Päätin tänään olla rehellinen itselleni.
Vaiheilin mukavan naisen kanssa pari kuukautta, ja ehkä sen vuoksi etten yleensä naisia kiinnosta - lopulta ihastuin. Kaikki liikkeeni epäonnistui, aivan sama mitä tein. Opin kuitenkin kaksi läksyä, varatun kanssa polttaa vain näppinsä ja ei pidä pelätä epäonnistuvansa tai tulevansa nolatuksi, yrittämättömyys kaihertaa enemmän kuin mahdollinen tappio.
Lopulta sain herttaiset pakit, joita en vielä suostu edes hyväksymään, haluan uskoa etten ollut niin tyhmä kuvitellessani hänen olevan kiinnostunut minusta. Hyväksynen ajan kanssa, samalla hänet unohtaen. Facebookista en tietenkään kehtaa häntä poistaa, mutta melko hyvin ignooraus siellä onnistunee.
Otsikkoon, olen lukenut tätä palstaa 4 viikkoa, ja olen alkanut nauttimaan tästä. Kotiin tullessani odotan miten pääsen lukemaan uudet viestit ja vellomaan ilmeisesti itsesäälissäni. Lopetan tämän nyt, luen vielä huomenna tämän ketjun vastaukset mutta sen jälkeen riittää. Huomioni palstaa lukiessa on seuraavat; ollessani enimmillään sekaisin kuvittelin ihastukseni kirjoittelevan täällä minulle. Minä rationaalisesti ajatteleva mies, kuvittelen jonkun kirjoittelevan minulle keskustelupalstalla. Onneksi järki lopulta voitti, ja pään selviydyttyä etsin täältä ilmeisesti toivoa. Vertaistukena tämä ei toimi, koska itse en saa nautintoa muiden ikävästä - toivottavasti et saa sinäkään.
Hävisin taistelun, mutta lopulta aina pärjään vielä keskimääräistä paremmin. Jos viestiä lukessasi olet täältä samoista syistä, suosittelen sinua poistumaan. Kehittäkää itseänne, on se opiskelua, laihduttamista mitä ikinä, tehkää se. Kehittäkää itsestänne vaikka kiusallanne parempia, halutumpia nautitte tuloksista itse. Hankkiutukaa ystävienne seuraan, heidän seurassaan ikävä hälvenee. Jos teillä ei ystäviä ole, hankkikaa nitä. Keksitte kyllä keinot.
Kokeilu tunne-elämän kanssa meni puihin, ja nyt pidetään tuumaustauko. Aihe on erittäin vaikea ja herkkä, olkaa varovaisia.
Vaiheilin mukavan naisen kanssa pari kuukautta, ja ehkä sen vuoksi etten yleensä naisia kiinnosta - lopulta ihastuin. Kaikki liikkeeni epäonnistui, aivan sama mitä tein. Opin kuitenkin kaksi läksyä, varatun kanssa polttaa vain näppinsä ja ei pidä pelätä epäonnistuvansa tai tulevansa nolatuksi, yrittämättömyys kaihertaa enemmän kuin mahdollinen tappio.
Lopulta sain herttaiset pakit, joita en vielä suostu edes hyväksymään, haluan uskoa etten ollut niin tyhmä kuvitellessani hänen olevan kiinnostunut minusta. Hyväksynen ajan kanssa, samalla hänet unohtaen. Facebookista en tietenkään kehtaa häntä poistaa, mutta melko hyvin ignooraus siellä onnistunee.
Otsikkoon, olen lukenut tätä palstaa 4 viikkoa, ja olen alkanut nauttimaan tästä. Kotiin tullessani odotan miten pääsen lukemaan uudet viestit ja vellomaan ilmeisesti itsesäälissäni. Lopetan tämän nyt, luen vielä huomenna tämän ketjun vastaukset mutta sen jälkeen riittää. Huomioni palstaa lukiessa on seuraavat; ollessani enimmillään sekaisin kuvittelin ihastukseni kirjoittelevan täällä minulle. Minä rationaalisesti ajatteleva mies, kuvittelen jonkun kirjoittelevan minulle keskustelupalstalla. Onneksi järki lopulta voitti, ja pään selviydyttyä etsin täältä ilmeisesti toivoa. Vertaistukena tämä ei toimi, koska itse en saa nautintoa muiden ikävästä - toivottavasti et saa sinäkään.
Hävisin taistelun, mutta lopulta aina pärjään vielä keskimääräistä paremmin. Jos viestiä lukessasi olet täältä samoista syistä, suosittelen sinua poistumaan. Kehittäkää itseänne, on se opiskelua, laihduttamista mitä ikinä, tehkää se. Kehittäkää itsestänne vaikka kiusallanne parempia, halutumpia nautitte tuloksista itse. Hankkiutukaa ystävienne seuraan, heidän seurassaan ikävä hälvenee. Jos teillä ei ystäviä ole, hankkikaa nitä. Keksitte kyllä keinot.
Kokeilu tunne-elämän kanssa meni puihin, ja nyt pidetään tuumaustauko. Aihe on erittäin vaikea ja herkkä, olkaa varovaisia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mitä kehtaamista siinä on? Ihan ymmärrettävää jos et halua olla hänen kanssa tekemisissä.
Ymmärrettävää varmasti, mutta ei hän minua tahallaan loukannut.