Olen nyt 2kk miettinyt joka päivä ja varsinkin ilta, että nyt on tullut aikani lähteä tuonpuoleiseen, vaivaisen 17 vuoden iässä. Itsetuhoinen en ole, päinvastoin. Pelkään kuolemaa niin paljon, että pelkään jo itse elämää.
''Kaikki'' alkoi tuo 2kk sitten, kun lauantaipäivänä salilla pyörää polkiessa alkoi hengästyttää, joka muuttui rinnan pistoksi ja hyperventilaationomaiseen paniikkikohtaukseen. Maanantaihin asti kohtausta jatkui, kun menin terveyskeskuksessa käymään. Verikokeet ja sydänfilmit yms..
Lähetettiin Aluesairaalan päivystykseen, jossa viruin 8 tuntia peloissani.
Kaksien sydänfilmien ja kolmien verikokeiden jälkeen, pääsin ultraääneen, jonka oli tarkoitus olla vasta seuraavana päivänä. Täällä näkyi nestetäytteinen onkalo aortan seinässä (joku veikkasi aortan repeymää..).
No, vilkut päällä meilahteen, rauhoittavia täyteen pumpattuna.
Täällä otetut varjoaine/magneettikuvausten tulokset vietiin kardeologeille (joku sydänexpertti) ja tunnin jälkeen, kun olin odottanut kauhuissani päätöstä leikkauksesta, tultiin sanomaan että olen ihan terve. Tätä oli vaikea uskoa... Vietin vielä varmuuden varalta yön sairaalassa. Aamulla tuli sisätautilääkäri käymään, joka vaikutti vain arvailevan sairauttani... Päätyi siihen tulokseen, että rintalihakset oli jumissa. Venyttelyä ja 600mg Buranaa joka ilta. En heti aloittanut kuuria mutta yhdessä vaiheessa otin viikon ajan joka ilta 1000mg Panadol Forten.
Vieläkin jatkuu sairastaminen. Paniikohtaukset ovat suurimmaksi osaksi väistyneet (ennen oli joka ilta, nyt viimeisin oli 2vk sitten, nukkumaan mennessä vieraassa paikassa). Ahdistuneisuushäiriön oireet näytti vastaavan oireitani, ja useasta eri masennus testistä sain noin 60 pistettä (40=vakava masennus). En ole itsetuhoinen, päinvastoin: Pelkään kuolemaa niin että pelkään jo itse elämää.
Vahva epätodellisuuden tunne on vallannut mieleni. Tosin opiskelen datanomiksi ja vapaa-aikakin menee 90% ruudun ääressä, joten pisimpinä päivinä saldoksi kertyy noin 8-10h. Koulumatka ja höytyliikunta, välillä 200m lenkki kaupalla ja takaisin ovat ainoat urheiluni, ja ylipainoa on 10-15kg (painan noin 95kg)...
Eniten huolestuttaa kun sydämen leposyke on aika korkea, ja hölkätessä juoksumatolla 5min, mittasi se pulssiksi 150bpm...
Rappusten kiipeäminen hengästyttää melko normaaliin tapaan, mutta vasta rasituksen jälkeen alkaa pulssi nousta enemmänkin...
Voisiko tämä oikeasti johtua vain lihaskivuista ja psyykkisistä oireista, vai voisiko minulla olla tutkimattomia sydän-, tai jopa aivosairauksia?
Olen kuullut lukuisia eri ammattiihmisiä ja lukenut monia kirjallisia raportteja, jotka ovat todistaneet terveyttäni, mutta olotila ei vain tunnu normaalilta...
Myös närästystä on ollut joka päivä, varsinkin koulun jälkeen. Syön terveellisesti, juon aamulla ja päivällä kupillisen kahvia parin keksin kaverina. Koulussa syön oikean lautausmallin mukaan ja ruokajuomaksi piimää. Palanen vaaleaa leipää myös. Renniellä tämä menee nopeasti ohi, mutta vaiva uusiutuu parin tunnin päästä...
Mistäköhän tämä johtuisi? Perjantaina lääkärii, mutta antakaa vähän pohjustavaa tietoa. Kiitos
''Kaikki'' alkoi tuo 2kk sitten, kun lauantaipäivänä salilla pyörää polkiessa alkoi hengästyttää, joka muuttui rinnan pistoksi ja hyperventilaationomaiseen paniikkikohtaukseen. Maanantaihin asti kohtausta jatkui, kun menin terveyskeskuksessa käymään. Verikokeet ja sydänfilmit yms..
Lähetettiin Aluesairaalan päivystykseen, jossa viruin 8 tuntia peloissani.
Kaksien sydänfilmien ja kolmien verikokeiden jälkeen, pääsin ultraääneen, jonka oli tarkoitus olla vasta seuraavana päivänä. Täällä näkyi nestetäytteinen onkalo aortan seinässä (joku veikkasi aortan repeymää..).
No, vilkut päällä meilahteen, rauhoittavia täyteen pumpattuna.
Täällä otetut varjoaine/magneettikuvausten tulokset vietiin kardeologeille (joku sydänexpertti) ja tunnin jälkeen, kun olin odottanut kauhuissani päätöstä leikkauksesta, tultiin sanomaan että olen ihan terve. Tätä oli vaikea uskoa... Vietin vielä varmuuden varalta yön sairaalassa. Aamulla tuli sisätautilääkäri käymään, joka vaikutti vain arvailevan sairauttani... Päätyi siihen tulokseen, että rintalihakset oli jumissa. Venyttelyä ja 600mg Buranaa joka ilta. En heti aloittanut kuuria mutta yhdessä vaiheessa otin viikon ajan joka ilta 1000mg Panadol Forten.
Vieläkin jatkuu sairastaminen. Paniikohtaukset ovat suurimmaksi osaksi väistyneet (ennen oli joka ilta, nyt viimeisin oli 2vk sitten, nukkumaan mennessä vieraassa paikassa). Ahdistuneisuushäiriön oireet näytti vastaavan oireitani, ja useasta eri masennus testistä sain noin 60 pistettä (40=vakava masennus). En ole itsetuhoinen, päinvastoin: Pelkään kuolemaa niin että pelkään jo itse elämää.
Vahva epätodellisuuden tunne on vallannut mieleni. Tosin opiskelen datanomiksi ja vapaa-aikakin menee 90% ruudun ääressä, joten pisimpinä päivinä saldoksi kertyy noin 8-10h. Koulumatka ja höytyliikunta, välillä 200m lenkki kaupalla ja takaisin ovat ainoat urheiluni, ja ylipainoa on 10-15kg (painan noin 95kg)...
Eniten huolestuttaa kun sydämen leposyke on aika korkea, ja hölkätessä juoksumatolla 5min, mittasi se pulssiksi 150bpm...
Rappusten kiipeäminen hengästyttää melko normaaliin tapaan, mutta vasta rasituksen jälkeen alkaa pulssi nousta enemmänkin...
Voisiko tämä oikeasti johtua vain lihaskivuista ja psyykkisistä oireista, vai voisiko minulla olla tutkimattomia sydän-, tai jopa aivosairauksia?
Olen kuullut lukuisia eri ammattiihmisiä ja lukenut monia kirjallisia raportteja, jotka ovat todistaneet terveyttäni, mutta olotila ei vain tunnu normaalilta...
Myös närästystä on ollut joka päivä, varsinkin koulun jälkeen. Syön terveellisesti, juon aamulla ja päivällä kupillisen kahvia parin keksin kaverina. Koulussa syön oikean lautausmallin mukaan ja ruokajuomaksi piimää. Palanen vaaleaa leipää myös. Renniellä tämä menee nopeasti ohi, mutta vaiva uusiutuu parin tunnin päästä...
Mistäköhän tämä johtuisi? Perjantaina lääkärii, mutta antakaa vähän pohjustavaa tietoa. Kiitos
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hei sinä 17 v, ei kuulosta kovin vakavalta tilanteesi. Unohda sykkeesi seuraaminen ja luota siihen, että tähän asti tehdyt tutkimukset sydämesi suhteen ovat poissulkeneet kaikki vakavat oireet ja sairaudet. Sitä niin helposti jää kuuntelemaan pumppuaan ja pelkäämään pahinta.
Suuntaa ajatuksesi muualle, ei omiin tuntemuksiin:)
Tsemppiä!
Masennustesti?
Se on lääketehtaan testi, jolla kaikki saavat masennusdiagnoosin.
Ei sulla mitään masennusta ole.
http://personal.inet.fi/koti/remeli/laakkeet.htm
Närästys?
Prosessoitu maito, viljojen gluteeni, sokeri, keinomakeutusaineet, prosessoidut kasvirasvat (margariinit ja kasvirasvakermat) ja lisäaineet. Ne kun jättää pois, rauhoittuu vatsa aika monella.
Viljat ja/tai maitotuotteet pois 4-8 viikoksi. Kokeile kumpi oireet aiheuttaa. Voi olla, että kumpikaan ei sovi. Jo 1-2 viikossa oireet helpottaa.
Jos jopa kolmasosa suomalaisista kärsii vatsa- ja suolisto-oireista tai muista ongelmista joissa viljojen välttäminen auttaa, niin sinä voit olla niistä yksi. Lisäksi viljojen gluteiini (vehnä, ruis ja ohra), peruna sekä maito tuottavat limaa elimistöön, joka pahentaa allergioita, astmaa, infektioita, lasten korvatulehduksia ja reuman oireita.
http://personal.inet.fi/koti/remeli/viljat.htm
Maitotuotteet ovat monella yksi keskeisistä syistä suolisto-oireisiin, allergioihin, astmaoireisiin sekä erilaisiin iho-ongelmiin. Maitotuotteiden eliminointi helpottaa usein näitä oireita, ja moni vuosia oireista kärsinyt pääsee pysyvästi eroon sekä ongelmasta että lääkityksestä. Lisäksi maitotuotteet keräävät limaa ja ovat usein merkittävänä tekijänä kroonisissa ylähengitystieinfektioissa.
http://personal.inet.fi/koti/remeli/kalsium.htm
Kannattaa huomioida, että mitään koetta ei ole olemassa, joka näyttäisin yliherkkyyden gluteiiniviljoille ja/tai prosessoidulle lehmänmaidolle.
Ainoa koe on oma välttämiskoe, jolla saa selville, jos viljat ja/tai maito ei sovi. Prosessoidut kasvirasvat eivät ole terveysruokaa.
Sun täytyy ulkoilla joka päivä raikkaassa ilmassa.
Ei ole normaalia istua vaan ruudun ääressä ja syödä ihan mitä vaan skeidaa.
Pahinvaihtoehto tietysti tulee mieleeni hengästymiseatä, pistosta rinnassa sekä hyperventilaatiosta . Sekä vähäinen liikunta ja ruudun ääressä istuminen. Nämä kannattaa kertoa lääkärille.
Kannattaa tutustua embolian oireisiin onko ollut mitään jalkakipuja? Käytätkö mitään hormoonilääkittstä ?
Sydänvaivoissa rintakipu tulee heti rasituksessa ja emboliassa pienellä viiveellä.
Pienet tulokset liukenee normaalisti itsestään ,mutta suuret vaati lääkinnällistä apua.
Jos on huono kunto, niin kyllä siinä hengöstyy ja tuntuu, että happi loppuu.
Ihmisen kuuluu liikkua ja joka päivä.
Menee niskatkin jumiin, jos vaan istuu ja sitten niitä oireita onkin, kun koko kroppa on jumissa.
Niskat ja hartiat on kivikovat, kokenut hierojakin ihmetteli. Kävin tunnin hieronnassa, mutta en huomannut paljoa eroa.
Exembolikko: Ei ole ollut mitään jalkakipuja. Yhtenä iltana tuli kyllä kauhea suonenveto pohkeeseen, tuntui että taju lähtee, mutta meni kuitenkin 5 minuutissa ohi. On myös ollut ''venyttelemätön'' tunne jaloissa, mutta se taitaa johtua juuri tästä venyttelemättömyydestä, ja selviää venyttelyllä. Kävelen joka päivä kouluun ja takaisin (2-3km/suunta) ja koulussa noin 3-4krt päivässä rappuset kolmanteen kerrokseen ja alas.
Kertahieronta ei riitä. Yleensä käydään 10 kertaa vähintään.
Tuollaiset jumittumat jo aiheuttavat vaikka mitä oiretta, kun veri ei kierrä.
Hyvä että liikut.
Muista venytellä joka päivä, kun lihakset ovat lämpimät.
Syö lisäravinteita.
Milloin toi "suonenveto "pohkeessa oli?
Muista kuitenkin mainita myös se lääkärille ja tuo toinen tunne joka jaloissasi on ollut. Ei se lääkäri tiedä siitä tunteesta mitään ,mutta tärkeintä on että muistat kertoa jalkatuntemukset ja ota vaikka joku omainen mukaasi.
Onko tämä embolia vaarallinenkin sairaus?
Alkaa nyt vähän jo hermostuttamaan...
Toivottavasti sait avun lääkäriltä
Kerro vielä meille uteliaille kuulumisesi,
Aiemmin kyselin jalkatuntemustesi ajankohtaa mutta et vastannut. Etkä myöskään maininnut hormoonilääkkeidwn käytöstä, tarkoitin lähinnä e-pillereitä.
Rauhoitu, tuo ex-embolikko pelottelee. Mene käymään lääkärissä jos olet vielä peloissasi, älä lue täältä diagnoosiheittelyjä. Hyvin todennäköisesti oireesi johtuvat muusta kuin veritulpasta (embolia)
Aika ei ollutkaan lääkäriin vaan hammaslääkäriin.
Uskoisin että kun tässä vielä kirjoitan, niin ei hengenvaaraa ole.
Sydämentykyttely on vähentynyt, mutta lihakset on jumissa. Kävin hierojallakin tunnin mutta ei tuo mitään auttanut...
Oireet (sydämen tykytys, paikkojen puutuminen, epätodellisuuden tunne...) viittaavat yleiseen ahdistuneisuushäiriöön. Olen nyt alkanut taas käymään psykopolilla parin vuoden tauon jälkeen. Kaipaan ihmisiä seurakseni, kun päivässä menee se 6-10h koneen ääressä.. Mutta onhan terve merkki että haluan muuttaa asian.
Olen aina ollut täysin terve, kerran polvesta leikattiin joku ylimääräinen luu"kasvain" pois. Ei ollut mitään haitallista, sellainen patti luuta tai jotain kudosta kadvsnu polven vasemmalle puolelle ja alkoi haitata kävelyä. Se oli varmaan 4-5 vuotta sitten ja olen sen jälkeen pystynyt juoksemaan vaikka maratoonin (jos kunto kestäisi).
Ei ole lääkityksiä muuta kuin kesän heinäallergioihin.
Suosittelen:
-Magnesium ja aika ajoin Kalium
Mikäli ongelmat jatkuvat pahana niin: Karnosiini
Lisäksi aktiivisen liikunnan aloittaminen, KAIKKI roskaruoka pois, ei limuja, ei karkkia jne... lopeta kahvi, se aiheuttaa närästystä.
Ylipainon ja d-vitamiinin puutteen välillä on jokin yhteys, joten 25ug per päivä olisi hyvä annos aamuisin.
Kestää monta vuotta että saat yleiskunnon kuntoon, pitää olla kärsivällinen, ei ole pikavoittoja heti tulossa.
Paniikkihäiriö ja sydämen tykytys on toinen toisiaan ruokkivia, huoli sydämestä lisää stressiä, stressi lisää tykytystä, täys oravanpyörä, mutta lisäravinteilla ja elintavoilla tilanteen saa normaalitapauksissa hallintaan ilman mitään mielialalääkkeitä.
Heips :)
En tiedä seuraako tätä ketjua enää kukaan, mutta ajattelin kirjottaa omista kokemuksistani. (olen 22-vuotias perusterve nainen.) Mun oireet alkoi n. kuukausi sitten. Menin päivystykseen korkean leposykkeen vuoksi. Mut otettiin heti sisään, koska syke oli ihan hullun korkea. Multa otettiin verikokeet ja sydänfilmi, mutta mitään ei löytynyt. Hoitajat kyseli, olenko stressaantunut. En ole. Pohdein asiaa ajan kanssa ja totesin, että en usko tämän olevan sen aiheuttamaa, olen nuorempana kärsinyt ahdistuneisuudesta ja stressitä, mutta se ei ole ikinä tuntunut tältä. Sitäpaitsi olo on perus onnellinen ja huoleton. Pääsin siis kotiin ja lepäilin. Otin töistä 2 viikon loman.
Viimeviikolla kuitenkin päätin mennä työterveyslääkärille, koska tykyttely jatkui vaan. Sieltä sisäelin päivystykseen, sydänfilmiin, röntgeniin sekä verikokeisiin. Ainoa diagnoosi oli, että mulla on flunssan jälkeinen todella lievä sydänlihastulehdus. Ihmetyttää kuitenki, että tykyttely ei esiinny edes kevyen liikunnan(kävelylenkit jne.) yhteydessä, vaan saattaa ilmetä aivan yht äkkiä, ilman mitään "syytä". Sain lääkettä, jota otan tarvittaessa tykyttelyyn. Mua vaan huolettaa, että tää on juuri sellainen oravanpyörä, mistä joku tuolla ylempänä kirjoitti. Stressaa ja pelottaa aivan järjettömästi tämä asia, joka tietysti lisää tykyttelyä. Pitäisikö mun varata vielä uus aika ja mahd. pyytää lähete johonkin psyykkiselle puolelle :D aaargh, tämä on niin turhauttavaa ja turruttavaa, kun on itsellä koko ajan sellainen olo, että pelottaa ja tämä on vakavaa, vaikka mistään ei löydy mitään..
Todella sekavast selitetty, mutta onko kenelläkään kokemusta samasta? Miten teidät on diagnosoitu? Helpottiko tykyttely? Onko kellään mitään vinkkejä tai vertaistukea tarjolla? :D
Minulla ollut ihan junnusta asti tykytyksiä, jotka useimmiten ilmaantuivat urheilun yhteydessä. Pisimmillään kestivät noin tunnin, mutta yleensä menivät ohi nopeammin. Nykyään 3-kymppisenä niitä on ollut aika harvoin ja olen saanut ne heti loppumaan seuraavalla kikalla, jonka eräs lääkäri aikoinaan neuvoi. Heti kun tykytys ilmaantuu, otan happea keuhkot täyteen, jännitän voimakkaasti palleaa, menen kyykkyyn ja puristan rintakehää jalkoja vasten. Tämä ilmeisesti jotenkin litistää sydäntä ja minulla tykytys loppuu siihen paikkaan.