Peruin juuri ajan katetriablaatioon, kun luin keskusteluja aiheesta ja joillakin oli pahentuneet svt kohtaukset toimenpiteen jälkeen ?
Minulla tulee svt kohtauksia todella epäsäännöllisesti , nyt tullut 3 kertaa alkuvuodesta syke n. 200 . Teinkö tyhmästi kun en menekkään katetriablaatioon?
Olen lukenut täältä että vastaavanlaisilla on toimenpiteen jälkeen tullut kohtauksia päivittäin, ja sit elämä olisi todella hankalaa. En uskalla ottaa riskiä, vaikka pitäisi olla helppo toimenpide. Joillekkin on jouduttu tekemään kolmesti katetriablaatio ? Olisin todella kiitollinen kommenteista ja mielipiteistä.
T. Nina 44 v.
Minulla tulee svt kohtauksia todella epäsäännöllisesti , nyt tullut 3 kertaa alkuvuodesta syke n. 200 . Teinkö tyhmästi kun en menekkään katetriablaatioon?
Olen lukenut täältä että vastaavanlaisilla on toimenpiteen jälkeen tullut kohtauksia päivittäin, ja sit elämä olisi todella hankalaa. En uskalla ottaa riskiä, vaikka pitäisi olla helppo toimenpide. Joillekkin on jouduttu tekemään kolmesti katetriablaatio ? Olisin todella kiitollinen kommenteista ja mielipiteistä.
T. Nina 44 v.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minulla on vähän samanlainen tilanne. Olen siirtänyt ablaatio-aikaa nyt kaksi kertaa, ja nyt jos vielä haluan siihen, pitää minun itse ottaa ajanvaraukseen yhteyttä. Itsellä ainakin vasta epäillään svt:tä, mutta mitään varmuutta asiasta ei ole, koska ekg:lle kohtausta ei ole vielä saatu tallennettua. Minäkään en haluaisi ottaa riskiä, että toimenpide meneekin pieleen, tai aiheuttaa jotakin muita oireita. Ja ehkä pelkoon vaikuttaa myös se, että koko toimenpiteestä on saanut niin vähän tietoa. Esim. kaikki käytännön asiat kyseisestä toimenpiteestä ovat ihan hämärän peitossa, esim. että ollaanko sairaalavaatteissa(oletettavasti) ja pitääkö lävistykset yms. ottaa pois, ja saako vaikka ehostaa itseään ablaatioaamuna, vai pitääkö olla ihan suihkunraikas. Ainakin itsellä tuollaisetkin pienet asiat vaikuttavat, sillä onhan ablaatio joka tapauksessa epämiellyttävä kokemus, vaikka kipua yms. ei tuntisikaan. Eli etpä ainakaan yksin ole asian pohtimisen kanssa.
hautuumaalla on sitten seuraava ablaatio... ?? soittakaa nyt hyvät ihmiset sinne osastolle ja kysykääjos asia askaruttaa. Hoitoa teille tarjotaan mutta ei sitten kelpaa...älkää sitten valittako
Itse menin 2,5v sitten.
Sitä päivää en kadu IKINÄ!
Mulla oli "enkka" 240/min ja pari kolme kertaa vuodessa.
Se kysyy tai KYSYI koska pumppu toimii nyt täysin normaalisti.
Itse koin toimenpiteen hammaslääkärin käyntiä helpompana.
Nyt Pelkuri ja Tiedoton toivon teille sellaista rohkeutta ja voimaa, että muuttaisitte asenteenne toimenpidettä kohtaan myönteisemmäksi. Kysymys on teidän auttamisestanne, jolla on tavoitteena parantaa elämänlaatuanne ja parhaassa tapauksessa antaa teille lisää elinaikaa. Kyllä toimenpiteestä selviää, uskokaa pois ja luottakaa ammatti-ihmisiin. Suomessa on kuitenkin erittäin korkatasoinen sydänhoito.
Itse olin vuosi sitten katetriablaatiossa ja siitä puolen vuoden kuluttua läppäleikkauksessa. Omalla kohdallani ablaatio oli ihan mitätön juttu. Odotin koko ajan, että jotain hurjaa tai kivuliasta tapahtuu, mutta pian todettiinkin vain, että homma on ohi. Samoin leikkauksesta toipuminen on sujunut loistavasti, huolimatta operaation yhteydessä tapahtuneista kammiovärinöistä yms.
Ehdottomasti kannattaa ottaa vastaan apu, jota on saatavilla. Zemppiä nyt ihan hurjasti teille. Eikä kannata aina liikaa ajatella kuulopuheiden tai palstojen kauhukertomusten kautta omaa tilannetta. Itseäni pelotti myös paljon em. toimenpiteet, mutta molempien kohdalla pelkäämiset osoittautuivat turhiksi , kuten useimmilla sydänpotilailla. On kuitenkin merkittävästi pienempi osa niitä tapauksia, joissa homma menee pieleen tai on jollakin tapaa kauheaa.