Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Katsoin taivaalle ja tajusin kuinka pieniä murheeni ovatkaan.

    Makasin hetki sitten huoneen lattialla ja katselin edessäni olevasta ikkunasta ylös taivaalle. Olen hyvin insinöörimäinen mies, ja käytän paljon brain poweriani monien ongelmien ratkaisemiseen - koskivatpa ne sitten itseäni tai maailmaa. Mutta kun annoin raikkaan, kylmän ilman virrata tuuletusikkunasta varpailleni, tajusin jotain: murheeni ovat pienen pieniä tässä universumissa. Tiedän että tuo kuulostaa hieman kliseiseltä, mutta tunsin suurta onnea siitä, että päivän väsymys ja stressi purkautuivat tuossa pienessä meditaatio hetkessä pimeässä, kylmässä huoneessa. Tajusin että minun ei pidä murehtia turhia, vaan minulla on oikeus elää onnellinen, murheeton elämä. Maailmaa murehtivana ateistina se katsos on minulle joskus vaikeaa. Tajusin myös, että minun ei pidä murehtia menneitä eikä sitä, että sinä et ole tässä vieressäni. Vaikka sitä niin kovasti haluaisinkin, sillä nyt minulla on kylmä!
    3112
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 3

    Vanhimmat

    ajattelen, maailmankaikkeus tuskin kovin murheistani piittaa, miksi siis minäkään.. Voin siis keskittyä siitä nauttimaan :)

    Äänestä

    Ihminen on eläin joka tarvitsee ruokaa ja suojan. Pariutuu jonkun lähellä olevan kanssa. Elämä jatkuu ja pysyy yllä. Eihän se elämä sen kummempaa ole meilläkään eläimillä.

    Äänestä

    Eli yrität vain harhauttaa ikävääsi keksimällä jonkun painavamman ajatustenkohteen, kuten jäätyneet varpaat?

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    pienenä universumis kirjoitti:

    Makasin hetki sitten huoneen lattialla ja katselin edessäni olevasta ikkunasta ylös taivaalle. Olen hyvin insinöörimäinen mies, ja käytän paljon brain poweriani monien ongelmien ratkaisemiseen - koskivatpa ne sitten itseäni tai maailmaa. Mutta kun annoin raikkaan, kylmän ilman virrata tuuletusikkunasta varpailleni, tajusin jotain: murheeni ovat pienen pieniä tässä universumissa. Tiedän että tuo kuulostaa hieman kliseiseltä, mutta tunsin suurta onnea siitä, että päivän väsymys ja stressi purkautuivat tuossa pienessä meditaatio hetkessä pimeässä, kylmässä huoneessa. Tajusin että minun ei pidä murehtia turhia, vaan minulla on oikeus elää onnellinen, murheeton elämä. Maailmaa murehtivana ateistina se katsos on minulle joskus vaikeaa. Tajusin myös, että minun ei pidä murehtia menneitä eikä sitä, että sinä et ole tässä vieressäni. Vaikka sitä niin kovasti haluaisinkin, sillä nyt minulla on kylmä!

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu