kertokaapa te ihastuneet, miten pitäisi suhtautua puolison työpaikkaihastukseen, joka on molemmin puolista?
Ihastunut puoliso
Kysymys1
38346
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Siis puolisot ihastuneet toisiinsa työpaikalla,vai? hah hah
Otat vain mahdollisimman rauhallisesti asian esiin puolisosi kanssa. Muista, että toinen on hormonimyrskyn silmässä, joka aikanaan kyllä luultavasti rauhoittuu ja menee ohi. Pääasia on, että keskustelette avoimesti asiasta, jolloin puolet ihastuksen aiheuttamasta kielletyn hedelmän mausta putoaa pois. Puolisollasi luultavasti on omassa henk.koht. elämässään jokin "kriisi" tai vastaava menossa, tylsä vaihe, rutiinin tuntu tms. ja ihastuminen paikkaa sitten tuota vajetta omassa sisimmässä. It shall pass...
Antaisin hänen seurata sydäntään. Ehkä rakkaus väliltänne on loppunut.
täysin eri asia kuin rakkaus. Ihastumisia syntyy helposti työpaikoilla, mutta oman kokemuksen mukaan ne on ohimeneviä ja enemmänkin sellasia työpäivää piristäviä pikkujuttuja. Mäkin olin aiemmassa työpaikassa ihastunut useampaankin vuosien varrella, mutten koskaan halunnut tehdä niille ihastuksille mitään, koska en halunnut aiheuttaa mitään harmia itselleni työpaikalla ja ne ihastukset meni kaikki ohi suht nopeasti. Joten aloittajana en reagoisi mitenkään. Kyllä se ohi menee.
Keskustelun paikka siinä vissiinkin. Ilmeisesti puolisosi on sinulle jo puhunutkin, koska kerran tiedät asiasta.
ilmeisesti asiasta on puhuttu ja päätetty pysyä yhdessä, kun kerran aloittaja kysyy vain suhtautumisesta eikä esim. siitä, mitä hänen pitäisi tehdä (esim. erota vai ei).
Kysy puolisoltasi aivan kaikesta, mikä mieltäsi painaa.
Me käymään sen työpaikalla pesäpallomailan kanssa. Niin minä tekisin. Rakkaudella.
Joku oikein tossumies voisi tykätäkin. Moni muu inhoaisi puolisoaan sen jälkeen vielä enemmän.
Ettäkö semmonen varoituskäynti. Ihastuksia tulee ja menee jotka ei johda mihinkään enempään. Ne kuuluu elämään, ne voi jättää pelkiksi ihastumisiksi.
puolisoaan vielä enemmän? Mistä ihmeestä sä luit, että joku inhoaa puolisoaan? Siksi toisekseen, eiköhän noi tollaset ole enemmän miesten juttuja, luulen, et toi pesäpallomailatyyppi oli mies. Mutta joo, jotkut naisethan ihannoi tollasia "machomiehiä". Eli tossunaiset sitten kaiketi.
Jos oikein kunnolla pääsee ihastumaan, rakastumaan, oma puoliso tekee mieli työntää kauemmaksi, läheisyys ei tunnu hyvältä vaan ällöltä. Ei mahdu sydämeen montaa ämmää.
Jaa, no eipä ole kokemusta siitä, että koskaan suhteissani kumpikaan osapuoli olis halunnut työntää toista kauemmas tai että läheisyys olis kummastakaan ikinä tuntunut ällöltä. Kaikissa mun suhteissa on aina ollut paljon läheisyyttä ja seksiä ihan suhteiden alusta loppuun asti (ja monissa suhteissani se toinen osapuoli on jäänyt vielä toivomaan sen läheisyyden ja seksin jatkuvan). Mut hyvä tietää, jos on noin, koska sehän tarkottaa, ettei kukaan mun kumppaneista ole koskaan ollut ihastunut suhteen ulkopuolisiin.
Mulle kövi niin, että teki entistä enemmän mieli läheisyyttä, kun hormonit oikein hyrräsi.
Siis mikä v.n tossu. Jos mun ukolla olis joku tussu töissä niin Pesäpallomailasta sais se tossu ja tussu niin tietäs miten käyttäydytään, tana tässä liitossa. On se ny per.. kele kun aina pitäs vaimon tyytyä olee vaan jalkarättinä. Kyllä viuhuis maila ja hampaitaan sais keräillä! Rakkaudella.
Riippuu puolison kyvystä ja halusta keskustella asiasta. Pariterapiaan varmaan menisin jos ihastuminen olisi voimakasta ja molemminpuoleista.
Vit.mn pariterapiaa tossa vaiheessa enää... ottaa ikenillään sit suihi.n kun hampaitaan ei löydä kun mä oon siel töissä käyny. Rakkaudella vaan pesäpallomailaa käyttänynnä!
Ei tuohon mitään patenttivastausta ole. Kulttuurimme ja tapamme asettavat odotuksia ratkaisulle, mutta ei mikään niistäkään ole taattu oikea ratkaisu. Plajon on kiinni omasta arvomaailmastanne.
Pystytkö hyväksymään puolisosi sivusuhteen?
Näetkö tulevaisuuteen, miten asiat kehittyvät?
Onko teillä lapsia?
Entä jos sinäkin hankkisit sivusuhteen?
Jos sinulla olisi sivusuhde, miten puolisosi suhtautuisi
Mitä tahansa teet/teette - älkää antako toisten ihmisten päättää sitä.
Sekin on totta, että uskollisuus on ansaittava. Parisuhteen ikuinen dilemma on juuri se, että yhtäältä toisen odotetaan olevan itsestäänselvyys ja toisaalta juuri sitä hän ei saisi olla. Mahdoton yhtälö.
Kolmen pitkän ja usean lyhyen suhteen jälkeen ratkaisin itse asian niin, etten enää sitoudu. Nyt voin vietellä naisia enkä loukkaa ketään. Enää en lupaa mitään kenellekään, paitsi suuresti nautintoa.
sivusuhteestakaan puhuttu mitään, vaan ihastuksesta. Eikä kysyjän sukupuoltakaan mainittu. Voipi hyvin olla provo koko aloitus, kun aloittaja ei ole reagoinut enää. Siitähän ne provot usein tunnistaa, ei tosin aina.
Niin. Pidänkin huolta ettet loukkaa enää ketään. Minä en kaipaa sitä "nautintoa" enää.
Voi mitä lässyn lässyn vastuksia. Minä vetelisin sillä mailalla niin paljon ku sielu sietää ja tukkakin päästä irtois. Siinähä sitten jatkaisivat romanttista kanssa käymistään sen jälkeen, mut sairaalassa varmaan kipsissä. Rakkaudella vaan sanon minä ja mailaa käyttäen!
päätä ja sanot: Niin sitä pitää, reipas poika/tyttö
Jaa mää mies vai.. Perk.ele ku viimeks pyyhin niin en osunu kelleihin vessassa. Kyllä minä ainakin osaisin sitä pesäpallo mailaa käyttää vaikka olen NAINEN isolla N.llÄ ja turpiin tulis joka ämmälle joka mun ukkoo vonkais tana. Oon sen verran v.mäinen akka jotta vielä perään pistäisin vaikka piene siron luuvitoseni jonkun otsalumpioon. Rakkaudella !
Miks aina pitäis lässyttää suhteessa tai avioliitossa.? Minä ainakin olen ollut yli 20 vuotta naimisissa ja sen juurikin kerroin et kunnolla ukolle selväks vaan et jos mieli halajaa jonnekki muualle ni ensin keskustellan ja sit hutkitaan sillä mailalla tai minä kyllä hutkisin ensin ja sit vasta kysyisin et löytyykö niitä hampaita? Jep rakkauden eteen pitää taistella hampaat irvessä ja nyrkit pystyssä. Lässytys loppuu. Rakkaudella
hoh, hoo, ohimenevää
Olenhan minäkin ihastunut, joskaan en työpaikalla. Mutta mieheni kyllä ihastui omalla työpaikallaan. Ei hän siitä mitään puhunut, mutta naamasta näki ja äänestä kuuli, kun tästä naisesta joutui mainitsemaan, että ihastusta on ilmassa. Kuulosti siltä, että se työpaikan nainenkin oli ihastunut, käytöksen ja juttujen perusteella. Eli tavallaan siis molemminpuolista.
En alkanut häntä siitä tenttaamaan, koska luotin kuitenkin, ettei mitään "tapahdu". Hän on semmoinen, että jos jotain tapahtuisi, sen näkisi heti käytöksestä. Sen verran pitkään ollaan oltu yhdessä, että tunnen aika lailla läpikotaisin. Ajattelin, että ohi se menee ennen pitkää, ja nauttikoot nyt siitä pienestä nostatuksesta ;). Ohi meni.
Välillä mietin näitä miinustajia. Mun mielestä aloituksessa oli ihan hyvä kysymys, ja joku on sitäkin mennyt miinustamaan.
sama jolla ei ole mitään sanottavaa, tai ei ymmärrä mitään kejun sisällöstä. Haluaa kuitenkin jotenkin tuoda itsensä esille, eikä älyä kuinka typerästi tuo itsensä esille, mut helppohan se on anonyyminä miinustella.
Junat, autot,kukat,lapset,akat,ukot,koirat,kakat,taksit,pilvet,persetmunat.
Voi olla rakkauttakin, tuskin mies kertoo että on palavan rakastunut toiseen vaan mieluummin puhuu muka ihastuksesta. Se että ylipäätään kertoo sulle siitä viittaa voimakkaisiin tunteisiin. Voi mennä ohi tai sitten ei. Mä en jäisi kolmanneksi pyöräksi.
Mä ite ajattelin, et toi ihastuja olis nainen, mut kukapa tietää. Aviolitto nyt kuitenkin on vähän eri asia kuin työpaikkaihastus. Ei aviolitosta ihan kevein parustein erota. Eiköhän ne suhteen osapuolet tiedä kuitenkin paremmin mikä mitäkin on. Sinänsä turha sitä täällä spekuloida. Omia kokemuksia voi toki kertoa. Vaikka nyt kun mietin, niin yksikään mun suhteista ei ole koskaan päättynyt siihen, että toinen osapuoli olis ihastunut toiseen.
ihastumisia tulee ja menee, rakkaus on ehkä
eli, jos sitä, niin on
Eräs varattu työkaverini on ihastunut minuun oikein kunnolla ja minä häneen. Olemme jutelleet asiasta ja päätettiin ettemme yritä edes aloittaa suhdetta. Kumpikaan ei halua rikkoa hänen perhettä. Olemme pelkkiä ystäviä ja se riittää meille.
aivan mutta etkö kumminki näe että ehkä se oma vielä jollain tasolla vie voiton ja toisessa ei ehkä ole ihan täysin niitä ominaisuuksia jotka veisi juttuanne mihinkään kovin piktälle vaikka suhteen aloittaisittekin. nämäkin siis varmasti vaikuttavat jos järkeilee, ja vaikkei järkeilisi niin kai alitajunta sentään työskentelee ja tekee arviointia olisiko tuo toinen nyt sitten muka sitä omaa parempi vaihtoehto.
ap: kiitos vastauksista ja kommenteista - lähes kaikkiin niistä voi omana hetkenään samaistua. Jos itse olisin ihastunut, ja olen ollut, en pitäisi sitä uhkana kenellekään - oma puoliso ja perhe vie aina lopulta voiton. Mutta kun kyse on toisesta, epävarmuus ja -luottamus puskee väkisin pintaan.
ihastuminen on niin pientä.
rakastuminen on jo niin suurta, että on rakastuksissaan ja kiihkoissaan toiseen niinkuin vain nainen tai mies voi olla, että tekisi lähes mitä vain jos tämä toinen soittaisi tai pyytäisi vaikka kuuta taivaalta. silloin on oltava jo suhteessa asiat tosi huonosti että menee fantasioimaan jotain mitä ei ole eikä tule.
tietysti sellainen ihastuminen joka ei johda rakastumisen kaltaiseen hulluuteen, voi sekin olla vaaraksi jos osapuolet näkevät toisensa toisilleen sopivina, siinä voi helposti oma puoliso jäädä jos asioista lähdetään selvää ottamaan.
tietysti ihmiset ovat erilaisia, toiset lentelevät suhteesta toiseen, avioituvat useitakin kertoja, poukkoilevat sinne ja tänne, riippuu siis ihmisistäkin
ihastumisia tulee ja menee, mutta rajan ylittäminen on kyllä pahinta mitä voi omalle puolisolleen tehdä.