Haluaisin kuulla miten muut ovat joutuneet masennuksesta sairaslomalle ja kuinka pitkään olette sillä olleet, mistä olette saaneet korvauksia(kela vai mikä taho antaa korvauksia vai onko se päiväraha vai miksi sitä kutsutaan haluaisin tietää) ja kuinka paljon tuo korvaus on?
Olen ollut suurimman osan elämästäni varmaan masentunut, kokopäivätyössä en ole koskaan ollut ja olen jo 4kymppinen, Nuorempana olin työttömänä ja tulottomana kun en osannut mistään hakea masennukseen apua.
Nyt on ollut jo monta vuotta vaikeaa, vuonna 2012 vihdoin sain apua terveydenhuollosta ja minulla todettiin keskivaikea masennus ja yleinen ahdistushäiriö. Olen jo monta vuotta joutunut pakottamaan itseni töihin itkien ja olen tuntenut että en kertakaikkiaan kykene töihin. Silti on pakko mennä jotta saa vuokran maksettua. Terapiaan pääsin viime keväänä.
Vuonna 2012 tapahtui elämää romahduttava juttu, ja siitä lähtien on elämä ollut pelkkää harmaata ja vastoinkäymisiä ja suruakin Minulla on paljon ahdistuskohtauksia. Lääkkeet eivät auta, niistä tulee vaan kamalat sivuoireet. Terapia väsyttää. En jaksaisi sitäkään, hyvä että töihin jotenkin selviän.
Töissä näytän pokeria naamaa, suu puhuu mutta aivot ei ole mukana. Teen vain välttämättömimmän, en jaksa antaa sitä panosta mihin taitoni riittäisivät. Olen iltaisin töissä 4-5 tuntia ja aamut makaan sängyssä. Ruokaa en jaksa tehdä, en käydä missään, en harrastaa, en tavata ketään. En edes jaksa vastata aina kavereiden puheluihin.
Olen opiskelija, loppututkinto on roikkunut 10 vuotta. Teen töitä vuokrafirmalle(niitä keikkoja en ole jaksanut vuoteen juurikaan kyllä tehdä). Sen lisäksi minulla on pieni yritys jonka kautta teen muutamia tunteja viikossa. Sen lisäksi minulla on päätyö, saan tuntipalkkaa, tämä on pieni yritys jonka kanssa minulla ei ole mitään työsopimuksia edes, sieltä ei saa mitään lomarahoja eikä sairasrahoja, jos joudun joskus olemaan poissa töistä esim. flunssan vuoksi, joudun korvaamaan tunnit asiakkaille muulloin.
Olen käynyt lääkärillä tämän syksyn(opiskelija terveydenhuollossa) vaikean tilanteeni vuoksi. Kk päästä on seuraava käynti, Nukun nukahtamislääkkeellä joten kuten pätkissä yöt. Lääkäri puhui myös että voisin käydä uudestaan psykiatrilla jos tilanteeni ei ala parantua,
Nyt alan jo miettimään että irtisanoutuisin töistä ja asunnostani sillä tuntuu että en enää kykene töihin. Muuttaisin vanhempieni luo vaikka vuodeksi ja sitten alkaisin katselemaan uusia töitä. Joutuisin vaihtamaan paikkakuntaakin, mutta minulla on jo nyt vaikeuksia selvitä kalliista vuokrista ja ruoka- ja muista kuluista. Raha-asiat on huonolla tolalla sillä en jaksa tehdä töitä riittävästi. Viime kesänäkin vaan makasin 3,5 kk kun tuntipalkkaista työtä ei ole kesäisin, enkä jaksanut ottaa muita töitä.
Tuntuu kurjalle, sillä työni on unelmatyötäni ja opiskelualanikin se mitä aina haaveilin. Jos lopetan työt, työnantaja joutuu ottamaan toisen sijalleni eikä sitten ole enää takaisintulemista. Mutta ehkä sittenkin haluan jonkin helpomman työn. Ja sellaisen missä on lomarahat ja muut edut. Ihmisten kanssa oleminenkin on tosi raskasta nykyisessä työssäni vaikka he ovatkin ihania.
Nyt pitäisi lähteä töihin, olen itkenyt väsymystäni koko aamun. Pakkohan se on lähteä vaikka tuntuu että ei jaksa sängystä nousta.
Entä jos minusta ei ikinä tule normaalia työkykyistä ihmistä. Lukioaikanakin jo pinnasin kun en kyennyt menemään ihmisten pariin aina.
Minusta ei näe tätä ulospäin, osaan peittää oireet hyvin, paitsi väsymys varmasti näkyy ja ihomuutokset.
Mietin että jäänkö ihan tulottomaksi jos en enää kykene töihin. Ehkä voisin muutamalla satasella tehdä kuukausittain töitä tai lähteä opiskelemaan uutta alaa.
Olen ollut suurimman osan elämästäni varmaan masentunut, kokopäivätyössä en ole koskaan ollut ja olen jo 4kymppinen, Nuorempana olin työttömänä ja tulottomana kun en osannut mistään hakea masennukseen apua.
Nyt on ollut jo monta vuotta vaikeaa, vuonna 2012 vihdoin sain apua terveydenhuollosta ja minulla todettiin keskivaikea masennus ja yleinen ahdistushäiriö. Olen jo monta vuotta joutunut pakottamaan itseni töihin itkien ja olen tuntenut että en kertakaikkiaan kykene töihin. Silti on pakko mennä jotta saa vuokran maksettua. Terapiaan pääsin viime keväänä.
Vuonna 2012 tapahtui elämää romahduttava juttu, ja siitä lähtien on elämä ollut pelkkää harmaata ja vastoinkäymisiä ja suruakin Minulla on paljon ahdistuskohtauksia. Lääkkeet eivät auta, niistä tulee vaan kamalat sivuoireet. Terapia väsyttää. En jaksaisi sitäkään, hyvä että töihin jotenkin selviän.
Töissä näytän pokeria naamaa, suu puhuu mutta aivot ei ole mukana. Teen vain välttämättömimmän, en jaksa antaa sitä panosta mihin taitoni riittäisivät. Olen iltaisin töissä 4-5 tuntia ja aamut makaan sängyssä. Ruokaa en jaksa tehdä, en käydä missään, en harrastaa, en tavata ketään. En edes jaksa vastata aina kavereiden puheluihin.
Olen opiskelija, loppututkinto on roikkunut 10 vuotta. Teen töitä vuokrafirmalle(niitä keikkoja en ole jaksanut vuoteen juurikaan kyllä tehdä). Sen lisäksi minulla on pieni yritys jonka kautta teen muutamia tunteja viikossa. Sen lisäksi minulla on päätyö, saan tuntipalkkaa, tämä on pieni yritys jonka kanssa minulla ei ole mitään työsopimuksia edes, sieltä ei saa mitään lomarahoja eikä sairasrahoja, jos joudun joskus olemaan poissa töistä esim. flunssan vuoksi, joudun korvaamaan tunnit asiakkaille muulloin.
Olen käynyt lääkärillä tämän syksyn(opiskelija terveydenhuollossa) vaikean tilanteeni vuoksi. Kk päästä on seuraava käynti, Nukun nukahtamislääkkeellä joten kuten pätkissä yöt. Lääkäri puhui myös että voisin käydä uudestaan psykiatrilla jos tilanteeni ei ala parantua,
Nyt alan jo miettimään että irtisanoutuisin töistä ja asunnostani sillä tuntuu että en enää kykene töihin. Muuttaisin vanhempieni luo vaikka vuodeksi ja sitten alkaisin katselemaan uusia töitä. Joutuisin vaihtamaan paikkakuntaakin, mutta minulla on jo nyt vaikeuksia selvitä kalliista vuokrista ja ruoka- ja muista kuluista. Raha-asiat on huonolla tolalla sillä en jaksa tehdä töitä riittävästi. Viime kesänäkin vaan makasin 3,5 kk kun tuntipalkkaista työtä ei ole kesäisin, enkä jaksanut ottaa muita töitä.
Tuntuu kurjalle, sillä työni on unelmatyötäni ja opiskelualanikin se mitä aina haaveilin. Jos lopetan työt, työnantaja joutuu ottamaan toisen sijalleni eikä sitten ole enää takaisintulemista. Mutta ehkä sittenkin haluan jonkin helpomman työn. Ja sellaisen missä on lomarahat ja muut edut. Ihmisten kanssa oleminenkin on tosi raskasta nykyisessä työssäni vaikka he ovatkin ihania.
Nyt pitäisi lähteä töihin, olen itkenyt väsymystäni koko aamun. Pakkohan se on lähteä vaikka tuntuu että ei jaksa sängystä nousta.
Entä jos minusta ei ikinä tule normaalia työkykyistä ihmistä. Lukioaikanakin jo pinnasin kun en kyennyt menemään ihmisten pariin aina.
Minusta ei näe tätä ulospäin, osaan peittää oireet hyvin, paitsi väsymys varmasti näkyy ja ihomuutokset.
Mietin että jäänkö ihan tulottomaksi jos en enää kykene töihin. Ehkä voisin muutamalla satasella tehdä kuukausittain töitä tai lähteä opiskelemaan uutta alaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kun lukee tuota elämäsi historiaa, niin kyllä sinulla ideoita ja aloitteellisuutta löytyy. Jospa irtiotto vanhempien luo tekisi hyvää ja voisit sitten siellä levätä ja työstää asioitasi. Tuosta "hyvin menee" näyttelemisestä pitäisi päästä, sillä sehän vie valtavasti energiaa ja tekee elämän raskaaksi. Jos menet vanhepien luo, niin sinun kannattaa jatkaa terapiaa. Vosihan se olla ilo vanhemmillekin, että olet heidän luonaan kotona. Mitä mieltä he sitten olisivat että palaisit latamaan akkuja.
Tee niin kuin itsestäsi hyvältä tuntuu.