Kuinkas rakkausasiat tälläisen viisikymppisen naisen kohdalla:olen eronnut 7 vuotta sitten, siitä asti ollut lasten kanssa. Olen jo tottunut olemaan yksin, erakkona miltei. Silti jossain kaihertaa halu toisesta ihmisestä jakamassa arkea kanssani. Olen taloudellisesti erittäin ahtaalla, erosta osittain johtuvaa sekin. Sekä taloudelliset että henkiset haavat ovat estäneet minua lähestymästä ketään, näinkö mennään maailman tappiin asti?
Tulkintaa
Yksinkin viihdyn
261
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tulkintani mukaan olisi todella sääli jos tuollainen verevä, aistikas ja monipuolinen aivan upea persoona nyt käpertyy yksineloon ja tyytyy vain nuolemaan haavojaan loppuikänsä.
Hyvin moni kaltaisesi aivan ihana ihminen on tällä hetkellä taloudellisesti ahtaalla , eronnut tai ei, on tullut mokattua pahemman kerran ja se on vaikuttanut itsetuntoon monella siten, että ei näe itseään rakkauden arvoisena koska "nämä asiat tässä nyt ovat huonosti, niin parasta sitten että ollaan sitten ypöyksin hiljaa hissukseen". Yksin et ole tuossa tilanteessa, ja tulkintani mukaan et yksin halua etkä tule jäämään. Älä anna vastoinkäymisten enää sekunttiakaan määritellä itseäsi, sillä olet onnistunut hyvin monessa asiassa paremmin kuin hyvin elämäsi varrella. Aika nostaa pää pystyyn siellä ja antaa itsellesi arvoa joka sinulle kuuluu.
Jälkikasvusi on upeaa poppoota, olet panostanut heihin ja se kantaa hedelmää, saat olla ylpeä heistä vielä ja teillä tulee olemaan rakastavat, syvään kiintymykseen perustuvat lämpimät välit.
Sinä puolestasi lähdet jo ensi vuoden puolella haistelemaan uusia tuulia ihmisten ilmoille ja nappaat sieltä varsinaisen "upseerin ja herrasmiehen" eli tyylikkään sykähdyttävän fiksun hidalgon.
Ooo, kiitos olipa ihastuttava vastaus, joka sai minut hyvälle tuulelle :) Kiitos sinulle!