Mitä tapaa käytätte ja miksi:
Peräpoijuun kiinitys, sivutuuli, poijun tuulen puolelta vai tuulen alapuolelta, missä kulmassa lähestyminen (jos on tilaa).
Peräpoijuun kiinitys, sivutuuli, poijun tuulen puolelta vai tuulen alapuolelta, missä kulmassa lähestyminen (jos on tilaa).
Vastaukset 27
Vanhimmat
Kotiin aina tullaan niin että poiju jää sb puolelle kun naru laitetaan siihen kiinni. Ihan sama mistä tuulee.
Muualla tilanteen mukaan!
Kun itse otan poijun yleensä kiinni, otan sen mieluiten styyran puolelta, eli vaihdevivun puolelta. Jos sivutuuli on rantautumista hallitseva elementti, sitten lähestyminen tuulen alapuolelta on helpompaa. Suunnan voi pitää vielä poijun kohdalla niin paljon tuuleen päin, että sorto on helpompi hallita. Lisäksi rantaan päin kääntyessä veneellä on vielä liike-enrgiaa tuuleen päin ja peräkin kiertää kölin takana ulkokurvan puolelle. Sama konsepti toimii peräpaalujen väliin ajaessa. Siten saa ainakin tuulenpuoleisen peräköyden parhaiten kiinni.
Muija ottaa köyden hampaisiin ,kroolaa rantaan ja kiinnittää köydet....no proplem
Tätä en ole vielä nähnyt, mutta sen olen nähnyt kun rantautuessa poiju missataan, sen jälkeen kone pysäytetään ottamalla naapurin poijuliina potkuriin, tämän jälkeen viedään keulaköydet naapurin veneen kautta laituriin (niitä piti ensin tietysti vähän jatkaa skuutilla) ja tämän jälkeen viedään uimalla oma poijuköysi poijuun kiinni. Tämän jälkeen snorklataan naapurin köysi potkurista ja ryhdytään käymään kovasanaista korvausneuvottelua viiltoja saaneen "varmaan muutenkin jo vaihtokunnossa olevan " liinan arvosta. Tumpelon mielestä rannassa asiallisesti kiinni ollut vene oli jopa osasyyllinen tapahtumaketjuun.
mie oon yleensä jättäny muijan ankkuriksi, säästyy muille sit poijuja.
Pitkäkölinen menee suoraan vaikka tuuleenkin kunhan tarpeeksi ajoissa saa oikeaan linjaan. Ei ole väliä kummalta puolen poijua koukkii
Yleensä eväkölisen sorto on pitkäkölistä vähäisempää, mikä lieneekin tärkeimpiä syitä koko rakenteeseen. Rantautumistilanne tuskin tekee mitään poikkeusta.
Mikä poiju, eiks kaikilla ole vielä aisaa., jota jotkut kutsuvat sivulaituriksi.
poju kokeilemassa. Oon nimttäin omistanut samankokoisen evä- ja pitkäkölisen ja kyllä pitkäkölinen meni kuin juna rantautumistilanteissa kun pääsi suoraa linjaa ajamaan. Toinen juttu sitten kääntyminen, siitä vaan ei ollut nyt kyse
Laituriin tultaessa on lähes aina kyse kääntymisestä. Laituriin tulo suoraa linjaa on äärimmäisen harvinainen poikkeus.
No kyllä aika monessa paikassa pääsee ihan rittävän suoraan ajamaan poijulle – eihän sitä samaa suuntaa tarvitse mitään satoja metrejä tulla. Poikkeuksena on sitten mm. Maarianhaminan Itäsataman ahtaat laiturinvälit, mutta ei sielläkään "pidempikölisellä" veneellä ole sorron kanssa ollut laituriinajossa suurempia ongelmia. Kääntösäde toki on hieman isompi, mutta se pitää huomioida käännöstä aloittaessa. Enemmän ongelmia on sitten sieltä Itäsatamasta lähdettäessä, kun pitäisi vene saada käännettyä ahtaasa laiturivälissä, mutta siitähän tässä ei ollut kyse. Olen kokenut, että tuollainen suuntavakaa vene on helpompi ajaa laituriin, mutta haastavampi lähdettäessä olemattomien peruutusominaisuuksien kanssa.
Onhan tuohon aivan looginen selityskin. Pitkäkölisessä on lateraalipintaa ja samalla tietysti märkäpintaa paljon enemmän kuin eväkölisessä. Pienemmälläkin pinta-alalla eväkölissä on kryssillä enemmän nostetta, mutta se vaatii vauhtia. Poijuun tullaan hitaalla nopeudella ja silloin se pitkä ja iso köli vastustaa enemmän sivuttaisvoimia. Niin kovaa ei laituriin voi millään veneellä ajaa, että virtaus eväkölissä toimisi.
itse jätän poijun sinne veneen PERÄpuolelle kun ajan keulan rantaan, pirusti helpompi näin....
Oliskos tämä sopiva mallisuoritus rantautumisesta:
http://www.youtube.com/watch?v=WbT9J-jHc_M
:-D
Harvoin näin hauskoja ja opettavaisia videoita näkee.
Hehe, kuinkahan kävisi oikean veneen kanssa :)
No tulipahan edes yksi hauskaksi määriteltävä juttu kertakaikkisen surkeiden vitsintynkien päälle. Olin jo kirjoittamassa, että muuten purjehtijat on mukavia, mutta niiden huumori on surkeaa huonompaa.
Selvää merikarhuainesta, liekö jo jäsen.
Aihuhhuh, tämä piristi :D
"Älä nyt mene sinne rantaan!"
Perämoottorivene on hankala, eikä ole mikään ihme jos Ensimmäisellä kerralla menee harjoitteluksi. Reipas sivutuuli vielä lisäksi hankaloittaisi lisää.
olkaamme onnellisia köleistämme jotka estävät tuota lastut laineilla -ilmiötä.
Siis ei herranjumala mitä veneilijöitä....
Tässä mallia peruuttamisesta purjeilla. Ei muuta kuin kokeilemaan heinäkuisessa Nauvossa.
http://www.youtube.com/watch?v=Kl3eckIXMxs
Jep, olihan se kiva klippi eikä tietenkään mahdoton temppu kun tuultakin oli lähes 1 m/s...
Veikkaisin 3m/s. Sehän vielä kulki mukavasti. Ei olisi kulkenut jos olisi ollut alle 1.
Tuosta on muunnelma, joka sopii lähestymiseen turhan kovassa myötätuulessa, kun vene ajetaan paikkaansa keula edellä. Kuten videossa, viime hetkellä käännetään veneen keula tuuleen ja gasti työntää puomia eteenpäin. Sopivalla hetkellä, kun vauhti on hidastunut tarpeeksi, käännetään keula taas myötätuuleen ja ajetaan veneen keula laituriin. Matkalla heitetään ankkuri tai kiinnitetään poijunaru jarrutusta varten. Isopurje otetaan samassa alas, eli ei sovi yksinpurjehtijalle. Yksinpurjehtijan kannattaisi kovan myötätuulen tilanteessa jäädä ankkuriin. Kaipa tuon peruutuksenkin saisi tehtyä myös kovemmalla tuulella, kun ei työntäisi puomia liikaa eteen.
Myötätuulen laituriin tullessa minä kyllä laskisin ison ensin ulkona ja tulisin pelkällä keulapurjeella. Sillä voi edes jossain määrin säädellä nopeutta, toisin kuin isolla. Kovalla tuulella jarrutuskierrokset voivat olla tarpeen keulapurjeella tullessakin.
meni juntti muualle kuin satamaan niitten rättiensä kanssa