta omaavammilta mielellään vastaukset ja perustelut. Myöskin laajempaa pohdintaa.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Min. 12 vuotta suhdetta ja ikää min. 32v.
Tämä on lasten hiekkalaatikko koko palsta. On sama kun tuuleen pieree kun näille vatipäille yrittää jotain selittää ja neuvoa! Tyhmiä apinoita, ja lisääntyvät vain. Niinhän ne on
rotatkin. Ihmispoloilla on itsellä ikää joku 23v, niin kommentoivat "kyllä lapsia kannattaa tehdä nuorena, ei tule ero ja työpaikkakin on aina vakituinen". Kunnon idiootteja!
Minulla on ikää 48 vuotta ja katsoisin ideaaliksi alkaa lapsentekoon noin 22-vuotiaana poarin vuoden suhteen jälkeen.
Eiköhän se ole täysin pariskuntakohtaista missä vaiheessa asia on ajankohtainen. Ja varmaan vaikuttaa hieman pariskunnan ikäkin. Kolmikymppiset tuskin odottaa enää kahtatoista vuotta, niinkuin me teininä suhteemme aloittaneet :D
Mitä pitempi parisuhde alla, sen parempi.
Ei välttämättä. Pitkässä parisuhteessa ollaan jo totutti niihin ihaniin rutiineihin, tapoihin ja aikatauluihin, parisuhdeluxukseen ext. Kun tuleekin lapsi, pitkä parisuhde kokee valtavan muutoksen. Ihmiset monet muuttuvat lapsen myötä, eikä pitkäaikainen kumppani kestä sitä. Moni mies tai nainen lähtee siinä vaiheessa sitten pettämään, hakeutuu harrastusten pariin, kasvaa erilleen jne.
Lyhyemmässä parisuhteessa rutiineja ei ole niin paljoa päässyt vakiintumaan, joten lapsen tuloa ei koeta niin valtavana muutoksena, vaan ollaan avoimimmin mielin, joustavampia. Annetaan anteeksi helpommin toisen muuttuminen.
Ensimmäinen avioliittoni alkoi 17-vuotiaana ja ensimmäinen lapsi syntyui jotakuinkin 9 kk häiden jälkeeen. Liitto kesti 19 uotta ja päättyi miehen kuolemaan. Muuten jatkuisi kai vieläkin.
Toinen avioliitto menossa ja nyt molemat yhteiset lapset ehtivät syntyä ennen vihille menoa. Eli noin2-3 seukkaamisen jälkeen. Toivon ja uskon että tämä päättyy kuollessani. (Mies paljon minua nuorempi eli toive on kohtuullinen)
Joo ennen kesti nämä liitot pidempään, kun naisella ei ollut muuta vaihtoehtoa, ei ollut koulutusta, ei rahaa, ei mitään. Nainen oli miehestä riippuvainen. Nykyään on muotia/ mahdollista erota, ja tose isaalta ihan hyvä, kun mitä sitä huonossa suhteessa kituuttaa.
Suhteen ensimmäinen 10 vuotta on tutustumista. Silloin tutustutaan ja tapellaan. Sitten aletaan lapsia suunnitella ja lopetetaan tappelu.
Sulla nyt olisi selitys ihan kaikkeen, koska olet ottanut asiaksesi pitää tätä palstaa lapsivastaisen agendasi kohderyhmänä. Ongelmia oman pään sisällä, joita purkaa sitten tänne.
Sitä se tekee kun mielenterveyspalvelut on nykyisin sillä mallilla, että avoihoitoon tyrkätään melkein jokainen. Pakkohan teille vajakeillekin on olla omat avautumiskanavanne, kun ei terapeutteja riitä viran puolesta jokaiselle. Ota kuitenkin lääkkeet jotka sinulle on määrätty. Olet tainnut unohtaa ne ja sitten on entistä pahempi olo. Kun otat lääkkeet niin ketuttaa vähemmän se, että muilla on onnellinen perhe-elämä.
"Silloin tutustutaan ja tapellaan."
Täh?
Jos parisuhteessa pitää tapella niin kannattaa nostaa kytkintä jo ennen lasten hankintaa. Maksimissaan siis muutama päivä.
Tuo on aivan yksilökohtaista, eikä varsinkaan mitään tarkkoja aikamääriä voi asettaa. Jos suhde on aivan tuore, niin onhan sen todennäköisyys päättyä huomattavasti suurempi kuin jos oltaisiin oltu yhdessä pitkään. Sikäli ihan ensimmäisinä kuukausina nyt ainakaan ei kannattaisi lapsia alkaa hosua (vaikka ei se lasten tulo välttämättä sitä suhdetta varsinaisesti kaada, mutta jos ero on muutenkin tullakseen, niin ei se ainakaan pelasta).
Jotkut eivät tarvitse sitä kahdenkeskistä aikaa kasvattaa parisuhdettaa, eikä lapsi tällöin ole pois suhteelta. Omalla kohdallani, lapsi syntyi parin vuoden yhdessäolon jälkeen, on lapsi vain ja ainoastaan vahvistanut meidän suhdettamme ja nyt, 13 vuoden ja useamman lapsen jälkeen, ei koskaan ole tuntunut, että olisimme tarvinneet pidemmän kahdenkeskisen ajan. Ja vaikka olisimmekin olleet pidempään yhdessä, niin tuskin se enää olisi vaikuttanut, jos parisuhdetta ei olisi hoidettu näinä vuosina.
Kukin tehköön omat ratkaisunsa ja itse olen sitä mieltä, että lapset kannattaisi ehdottomasti tehdä nuorena. Ei siis tietenkään alaikäisenä tai mielellään noin alle 20-vuotiaina, mutta (jos elämäntilanne on sopivassa kunnossa) lähempänä 20- kuin 30-vuotiaana. Varsinkin jos lapsia välttämättä haluaa, niin se kymmenen vuoden odottelu ei ole järkevää, käteen voi jäädä vain loppuelämän katkeruus, kun vauva ei tullutkaan.
Rupesimme seurustelemaan 21 vuotiaina (olemme samanikäisiä). Opiskelimme eri paikkakunnilla, yhteen muutimme n. 3 v seurustelun jälkeen. Lapsi tuli 7 v seurustelun jälkeen. Lapsen kastepäivänä meidät vihittiin. Alle vuosi tästä mies jätti meidät. Olin ykisn lapsen kanssa monta vuotta, nyt olen parisuhteessa, mutta en asu kenenkään kanssa. Miehellä on uusperhe jossa kolme pientä lasta.
Ikä ei takaa mitään.
Te seurustelitte liian vähän ja olitte liian nuoria.
Ja sinusta oikea ikä on?
Hän sai lapsen 28 vuotiaana. Ymmärrätkö mitä mitä esimerkiksi naisen hedelmällisyydelle tapahtuu 30v kieppeillä? Se romahtaa! Kyllä on paljon parempi saada lapset ennen sitä.
Juuri näin, sain lapseni 28 vuotiaana. Äitini sai ensimmäisensä 18v, sitten 19,v sitten 20v ja minut 21v. Isäni kanssa olivat naimisissa 47vuotta, liitto päättyi isäni kuolemaan.
Yksi siskoni sai ensimmäisensä 19v, toisen 20 vuotiaana ja kolmannen 27 vuotiaana. Hän on ollut miehensä kanssa naimisissa 29 vuotta.
Toinen siskoni sai ensimmäisensä 19 v, toisensa 23 v, ja kolmannen 28v. Hän on eronnut.
Veljeni sai ensimmäisensä 21v, toisensa 23v, erosi, sai kolmannen 30, neljännen 31, erosi, viidennen 40v, erosi taas.
Itse olen nyt 40.
Sekavaa, mutta näin on mennyt. Koen näin, että "korkean" ensisynnytys ikäni ja sitä melko nopeasti seuranneen eron takia, minulle ei siunaantunut lisää lapsia koskaan.
Mutta kun uusi tanskalaisjenkkiläinen tutkimus sanoo, että nainen on hedelmällisin 30-35-vuotiaana! Ei kannata ajatellakaan lapsia vielä 39 vuoden iässä!
Niin että jos on hedelmällisin 30-35-vuotiaana, ei kannata ajatellakaan lapsia ennen kuin hedelmällisyys on jo laskenut? Eli ajatellaan lapsia vasta 40-vuotiaana vai? Olipas logiikka.
Minä väitän, että jos jää odottamaan vain sitä oikeaa hetkeä, niin voi käydä niin ettei sitä tulekaan.
Moni tapa voi olla oikea. En usko että parisuhteen kestävyyteen esimerkiksi vaikuttaa juurikaan se, koska lapset tehdään, vaan se, miten suhteesta huolehditaan.
Ihan ensimmäisinä kuukausina ei lasta kannata tehdä, tai ekaan vuoteen, koska ihan alussa ei esimerkiksi tiedä välttämättä onko kumppani narsisti, skitso, alkoholisti, väkivaltainen tai jotakin muuta hyvin vahvasti elämään ja parisuhteeseen vaikuttavaa. Toki ei sitä aina tiedä vielä siinäkään vaiheessa, ja muutoksia voi vuosien varrella tulla, mutta ainakin osa virhearvioinneista vältettäis, jos ensin vuosi katseltais.
Kovin paljoa yli 30v ei kannata lasten tekoa venyttää... Lapsettomuushoidot ovat raskas tie, ja riski niiden tarpeeseen kasvaa iän myötä. Ymmärrän siis hyvin sen, ettei 30 ihmiset vuosia odottele ennen lisääntymistä.:)
Itse sain ensimmäisen lapsen 5 vuoden seurustelun jälkeen 28 vuotiaana. Toisen kolme vuotta myöhemmin. Erosimme kun kuopus oli 2v. Eron syy ei ollut lapset, vaikka kuinka asiaa kumman tahansa kannalta miettisi. Me mokasimme ihan muista syistä.
Erosta on jo vuosia. Molemmilla uudet suhteet, ei uusia lapsia.
tuo mitä etyurtuy7 kirjoitti pitää kyllä paikkaansa. Meillä oli takana 10v yhdessäoloa ennen lapsen syntymää. Silti parisuhde hajosi käsiin lapsen synnyttyä ja erosimme kun lapsi olio tasas 1v. Mies ei mm. kestänyt sitä, että mun huomio menee nyt vauvaan enkä jouda häntä passaamaan. Ja hän ei hyväksynyt sitä, että isän oli ihan pakko jäädä nopeati lapsen synnyttyä vanhempainvapaalle, koska minä sairastuin vakavaan synnytyksenjälkeiseen masennukseen. Vaan ilmeisesti vauva olis pitänyt tunkea jonnekin hoitoon suurin piirtein 3 viikoisena isyysloman loputtua :/ Että niin hyvin sitä voi tuntea kumppaninsa.
Taitaa keksiä hätähousut satuja joilla saa oikeutuksen kouhotukselleen. Lapset ehtii ja pitää hankkia 35-vuotiaana. Liikaa on eroja ja tyytymättömiä ihmisiä, jotka kituuttavat ja tukahduttavat itseään ja tunteitaan vain perheen ja yhteisten velkojen takia, ja kun eivät muuta voi. Liikaa on yksinhuoltajia joiden markkina-arvo on 0. Näitä surullisia tapauksia eivolisi jos suhteet olisi kunossa ennen lapsia.
Älkää yrittäkö länkyttää ja jeesustella. Jokainen näkee mitä ympärillä tapahtuu ja tajuaa syyn.
Edelleen argumentointi on puutteellista. Missäs kunnossa etuotsalohkot ovat tällä hetkellä? Jotain suhteesta kertoo sekin, jos ei 12 pitkään vuoteen ole varma, tahtooko toisen kanssa yhteisiä lapsia vai ei. Jos nämä 12 pitkää vuotta on popsittu ehkäisypillereitä, saattaa lapsenhankinta olla haasteellista muistakin syistä kuin epävarmuuden vuoksi.
Osastoon "kituuttavat ja tukahduttavat itseään ja tunteitaan vain perheen ja yhteisten velkojen takia, ja kun eivät muuta voi" mahtuu pilvin pimein myös keski-ikäisiä, jos olet naapuripalstoille koskaan vilkaissut,
"Liikaa on yksinhuoltajia joiden markkina-arvo on 0". "Markkina-arvo" ei ole sama kuin ihmisarvo. On myös yksinhuoltajia, jotka ovat itse valinneet osansa. Toisen henkilön "markkina-arvon ei puolestaan pitäisi kaivella ketään (täysijärkistä aikuista).
"Näitä surullisia tapauksia eivolisi jos suhteet olisi kunossa ennen lapsia." -Onpa yksisilmäinen ajatus, ehkä etuotsalohkon kanssa ei nyt pystytä parempaan? Mitä tahansa voi tapahtua kenelle tahansa ja suhteet voivat kaatua yhtälailla myös lasten jälkeen. Pitäisihän sinun tilastouskovaisena se tietää.
Minä olen 35. Ikäisiäni ensisynnyttäjiä pidetään laitoksella iäkkäinä. Olet ihan hauska, mutta jotain uutta pitäisi keksiä. Vink vink.
35v ensisynnyttäjiä on vain enemmän ja enemmän, samaan aikaan erotilastoissa on laskua. Näissä on syy-yhteys!
Otapa tarkemmin selvää pitkällä aikavälillä. Synnyttäjien keski-ikä on noussut jo vuosikymmeniä, koko ajan. Samaan aikaan erotilastot ovat kasvaneet.
Nyt on hetkellinen(?) parempi hetki erotilastoissa, mutta koska ensisynnyttäjien keski-ikä on noussut jo vuosikymmeniä ennen tätä hetkeä, asioista ei voida löytää syy-yhteyttä. Erotilastojen muutos on myös niin lyhytaikaista, ettei siitäkään vielä voida vetää johtopäätöksiä kehityssuunnasta.
Jollakin on nyt paha pakkomieleel tähän synnytys ikään. Menee lapselliseksi väittämiseksi.
Teillä on pakkomielle nyt puolustaa omaa väärää toimintaanne keksimällä ontuvia selityksiä. Kyllä lapset on hyvä hankkia n. 35 vuotiaana n. 15v suhteeseen. Muuten tulee ero.